Fourier’n sarja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
”Sahafunktion” (sininen käyrä) Fourier’n sarja (punainen käyrä) muodostaa sitä tarkemman approksimaation itse funktiosta, mitä useampi termi otetaan huomioon. Tässä on kuvattu sarjakehitelmän viiden ensimmäisen termin muodostamat osasummat. Itse sarja on täsmälleen identtinen kuvattavan funktion kanssa, jos funktio on riittävän sileä. Kohtiin, jotka eivät täytä sileysvaatimuksia, jää aina Gibbs-ilmiöksi kutsuttua pientä oskillaatiota. Esimerkiksi kuvan funktion epäjatkuvuuskohdat ovat tällaisia pisteitä.

Fourier’n sarja on tapa esittää jaksollinen funktio trigonometristen sini- ja kosinifunktioiden avulla äärettömänä summana eli sarjakehitelmänä. Ranskalainen matemaatikko ja fyysikko Joseph Fourier kehitti sarjat tutkiessaan lämmönjohtumisen teoriaa 1800-luvun alkupuolella.

Fourier’n sarja on määritelty Eulerin lausetta hyväksikäyttäen kompleksilukujen eksponenttifunktion avulla:

Missä Fn on Fourier’n kerroin. Kerroin saadaan vastaavasta funktiosta f(x) integroimalla:

Joskus Fourier’n sarja on annettu suoraan trigonometrisina funktioina. Merkintä on pidempi, mutta se saattaa olla joskus havainnollisempi.

.[1]

Tässä esiintyvät kertoimet an ja bn saadaan integraaleista:

ja
[2]

Kertoimia kutsutaan sarjan parillisiksi ja parittomiksi kertoimiksi. Nimitys tulee siitä, että parillisilla funktioilla (joilla ) ainoastaan kertoimet , kun taas parittomilla funktioilla (joilla vastaavasti ) vain kertoimet . Parilliset ja parittomat funktiot ovat kuvaajiltaan symmetrisiä tai antisymmetrisiä y-akselin suhteen eikä nimityksellä ole suoraa yhteyttä esimerkiksi lukujen parillisuuteen.

Fourier’n sarjoja esiintyy fysiikassa erittäin monenlaisissa yhteyksissä. Niitä käytetään apuna esimerkiksi röntgenkristallografiassa, optiikassa, akustiikassa, kvanttikenttäteoriassa ja signaalinkäsittelyssä. Myös eräiden osittaisdifferentiaaliyhtälöiden ratkaisut ovat Fourier’n sarjoja. Fourier’n sarjan kaltaisia sarjoja voidaan rakentaa sinin ja kosinin johdannaisten lisäksi myös muiden ortogonaalisten funktiojoukkojen avulla.

  1. Adams, Robert A.: ”9.9”, Calculus: A Complete Course, s. 529. Pearson: Adisson Wesley, 6. painos.
  2. Adams, Robert A.: ”9.9”, Calculus: A Complete Course, s. 530. Pearson: Adisson Wesley, 6. painos.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Oppenheim, Alan V.; Willsky Alan S.; with Nawab, Syed Hamid: Signals and Systems, s. 1–957. Prentice-Hall Signal Processing Series, 1997 (1983). ISBN 0-13-651175-9