Francesca Kirby
.jpg)
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Francesca Kirby | ||
| Syntymäaika | 29. kesäkuuta 1993 | ||
| Syntymäpaikka | Reading, Englanti | ||
| Pelipaikka | hyökkääjä | ||
| Pituus | 157 cm [1] | ||
| Seura | |||
| Seura | Chelsea LFC | ||
| Pelinumero | 14 | ||
| Junioriseurat | |||
| 2001–2010 | Reading | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 2012–2015 | Reading | 42 | (67) |
| 2015– | Chelsea | 85 | (54) |
| Maajoukkue | |||
| 2014– | Englanti | 63 | (17) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 31. heinäkuuta 2022.
| |||
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Englanti
| |||
| Naisten jalkapallo | |||
| MM-kilpailut | |||
 Pronssia |
Kanada 2015 | Jalkapallo | |
| EM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Englanti 2022 | Jalkapallo | |
Francesca "Fran" Kirby (s. 29. kesäkuuta 1993 Reading) on englantilainen jalkapalloilija, joka edustaa FA WSL:ssä pelaavaa Chelseaa. Pelipaikaltaan Kirby on keskikenttäpelaaja tai hyökkääjä.[2] Hän kuuluu myös Englannin naisten jalkapallomaajoukkueeseen, jossa hän on pelannut vuoden 2022 EM-kilpailujen päättyessä 63 maaottelua ja tehnyt 17 maalia.[2][3][4]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seurajoukkueura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirby nousi Readingin edustusjoukkueeseen 16-vuotiaana[5] ja pääsi nuorten maajoukkueeseen mutta lopetti jalkapallon 17-vuotiaana pariksi vuodeksi sairastuttuaan masennukseen, joka seurasi hänen äitinsä muutaman vuoden takaista kuolemaa aivoverenvuotoon.[5][6][7] Kirby palasi kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla pelanneeseen Readingiin kaudeksi 2012–2013 ja teki tuolla kaudella 32 maalia 21 ottelussa Readingin noustessa FA WSL 2 -sarjaan. Vuonna 2014 hän teki WSL 2:n 16 ottelussa 24 maalia ja oli sarjan paras maalintekijä. Kirby teki Readingin pelaajana kaikkiaan 42 ottelussa 67 maalia.
Heinäkuussa 2015 Kirby siirtyi Superliigan Chelsea LFC:hen. Hän voitti seuran kanssa samana vuonna FA WSL:n ja FA Cupin. Seuraavina vuosina mestaruuksia on tullut lisää. Kirby on kauden 2021–2022 loppuun mennessä pelannut Chelseassa 85 liigaottelua ja tehnyt niissä 54 maalia.[8] Sekä jalkapalloliitto että toimittajat valitsivat hänet Superliigan parhaaksi pelaajaksi vuosina 2018 ja 2021.[7][9][10] Hänen uralleen mahtuu useita loukkaantumisia, jotka aiheuttivat pitkiä taukoja pelaamisessa. Keväällä 2016 tulleesta polvivammasta paraneminen kesti vuoden, ja pian paluunsa jälkeen hän loukkasi nilkkansa. Syksyllä 2019 hän joutui sairaalaan sydänpussitulehduksen vuoksi. Helmikuussa 2022 hän joutui neljäksi kuukaudeksi kentiltä sivuun uupumuksen vuoksi.[7]
Maajoukkueura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Englantia alle 23-vuotiaissa edustaneesta Kirbystä tuli historian ensimmäinen WSL 2 -sarjan maajoukkuepelaaja, kun hän debytoi Englannin naisten jalkapallomaajoukkueessa Ruotsia vastaan elokuussa 2014 onnistuen heti maalinteossa. Kirby kuului Englannin MM-pronssia saavuttaneeseen joukkueeseen vuoden 2015 MM-kilpailuissa Kanadassa, jossa hän teki avausmaalinsa MM-tasolla Meksikoa vastaan ja pelasi kaikkiaan kolmessa alkulohko-ottelussa sekä neljännesvälierässä.[11] Vuoden 2017 EM-kilpailuissa, joissa Englanti selviytyi välieriin, hän pelasi neljä ottelua ja teki yhden maalin alkulohko-ottelussa Espanjaa vastaan.[12] MM-kilpailuissa 2019 hän pelasi avauskokoonpanossa viidessä ottelussa ja tuli vaihtopelaajana kentälle yhdessä ottelussa. Hän teki pronssiottelussa Ruotsia vastaan Englannin ainoan maalin.[13] EM-kilpailuissa 2022 hän voitti kultaa ja teki maalin alkulohko-ottelussa Pohjois-Irlantia ja välierässä Ruotsia vastaan.[14][15]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://nr.women.soccerway.com/players/francesca-kirby/340123/
- ↑ a b Fran Kirby England Football. The FA. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
- ↑ Fran-Kirby Englannin jalkapalloliitto. Viitattu 31.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Fran Kirby FIFA. Arkistoitu 9.6.2019. Viitattu 10.7.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Preston, Andy: Former Reading FC star Fran Kirby nets to help England through to Euro 2022 final Reading Today. 26.7.2022. Viitattu 31.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Naakka, Anna-Maija: Syvästä masennuksesta MM-estradille 9.6.2022. Yle. Viitattu 31.7.2022.
- ↑ a b c Teiskonlahti, Riku: Fran Kirby on Englannin tähti, joka lopetti uransa äitinsä kuoleman jälkeen – rakkaus lajiin syttyi uudestaan harrasteporukasta, jonka ainoa rutiini oli baarireissu Helsingin Sanomat. 30.7.2022. Viitattu 31.7.2022.
- ↑ F. Kirby Soccerway. Viitattu 31.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Percival, Holly: Chelsea’s Fran Kirby wins FWA Women’s Footballer of the Year The Athletic. 14.5.2021. Viitattu 31.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Pasztor, David: Emma Hayes, Fran Kirby win 2020-21 WSL Manager, Player of the Season awards SBNation. 25.5.2021. Viitattu 31.7.2022. (englanniksi)
- ↑ http://www.fifa.com/worldfootball/statisticsandrecords/players/player=387137/index.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Women's Euro 2017 – Matches: England UEFA. Viitattu 24.4.2018. (englanniksi)
- ↑ England FIFA Women's World Cup France 2019. FIFA. Arkistoitu 9.7.2019. Viitattu 10.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Malley, Tom: Fran Kirby's remarkable rise - from 'Mini Messi' praise to England and Chelsea heroics Mirror. 31.7.2022. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
- ↑ Sanders, Emma: Women's European Championship - Final: England – Germany 2–1 (AET) 31.7.2022. BBC. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Francesca Kirby Wikimedia Commonsissa
1 Bardsley | 2 A. Scott | 3 Rafferty | 4 Williams | 5 Houghton | 6 Bassett | 7 Nobbs | 8 J. Scott | 9 Aluko | 10 Carney | 11 Moore | 12 Bronze | 13 Chamberlain | 14 Greenwood | 15 Stoney | 16 Chapman | 17 Potter | 18 Duggan | 19 Taylor | 20 Sanderson | 21 Telford | 22 Kirby | 23 White | Valmentaja Sampson
1 Bardsley | 2 Bronze | 3 Stokes | 4 J. Scott | 5 Houghton | 6 Potter | 7 Nobbs | 8 Christiansen | 9 Taylor | 10 Williams | 11 Moore | 12 Stoney | 13 Chamberlain | 14 Carney | 15 Bassett | 16 Bright | 17 Parris | 18 White | 19 Duggan | 20 Greenwood | 21 Telford | 22 A. Scott | 23 Kirby | Valmentaja Sampson