Gaza (antiikin kaupunki)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gaza
Γάζα
Sijainti

Gaza
Koordinaatit 31°31′12″N, 34°27′6″E
Valtio Palestiina
Paikkakunta Gaza, Gazan kaista
Historia
Tyyppi kaupunki
Kulttuuri antiikki
Valtakunta mm.:
Assyria
Akhaimeniden Persia
hellenistiset valtakunnat
Israelin toinen kuningaskunta
Rooman valtakunta
Bysantin valtakunta
Alue Palestiina
Provinssi Judaea (6/44–135)
Syria Palaestina (135 – n. 395/409)
Palaestina prima (n. 395/409–)
Aiheesta muualla

Gaza Commonsissa

Gaza (m.kreik. Γάζα, myös Κάδυτις, Kadytis; egypt. Qḏwḏ)[1] oli muinainen kaupunki Palestiinassa nykyisellä Gazan kaistalla.[2][3] Se on kehittynyt nykyiseksi Gazan kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla.[4][5]

Gaza sijaitsi merkittävien kauppateiden varrella ja se oli erityisesti suitsukekaupan keskus. Kaupunki oli vahva linnoitus, ja esiintyy historiassa strategisena paikkana Egyptin ja Palestiinan välillä.[2][3][6]

Gazan kaupunki sijaitsi Palestiinan Välimeren puoleisen rannikon eteläosassa. Kaupunkikeskus oli rakennettu samalle kukkulalle, jossa myös nykyisen Gazan kaupungin vanhin osa on ollut. Kukkulan korkeus on noin 18 metriä ympäröivästä tasangosta laskettuna.[3] Kaupungin kautta kulki Via maris eli päätie Egyptistä Syyriaan, Mesopotamiaan ja Vähään-Aasian.[2]

Kaupungin satamana toimi Maiuma (lat. Maiuma/Maioma Gazae), joka tunnettiin myös nimellä Gazaion limen (”Gazalaisten satama”) ja myöhemmin Konstantia (Constantia).[3] Arrianos sijoitti Gazan kaupungin kahdenkymmenen stadioninmitan päähän merestä ja satamastaan, Strabon puolestaan seitsemän stadionin päähän. Tätä on joskus käytetty tukemaan ajatusta, että kaupunki olisi siirretty jossakin uudelleenrakentamisvaiheessa lähemmäksi merta. Tälle ei ole kuitenkaan mitään muuta tukea.[3] Kaupungin ja meren välillä oli hiekkadyynejä.[7]

Varhaishistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gaza oli alkuperältään hyvin vanha kaupunki. Sen perustivat kanaanilaiset varhaisen pronssikauden aikana noin vuonna 3000 eaa. ja he käyttivät kaupungista sen nykyistä nimeä.[8] Kaupungin varhaishistoriassa sen omistuksesta kilpailivat Egypti ja sen pohjoispuoliset valtakunnat.[2] Ensimmäinen kirjallinen lähde kaupungista on Egyptin faarao Thutmosis III:n (hallitsi 1479–1426 eaa.) valtakaudelta, jolloin kaupungissa oli hänen sotaväkensä varuskunta. Kaupunki mainitaan myös Amarna-kirjeissä noin vuonna 1340 eaa.[8]

Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa Gaza mainitaan kanaanilaisten alueen eteläisimpämä paikkana. Vanhassa raamatunsuomennoksessa sen nimi on muodossa Gassa ja uudessa Gaza.[9] Viidennessä Mooseksen kirjassa sen alkuperäisiksi asukkaiksi sanotaan avvilaiset, joilta sen valtasivat kaftorilaiset.[10] Myöhemmin se oli yksi filistealaisten pentapoliin viidestä kaupungista[8] ja vaikuttaa toimineen filistealaisten keskuspaikkana.[3][11] Israelilaisten eli juutalaisten tultua Gaza kuului Juudan heimon alueeseen,[12] mutta säilyi filistealaisten hallussa.[13]

Gazan filistealaisaika ajoittuu varhaiselle rautakaudelle.[6] Kaupunkiin sijoitetaan kertomus siitä, kun Simson tuhosi itsensä ja vihollisensa romahduttamalla filistealaisten temppelin.[6] Gaza oli merkittävä suistukekaupan keskus viimeistään 700-luvulta eaa. lähtien. Se toimi satamineen Arabian niemimaan eteläosista Välimerelle johtaneen ”suistuketien” päätepisteenä.[14] Assyrialaiset valtasivat Gazan vuonna 734 eaa., ja se säilyi heidän hallussaan 600-luvun eaa. puoliväliin,[6] joskin Josephuksen mukaan Hiskia (hallitsi n. 700 eaa.) valtasi kaupungin.[3][15] 500-luvulla eaa. Gazaa hallitsivat babylonialaiset.[6] Sitten kaupunki tuli persialaisten valtaan, tosin sillä oli tuolloin puoli-itsenäinen asema.[2]

Gazassa Arsinoe II:n nimellä lyöty kultaraha. Kuvituksessa kaksi runsaudensarvea.

Klassinen ja hellenistinen kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhemmin Gaza esiintyy sekä maallisessa että uskonnollisessa historiankirjoituksessa.[3] Herodotos mainitsee kaupungin nimellä Kadytis.[6] Arrianos kertoo Aleksanteri Suuren sotaretken aikaisesta Gazasta teoksessaan Anabasis, ja kuvaa sen suureksi ja vahvasti linnoitetuksi kaupungiksi. Siellä oli arabialaisten palkkasotilaiden varuskunta, jota johti eunukki nimeltä Batis.[3][16] Josephuksen mukaan johtajan nimi oli Babameses.[3] Aleksanteri piiritti Gazaa vuonna 332 eaa. Sen suuret muurit kuitenkin aiheuttivat ongelmia hänen sotilasinsinööreilleen, jotka sanoivat, etteivät kyenneet kehittämään tarpeeksi voimakkaita piirityskoneita niitä vastaan. Kaupungin eteläpuolelle, joka oli alttein hyökkäykselle, kasattiin maata kukkuloiksi, ja sotakoneet sijoitettiin niille. Piiritetyt ampuivat niitä ja tekivät rynnäkön, joka johti piirittäjien suureen tappioon, jossa Aleksanteri itsekin loukkaantui olkapäähän vakavasti.[3][16]

Gazasta peräisin oleva ja Tel-'Ajjulista löydetty Zeuksen patsas 100-luvulta. Istanbulin arkeologinen museo.[17]

Aleksanterin toipuessa paikalle kutsuttiin Tyroksen piirityksessä käytetyt koneet, ja kukkulaa korotettiin niin, että se oli lopulta 250 jalkaa (noin 75 metriä) korkea ja satoja metrejä pitkä. Vasta kolmas hyökkäysyritys onnistui, ja kun joukot pääsivät kaupunkiin, puolustajat jatkoivat taistelua epätoivoisella raivolla, kunnes heidät kaikki oli surmattu. Naiset ja lapset otettiin orjiksi.[3][16] Yhteensä piiritys kesti viisi kuukautta.[2] Aleksanteri asutti Gazan uudella väestöllä lähiseudun kaupungeista, ja siitä tuli makedonialaisten linnoitus.[3][16] Kaupungin asukkaasta käytettiin kreikaksi etnonyymiä Gazaios (Γαζαῖος).[3]

Strabonin mukaan Aleksanteri olisi tuhonnut koko kaupungin ja se olisi tämän jälkeen ollut autiona, mutta Arrianoksen todistuksen ja muiden seikkojen perusteella tämä vaikuttaa olevan liioittelua, jos se otettaisiin kirjaimellisesti.[3][18] Gazan kuvataan olleen merkittävä jo 20 vuotta myöhemmin, kun sen lähellä käytiin suuri taistelu Ptolemaioksen ja Demetrioksen joukkojen välillä. Siinä Demetrioksen joukot kärsivät tappion, menettäen 5 000 miestä kaatuneina ja 8 000 vangeiksi, ja Gaza tuli Ptolemaioksen valtaan. Tämän jälkeen Gaza oli ptolemaiosten hallitsijasuvun vallassa noin sadan vuoden ajan. Myöhemmin vuonna 217 eaa. Ptolemaios IV käytti Gazaa tukikohtanaan sodassa Antiokhos III Suurta vastaan.[2][3][19] Antiokhos tuhosi kaupungin lopulta vuonna 198 eaa. valloittaessaan alueen seleukideille.[2][3]

Gaza vaikuttaa olleen huomattava linnoituspaikka Israelin toisen kuningaskunnan eli makkabealaisten aikana, sillä se kykeni vastustamaan Jonatan Makkabin (hallitsi 152–142 eaa.) piiritystä.[3][20] Simon Makkabi (hallitsi 142–134 eaa.) sai kaupungin lopulta vallattua, karkotti sen asukkaat ja asutti sen uudelleen juutalaisilla. Hänen kerrotaan vahvistaneen kaupunkia edelleen ja rakennuttaneen sinne asuntonsa.[3][21] Hieman myöhemmin Aleksanteri Jannaios piiritti Gazaa turhaan vuoden ajan, kunnes se lopulta petettiin hänen käsiinsä vuonna 96 eaa. Kaupungin koosta tuohon aikaan kertoo se, että sillä oli 500-miehinen neuvosto. Nämä kaikki surmattiin ja kaupunki tuhottiin kokonaan.[2][3][22]

Roomalainen kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gaza ei ollut raunioina kovin pitkään, sillä se sai itsehallinnon Pompeius Suuren valloitettua alueen Roomalle vuonna 64 eaa., ja se oli yksi monista kaupungeista, jotka Aulus Gabinius rakennutti uudelleen.[2][3][23] Keisari Augustus antoi Gazan Herodes Suuren valtaan. Se erotettiin Juudeasta ja asetettiin Edomia hallinneen Kostobaroksen valtaan.[2] Myöhemmin Gaza ei kuulunut Herodeen pojan Herodes Arkhelaoksen alueisiin, koska se luettiin kreikkalaiseksi kaupungiksi,[3][24] vaan tuli provinssihallinnon alaiseksi osana Judaean provinssia.[2]

Gazassa keisari Caracallan aikana 215–217 lyöty tetradrakhma, joka on löydetty Dura-Europoksesta.

Gaza kukoisti roomalaisella kaudella, ja keisarit rakennuttivat sinne temppeleitä ja muita julkisia rakennuksia.[2] Gazassa lyötiin rahaa jo ennen Rooman keisariaikaa ja erityisesti keisari Hadrianuksen ajasta lähtien. Rahojen kuvitus osoittaa kaupungin olleen pakanallinen ja kreikkalainen kaupunki ja kreikkalainen siirtokunta. Kaupunkia itseään edustaa rahoissa naisen pää. Rahoissa esiintyvät kreikkalaiset jumalat Zeus, Artemis, Apollon ja Herakles. Kuvituksesta puuttuu paikallinen Astarte-jumalatar, joka on muutoin yleinen seudun rannikkokaupunkien lyömissä rahoissa. Rahoissa esiintyvän kirjoituksen ΙΕΡ. ΑΣΥ., Hier. asy., perusteella sillä on ollut pyhän kaupungin ja turvapaikan asema. Nimi ΜΕΙΝΩ, Meinō, jota käytetään aseistautuneesta sotilaasta valtikka kädessään, saattaisi yhdistää kaupungin kreetalaiseen heeros Minokseen, mikä tukisi sitä teoriaa, että filistealaiset tulivat Kreetalta.[3] Tätä vaikuttaisi tukevan myös toinen kirjoitus, kaupungin pääjumalan nimi MAPNA, Marna, jonka on tulkittu olleen nimitys kreetalaiselle Zeukselle.[3][14] Nimi ΕΙΩ, Eiō, yhdistää kaupungin Ioon.[3]

Gazassa keisari Macrinuksen aikana 217–218 lyöty raha.

Monet roomalaisten Hadrianuksen aikana ottamat juutalaiset vangit myytiin Gazassa järjestetyillä orjamarkkinoilla. Niitä kutsuttiin Hadrianuksen markkinoiksi useita vuosisatoja myöhemminkin.[3]

Myöhempi historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhemmin Gaza esiintyy toistuvasti varhaisissa kristillisissä ja islamilaisissa annaaleissa. Kaupungista tuli varhain piispanistuin, ja sen piispojen nimiä esiintyy useiden kirkolliskokousten asiakirjoissa.[3] Gazalaisten, samoin kuin maiumalaisten, kerrotaan pysyttäytyneen pitkään pakanauskonnossaan. Satamakaupunki Maiuma käännytettiin kristinuskoon Konstantinus Suuren aikana, ja sai tästä häneltä paljon huomionosoituksia. Kaupunki muun muassa korotettiin itsehallinnolliseksi ja sai uuden nimen Konstantia. Näin se vapautettiin Gazan alaisuudesta, gazalaisten pysyttäydyttyä edelleen pakanauskonnossaan.[3][25] Gazalaiset saivat Maiuman takaisin valtaansa Julianuksen aikana, ja keisari luovutti sen heidän alaisuuteensa. Samalla nimi Konstantia jäi historiaan.[3]

Piispa Porfyrios käännytti Gazan kristinuskoon 300- ja 400-lukujen taitteessa, ja sen pakanalliset temppelit tuhottiin tai muutettiin kirkoiksi.[2][3] 400-luvulla kaupungissa toimi retoriikan koulu, jonka oppilaisiin lukeutuu muun muassa historioitsija Prokopios. Bysanttilaisella ajalla kaupungissa asui paljon juutalaisia.[2]

Gaza tuli muslimivallan alle vuonna 636.[6] Kaupunki säilyi olemassa läpi keskiajan.[3] 1800-luvulla siellä oli noin 10 000 asukasta.[3] Gazassa ei ole tehty järjestelmällisiä arkeologisia kaivauksia[2] eivätkä ne ole mahdollisia laajassa mittakaavassa, koska nykyinen kaupunki on samalla paikalla.

Rakennukset ja löydökset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gazan kaupunki oli Arrianoksen ja muiden antiikin todistusten perusteella varustettu vahvoilla muureilla.[3] Kaupungin huomattavin temppeli oli omistettu sen pääjumalalle Marnalle, ja tunnettiin siksi nimellä Marneion. Sen kuvataan olleen muodoltaan pyöreä ja ympäröity kahdella pylväshallilla.[3][14] 400-luvulla temppelin paikalle rakennettiin kirkko.[6] Temppelin paikkaa on arveltu samaksi, jossa nykyisin sijaitsee Gazan suurmoskeija.[26] 500-luvulla tehdyssä Madaban kartassa Gazassa on pylväiköin reunustetut kadut ja suuri basilikakirkko.[6] Kaupungin kukkulalla on ollut antiikin aikaisia raunioita vielä ainakin 1800-luvulla.[3] Nykyisin raunioita ei ole enää jäljellä.[7]

Gazan lyömiä rahoja on löydetty paljon eri paikoista.[3] Tunnetuimpiin esinelöydöksiin lukeutuu Gazasta peräisin oleva ja Tel-'Ajjulista kaupungista etelään vuonna 1879 tai 1880 löydetty Zeuksen patsas 100-luvulta. Se on nykyisin Istanbulin arkeologisessa museossa.[27]

  1. Gaza Trismegistos. Viitattu 2.10.2023.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”GAZA Israel”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj Smith, William: ”Gaza”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. Gaza Pleiades. Viitattu 2.10.2023.
  5. ”70 E2 Gaza”, Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699
  6. a b c d e f g h i Gaza City Travel Palestine. Viitattu 2.10.2023.
  7. a b Gaza Holy Land Site. Viitattu 2.10.2023.
  8. a b c Dumper, Michael R. T. & Stanley, Bruce E.: Cities of The Middle East and North Africa, s. 155–157. ABC CLIO, 2007. ISBN 1-57607-919-8 (englanniksi)
  9. 1. Moos. 10:19
  10. 5. Moos. 2:23
  11. Tuom. 16:21
  12. Joos. 15:47
  13. 1. Sam. 6:17
  14. a b c Lipiński, Edward: Marna and Maiuma. Latomus, Décembre 2013, 72. vsk, nro 4, s. 919–938. Artikkelin verkkoversio.
  15. Josephus: Juutalaisten muinaisajat (Antiquitates Judaicae) 9.13.3.
  16. a b c d Arrianos: Anabasis 2.27.
  17. Ovadiah, Asher & Mucznik, Sonia: The Zeus from Gaza Re-examined. AEspA, 1997, 70. vsk, s. 5–12. Artikkelin verkkoversio.
  18. Strabon: Geografika s. 759.
  19. Polybios: Historiai 5.68.
  20. Ensimmäinen makkabilaiskirja 11.61–62; Josephus: Juutalaisten muinaisajat (Antiquitates Judaicae) 13.5.5.
  21. Ensimmäinen makkabilaiskirja 13.43–48.
  22. Josephus: Juutalaisten muinaisajat (Antiquitates Judaicae) 13.13.3.
  23. Josephus: Juutalaisten muinaisajat (Antiquitates Judaicae) 14.5.3.
  24. Josephus: Juutalaissodan historia (Bellum Judaicum) 1.20.3, 2.6.3.
  25. Sozomenos: Kirkkohistoria (Historia ecclesiastica) 2.5.
  26. Gaza: The Lost Ancient City Iconoclasm. 29.4.2009. Viitattu 2.10.2023.
  27. Ovadiah, Asher & Mucznik, Sonia: The Zeus from Gaza Re-examined. AEspA, 1997, 70. vsk, s. 5–12. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]