Germund Paaer

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Germund Paaer vuonna 1940.
Paaerin suunnittelema Piippolan sankarimuistomerkki on paljastettu vuonna 1921. Sankaripatsas aluskivineen on muokattu myöhemmin myös talvi- ja jatkosodan sankarivainajien muistomerkiksi.[1]

Frithjof Germund Paaer (vuoteen 1906 Sandström; 25. syyskuuta 1881 Parkano – 29. toukokuuta 1950 Helsinki) oli suomalainen graafinen suunnittelija, tekstaaja, kirjankuvittaja ja piirtäjä sekä lasiesineiden keräilijä.[2]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paaerin vanhemmat olivat parkanolainen kauppias Johan Jakob Sandström ja Emilia Eufrosyne o.s. Kullberg. Hän pääsi ylioppilaaksi 1905 ja opiskeli sitten Teknillisessä korkeakoulussa, Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja Helsingin yliopistossa. Vuosina 1912–1914 Paaer opiskeli Strelitzin polyteknisessä opistossa, ja hän tutustui kolmen vuoden ajan kansatieteellisiin ja taideteollisuuden aineistoihin Ruotsin, Tanskan, Saksan, Itävalta-Unkarin ja Viron museoissa.

Germund Paaer toimi Taideteollisen keskuskoulun piirustuksen, graafillisen tyyliopin ja tekstauksen opettajana vuosina 1926–1950 ja Kustannus Oy Otavan taiteilijana vuodesta 1927. Paaer oli 1935 perustetun Kalevala Korun ensimmäisenä pääsuunnittelijana vuoteen 1950. Hän suunnitteli Kalevala Korulle satoja erilaisia koruja ja myös vanhojen talonpoikaisesineiden mallin pohjalta puisia koriste-esineitä.

Paaer teki 1920–40-luvulla pilapiirroksia Tuulispää- ja Kurikka-lehtiin sekä Veli Giovannin julkaisuihin. Hän piirsi myös exlibriksiä, postikortteja ja -merkkejä, mainosjulisteita ja järjestömerkkejä. Hän suunnitteli Parkanon kunnanvaakunan ja maalasi Kihniön kirkon alttaritaulun.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paaerin ensimmäinen puoliso oli tekstiilitaiteilija Sigrid Wickström-Paaer vuosina 1914–1923;[3] hänen toinen puolisonsa oli Hanna o.s. Vuorela vuosina 1924–1940, ja kolmas puoliso oli Annikki o.s. Tervo vuodesta 1941. Taiteilija Heikki Paaer oli hänen poikansa.[4]

Germund Paaerilla oli huvila Kihniön Kankarijärven Iso-Liettisen saaressa jossa hän asui perheineen kesäisin. Huvila on nykyisin asumaton ja huonossa kunnossa.[5]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tekstaustaide. 1933.

Muistomerkkejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Vapaussodan muistomerkki, 1921, Hankasalmi.[6]
    Vapaussodan muistomerkki, 1921, Hankasalmi.[6]
  • Vapaussodan v.1918 valkoisten muistomerkki, 1921, Kuopio (Nilsiä)[7]
    Vapaussodan v.1918 valkoisten muistomerkki, 1921, Kuopio (Nilsiä)[7]
  • Vapaussodan v.1918 valkoisten muistomerkki, 1921, Kuopio (Nilsiä), muistomerkin keskiosa[7]
    Vapaussodan v.1918 valkoisten muistomerkki, 1921, Kuopio (Nilsiä), muistomerkin keskiosa[7]
  • Vapaussodan muistomerkki, 1921, Simo.[8]
    Vapaussodan muistomerkki, 1921, Simo.[8]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Siikalatva, Piippolan hautausmaa Sotasampo. Viitattu 31.10.2024.
  2. ↑ Kuka kukin on 1950, s. 533. Helsinki 1949.
  3. ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 9, p. 1412. Otava, 1967.
  4. ↑ Tirranen, Hertta: Suomen taiteilijoita Juho Rissasesta Jussi Mäntyseen: Elämäkertoja, s. 272–277. Helsinki: WSOY, 1950.
  5. ↑ Kadonneen kulttuuriperinnön metsästäjät - Blogi Metsähallituksen talousmetsien kulttuuriperintöinventoinnista 2010-2015 : Kihniön Germund (3.9.2015)
  6. ↑ Sirola, 2017, s. 172
  7. ↑ a b Sirola, 2017, s. 192
  8. ↑ Sirola, 2017, s. 159

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Germund_Paaer&oldid=22801330”