Gerrit de Veer

Gerrit de Veer (noin 1570 – noin 1598) oli alankomaalainen laivatimpuri, joka osallistui tutkimusmatkailija Jacob van Heemskerkin ja Willem Barentsin retkelle Koillisväylän etsimiseksi Jäämereltä 1596–1597. De Veer piti päiväkirjaa, ja kuvaili ensimmäisenä Novaja Zemljalla havaitun niin sanotun Novaja Zemlja -efektin, heijastusilmiön, jossa aurinko näyttää jo nousseen, vaikka on vielä useita asteita taivaanrannan alapuolella. Ensimmäisenä eurooppalaisena de Veer kuvaili A-vitamiinin yliannostusta ihmisen syötyä jääkarhun maksaa.

De Veer löysi Huippuvuorilta pesiviä valkoposkihanhia vuonna 1596. Koska lajin muuttoa ei tuolloin vielä tunnettu, Britanniassa oli kuviteltu valkoposkihanhien syntyvän meressä kelluvista havupuiden pölkyistä. Tarinan kirjasi walesilainen Giraldus Cambrensis noin vuonna 1186. Tarinasta tuli ajan mittaan niin uskottava, että se esiintyy 1500-luvun tietokirjailijoiden, kuten William Turnerin, Konrad von Gesnerin ja Aldrovandin, teoksissa. Mainittakoon, että 1200-luvulla elänyt Fredrik II piti tarinaa silkkana hölynpölynä. De Veerin havainnon jälkeen myytti haudattiin nopeasti, mutta hanhenkaulaa tarkoittava barnacle esiintyy edelleen valkoposkihanhen englanninkielisessä nimessä Barnacle Goose.