Haapanorsu
| Haapanorsu | |
|---|---|
_-_%D0%9A%D0%BE%D0%BA%D0%BE%D0%BD%D0%BE%D0%BF%D1%80%D1%8F%D0%B4_%D1%82%D0%BE%D0%BF%D0%BE%D0%BB%D0%B5%D0%B2%D0%BE%D0%BB%D0%B8%D1%81%D1%82%D0%BD%D1%8B%D0%B9_(%D1%81%D0%B0%D0%BC%D0%B5%D1%86)_(40295778514).jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Karvakehrääjämäiset Lasiocampoidea |
| Heimo: | Karvakehrääjät Lasiocampidae |
| Alaheimo: | Lasiocampinae |
| Suku: | Gastropacha |
| Laji: | populifolia |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Gastropacha populifolia |
|
| Katso myös | |
Haapanorsu (Gastropacha populifolia) on öisin lentävä ruskeankeltainen perhonen. Vuoteen 1996 laji tunnettiin nimellä vaalea lehtikehrääjä[2].
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kookas perhonen, jonka siipien kärkiväli on koiraalla 48–58 mm ja naaraalla 72–83 mm. Naaras on myös selvästi koirasta rotevampi. Siivet ovat naaraalla vaalean kellanruskeat, koiraalla siivissä on usein violetinsävyistä kehnää. Osa koiraista on kuitenkin hyvin vaaleita ja miltei kuviottomia. Etusiiven poikki kulkee viisi tummaa poikkiviirua, jotka muodostuvat kuunsirpin muotoisista täplistä. Juovat ovat katkonaisia ja jatkuvat takasiipiin, mutta erottuvat siellä vain heikosti siiven etureunassa. Molempien siipiparien ulkoreuna on kevyesti aaltoileva. Paikallaan kyhjöttävä haapanorsu näyttää kuivuneelta lehdeltä. Perhosen ruumiissa on selkäpuolella selvä, tumma keskijuova.[3]
Haapanorsun toukka on kellertävän ruskea ja karvainen[4], täysikasvuisena 80–100 mm pitkä.
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajia tavataan Iberian niemimaalta Keski-Euroopan poikki Baltiaan ja Venäjän poikki Pohjois-Kiinaan ja Japaniin asti.[3] Suomessa haapanorsu on hyvin harvinainen laji. Se tavattiin ensimmäisen kerran Vehkalahdelta 1954 ja vuonna 1992 löydettiin Joutsenosta toukka.[2] Sittemmin lajin yksilöitä on harhaillut Etelä-Suomeen lähes joka vuosi ja yksilöitä on tavattu erityisesti lounaissaaristossa[5]. Nykyisin lajilla saattaa olla vakiintunut kanta aivan maan kaakkoisimmassa nurkassa. Se näyttää myös vakiintuneen Turun ja Helsingin väliselle rannikkokaistaleelle.[6] Aikuiset perhoset lentävät kesäkuun lopulta elokuun alkuun.[5]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kosteiden lehti- ja sekametsien laji, joka viihtyy Keski-Euroopassa myös avoimissa kulttuuriympäristöissä. Perhoset lentävät pimeän laskeutumisesta lämpiminä öinä aina aamuyöhön saakka. Koiraat lentävät joskus valojen luokse, naaraat vain harvoin. Perhonen viettää aikansa ilmeisesti enimmäkseen puiden latvustoissa eikä lajin elintapoja tunneta kovin hyvin.
Parittelutapahtumaa luonnossa ei tunneta, mutta kasvatuksessa se on kestänyt jopa 20 tuntia. Parittelun jälkeen naaras munii noin 300 munaa pieninä ryhminä oksille ja lehdille. Toukat elävät korkealla latvustoissa ja niitä tavataan luonnossa vain harvoin. Toukka talvehtii noin 25 mm:n pituisena ja jatkaa kasvuaan keväällä. Ainakin talvehtinut toukka on yöaktiivinen. Toukat ovat täysikasvuisia touko-kesäkuun vaihteessa ja tekevät harmaanruskean kotelokopan yhteenkudottujen lehtien väliin latvustoon.[3]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukka syö poppelilajien, haavan tai pajujen lehtiä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Haapanorsu – Gastropacha populifolia Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b Pertti Pakkanen: Haapanorsu. Suomen Perhostutkijain Seura.
- ↑ a b c d Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 148–150.
- ↑ http://www.kolumbus.fi/silvonen/lnel/b/gaspopul.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b http://www.insects.fi/Lepidoptera/Lasiocampidae/Gastropacha/populifolia/Gastropacha%20populifolia.htm[vanhentunut linkki]
- ↑ Panu Välimäki, Marko Mutanen, Tomi Mutanen & Timo Lehto: Mielenkiintoiset perhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2008. Baptria, 2009, 34. vsk, nro 2. Suomen Perhostutkijain Seura.