Harmaapäätikka
| Harmaapäätikka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Tikkalinnut Piciformes |
| Heimo: | Tikat Picidae |
| Suku: | Vihertikat Picus |
| Laji: | canus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Picus canus |
|
 Harmaapäätikan levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Harmaapäätikka (Picus canus), jota aiemmin kutsuttiin harmaatikaksi,[3][4] on Euraasiassa laajalla alueella esiintyvä harmaapäinen tikkalaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Harmaapäätikan selkäpuoli on harmahtavanvihreä, vatsapuoli vaaleanharmaa ja niska keltainen. Pää on harmaa, ja sen sivuilla sijaitsevat mustat ”viikset”. Koiraan otsa on punainen. Harmaapäätikan pituus on täysikasvuisena noin 27–32 cm ja paino 130–180 grammaa. Sen ääni on pehmeä ”kjyk”. Laulu on tyypillinen, loppua kohden laskeva vihellyssarja 
”kjyy-kjy-kjy-kjy-kjy” (ohje), jota on helppo matkia viheltämällä. Soidinaikaan harmaapäätikka onkin helppo houkutella näkösälle matkimalla. Laji rummuttaa puuta kuten muutkin tikat. Omalaatuinen rääkynä muistuttaa hieman käpytikan vastaavaa ääntä.
Harmaapäätikka lentää tikkamaisesti syvään aaltoillen, ja siivistä voi kuulua kumiseva ääni. Se tarkkailee ihmistä puun rungon takaa, jolloin usein vain sen toinen silmä näkyy.
Vanhin suomalainen rengastettu harmaapäätikka on ollut viisi vuotta, kahdeksan kuukautta ja kuusi päivää vanha.[5] Euroopan vanhin on ollut unkarilainen seitsemän vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen yksilö.[6]
Samannäköisiä lajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Harmaapäätikan höyhenpeite muistuttaa suuresti vihertikkaa. Harmaapäätikka on vihertikkaa hieman pienempi, ja sillä on punaista vain koiraan otsassa, kun taas vihertikan koko päälaki on punainen. Vihertikalla on silmän ympärillä enemmän mustaa, ja koiraan viiksijuovan keskusta on punainen. Vihertikkaan verrattuna harmaapäätikan kaula on lyhyempi, nokka ohuempi ja pää hiukan pyöreämpi. Suomessa harmaapäätikkaa kutsutaan usein vihertikaksi, joka on kuitenkin täällä erittäin harvinainen satunnaisvieras.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Harmaapäätikka on levinnyt laajalle Euraasiassa: sen levinneisyysalue ulottuu Ranskasta Japaniin. Suomi on sen levinneisyysalueen pohjoisreunalla. Se on maassa harvalukuinen, etenkin etelän lehtometsien ja suuria haapoja kasvavien metsien laji, mutta pesimähavaintoja on Pohjois-Suomea myöten. Suomen parimääräksi on arvioitu 4 900 – 6 000.[7] Harmaapäätikka on vähentynyt suuressa osassa Eurooppaa. Euroopan unionin alueella arvioitiin raportointikaudella 2013–2018 pesivän 85 000 – 151 000 paria.[7]
Harmaapäätikka on pääasiassa paikkalintu. Nuoret linnut voivat vaellella syksyisin joitakin kymmeniä, joskus satoja kilometrejä.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Harmaapäätikka elää pääasiassa lehti- ja sekametsissä, etenkin jalopuupuistikoissa ja haavikoissa. Se voi kuitenkin pesiä myös vanhoissa kalliomänniköissä. Saaristossa lajia tavataan usein vanhoissa laidunmetsissä, joissa on runsaasti huonokuntoisia lehtipuita. Talvisin se käy lintulaudoilla syömässä rasvaa. Syysvaelluksella harmaapäätikkoja voidaan tavata myös kaupungeissa.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harmaapäätikka hakkaa kolon lahoon lehtipuuhun, noin viiden metrin korkeuteen. Laji voi pesiä vanhassakin kolossa. Se munii toukokuun alussa viidestä kymmeneen munaa ja molemmat vanhemmat hautovat yhteensä 15–17 päivää. Poikaset ovat lentokypsiä neliviikkoisina.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Harmaapäätikan pääasiallista ravintoa ovat muurahaiset. Kesällä laji syö myös muita hyönteisiä ja niiden toukkia. Syksyllä harmaapäätikka syö myös pihlajanmarjoja, talvella lisäksi siemeniä. Se voi käydä ruokintapaikalla, varsinkin jos talia on tarjolla.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Picus canus IUCN Red List of Threatened Species. Version 3.1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.1.2021. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Harmaapäätikka – Picus canus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Harmaapäätikka. Keskisuomalainen. 12.11.2007. Arkistoitu 25.8.2011. Viitattu 27.1.2010.
- ↑ Merilä, Eino: Käytössä olleita ja ehdotettuja linnunnimiä koti.netplaza.fi. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 7.4.2011.
- ↑ Lintujen ikäennätykset Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 21.6.2021.
- ↑ Longevity list European Union for Bird Ringing. Viitattu 21.6.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Population status and trends at the EU and Member State levels, Picus canus Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. European Environment Agency. Viitattu 26.1.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Harmaapäätikka Lintukuva-verkkopalvelussa
- Harmaapäätikka, Picus canus LuontoPortti. Viitattu 17.1.2021.
- Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Picus canus (TSN 554125) itis.gov. Viitattu 17.1.2021. (englanniksi)