Hounijoen vesistö
Hounijoen vesistö (Suomen päävesistö: 06) |
|
---|---|
Rakkolanjoen joensuun uomaa Viipurissa |
|
Valtiot | Suomi |
Alue | Leningradin alue |
Maakunnat | Etelä-Karjala [1] |
Vesistöalueen tai valuma−alueen tietoja | |
Merialue | Itämeren valuma-alue |
Päävesistöalue | Hounijoen vesistö (06) |
Vesistöjako |
Alajoen alaosan alue (ven.) (06.011R), Alajoen alaosan alue (06.011), Alajoen keskiosan alue (06.012), Alajoen yläosan valuma-alue (06.013), Selkämäenojan valuma-alue (06.014), Rakkolanjoen alaosan alue (ven.) (06.021R), Rakkolanjoen alaosan alue (06.021), Rakkolanjoen yläosan valuma-alue (06.022) |
Laskujoki | Rakkolanjoki |
Laskupaikka | Viipuri, Viipurinlahti, Suomenlahti |
Koordinaatit | |
Mittaustietoja | |
Valuma-alue | 621,65 km² [2] |
Järvisyys | 2,86 % [2] |
Alueen pituus | 35 km |
Alueen leveys | 10 km [1] |
Pääuoma | 55,9 km [1] |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Hounijoen vesistö (vesistöaluetunnus 06) on Suomen päävesistöalue, jonka laskujoki Rakkolanjoki laskee Suomenlahden Viipurinlahteen. Vesistöalue jakautuu sekä Suomen että Venäjän puolelle.[3][2][4]
Yleistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesistöalueen sijainti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hounijoen vesistöalue sijaitsee Kaakkois-Suomessa. Sen pinta-ala on 621,65 neliökilometriä (tai 623 km² [4]), josta noin 370 neliökilometriä kuuluu Suomelle ja 252 neliökilometriä Venäjälle. Valuma-alueen järvisyys on 2,86 %.[5] Vesistöalueen pohjoisreuna sijaitsee Ensimmäisen Salpausselän vedenjakajalla Etelä-Karjalan Lappeenrannassa, jonka takana aukeavat laajat Etelä-Saimaan ulapat. Vesistöalue viettää Viipurinlahdelle päin, minne Rakkolanjoki laskee. Vesistöalueen alajuoksu kuuluu Leningradin alueen Viipurin piirille. Hounijoen vesistöalueen pohjoispuolella Salpauselän takana sijaitsee laaja Vuoksen vesistö (04). Hounijoen koillispuolella on Juustilanjoen vesistö (05) ja lounaispuolella Tervajoen vesistö (07).[3][2][6]
Pääuoman kulun ja pituuden määritys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa valitaan jokiverkostossa pääuomaa se jokihaara, jossa virtaa eniten vettä. Virtaamia on mitattu harvoista jokihaaroista, joten valinnan voi tehdä myös valuma-alueen pinta-alan mukaan. Pienialaisissa jokiverkostoissa pinta-ala ja virtaama ovat verrannollisia keskenään. Hounijoen vesistöalueella vanhoissa karjalaisissa peruskartoissa on alajuoksun joenuoma nimetty Ykspäänjoeksi. Joen nimi esiintyy ainakin entisen Tienhaaran taajaman lähellä, jossa on sijainnut Ykspään kylä. Yläjuoksulla on joesta käytetty nimitystä Rakkolanjoki. Aivan alajuoksulla pääuomaan yhtyy pohjoisesta tuleva Hanhijoki, mutta se on jokena muita jokihaaroja lyhyempi. Ylempänä toisiinsa yhtyvät luoteesta tuleva Rakkolanjoki ja lännestä tuleva Hounijoki, joiden valuma-alueiden pinta-alat ovat vastaavasti 277 ja 300 neliökilometriä. Näin ollen Rakkolanjoki valitaan pääuoman haaraksi. Rakkolanjoki on yläjuoksulla aivan Lappeenrannan kaupunkitaajama-alueen eteläosiin asti samanniminen. Siellä tulee valita kahdesta jokihaarasta vielä toinen. Läntisen haaran valuma-alue on 17 neliökilometriä ja itäisen 27 neliökilometriä. Pääuoma alkaa tämän perusteella Lasolan läheltä. Pääuoman, ja samalla myös Rakkolanjoen, pituus Lasolasta Viipuriin on vesistöviranomaisten uomaverkostotietokannan mukaan 55,9 kilometriä. Venäjälle kuuluu joen alajuoksusta 27 kilometriä [4].[7][1][8]
Vesistöalueen jako
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesistöalueen toisessa jakovaiheessa on seuraavat alueet tai valuma-alueet. Sisennys tarkoittaa luettelossa sitä, että vesistöalue laskee tai yhtyy ylempänä sijaitsevaan vesistöalueeseen. Samalle tasolle sisennetyt vesistöalueet laskevat kaikki yläpuoliseen vesistöalueeseen vastaavassa järjestyksessä niin, että ylin yhtyy lähempänä alajuoksua [3][2]:
- Alajoen alue (06.01)
- Rakkolanjoen valuma-alue (06.02)
Jos otetaan mukaan kolmannen jakovaiheen vesistöalueet, muuttuu vesistöjako seuraavanlaiseksi:
- Alajoen alaosan alue (ven.) (06.011R)
- Rakkolanjoen alaosan alue (ven.) (06.021R)
- Rakkolanjoen alaosan alue (06.021)
- Rakkolanjoen yläosan valuma-alue (06.022)
- Alajoen alaosan alue (06.011)
- Selkämäenojan valuma-alue (06.014)
- Alajoen keskiosan alue (06.012)
- Alajoen yläosan valuma-alue (06.013)
Vesistöalueen maankäyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesistöalueen maankäyttö voidaan tiivistää seuraavalla tavalla. Valuma-alueesta on metsämaata, avoimia kangasmetsiä ja kalliomaita 54,7 %, maatalousalueita 17,5 %, kosteikkoja ja soita on 1,9 % ja rakennettuja alueita on 8,8 %. Maa-alueiden lisäksi on vesistöinä 3,0 %. Tässä ei ole tietoa, sisältyykö lukuihin myös Venäjän puoleiset osat valuma-aluetta.[7]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hounijoella ja Rakkolanjoella teetettiin koskiselvitys, jossa kartoitettiin kosket, vaellusesteet ja joen kunto. Selvityksen mukaan joen Suomen puoleisella jokiverkoston osalla on runsaasti koskia esimerkiksi taimenen kutupaikoiksi. Monet vaellusesteet ovat jo rapautumassa käytön puutteesta, mutta estävät edelleen vaelluskalojen nousun yläjuoksulle. Tukinuiton jäljiltä monet kosket ovat kivettymiä ja kaipaavat kunnostusta.[9]
Sivujokia ja järviä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hounijoen vesistöalueen jokiverkosto rakentuu Rakkolanjoen ympärille. Rakkolanjoen keskijuoksulla sijaitsee Haapajärven, jonka läpi se virtaa. Haapajärven alapuolella siihen yhtyy Lyijysissä vasemmalta tuleva Hansaarenjoki. Alajuoksulla pääuomaan yhtyy vasemmalta tuleva Hanhijoki, ja muutama kilometri ylempänä oikealta tuleva Buslovka (ven. Бусловка), jonka suomalainen nimi on rajan tuntumassa Hounijoki. Hounijoki laskee Telkjärvestä Houninjärveen (Бусловское, Buslovskoje), josta Buslovka varsinaisesti alkaa. Hounijokeen yhtyy oikealta ennen järveä Suomen puolelle ylettyvä Portoja. Telkjärveen laskee Alajoki, joka on yläjuoksulla Suuresta Pyhäkalasta alkaen ja Raippoon asti Sarvijoen niminen.[10][3][1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Hounijoen vesistö Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 13.2.2023.
- ↑ a b c d e Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ a b c d Hounijoen vesistö (06) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 23.1.2023.
- ↑ a b c Seleznjovka (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 13.2.2023. (venäjäksi)
- ↑ Suomen rajavesistöt (PDF) Suomalais-venäläinen rajavesikomissio. Arkistoitu 27.11.2013. Viitattu 13.2.2023.
- ↑ Suomi, Iia-Elisabeth: Etelä-Karjalan rajajokia - tietoa suojelun ja kunnossapidon tueksi (PDF) (Nro 1032/22, sivu 26–40) 17.6.2022. Lappeenranta: Saimaan vesisensuojeluyhdistys. Viitattu 13.2.2023.
- ↑ a b Hounijoen valuma-alueen pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 13.2.2023
- ↑ Rakkolanjoen suistolähde Kartassa: Topografinen kartta 1:100 000. Kartan verkkoversio Maanmittauslaitoksen Karjalan kartat -palvelussa (viitattu 13.2.2022)
- ↑ Lindgren, Anna: Hounijoen ja Rakkolanjoen koskikartoitus ja kunnostusselvitys (PDF) (opinnäytetyö, s. 1, 12–21) 2013. Turku: Turun ammattikorkeakoulu. Viitattu 13.2.2023.
- ↑ Rakkolanjoen alkulähde (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.2.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- VIPSU-hanke, Saimaan vesiensuojeluyhdistys
- Ikävalko, Joonas & al.: Mustajoen meritaimenen kotiuttamissuunnitelma, s. 25–30. Turku: Varsinais-Suomen ELY-keskus, 2020. Raportteja 31/2020 ISBN 978-952-314-875-8 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 1.3.2023).