Hubert Sumlin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hubert Sumlin vuonna 2003.

Hubert Sumlin (16. marraskuuta 1931 Greenwood Mississippi, Yhdysvallat – 4. joulukuuta 2011 Wayne, New Jersey, Yhdysvallat[1]) oli yhdysvaltalainen kitaristi ja laulaja.[2] Hän oli vuodesta 1955 Howlin' Wolfin kitaristi. Hänen soitolleen olivat ominaisia sävelryöpyt, äkillinen hiljaisuus ja rohkeat rytmin venytykset".[3] Rolling Stoneen sadan parhaan kitaristin luettelossa Sumlin oli 43[4]

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sumlin vietti lapsuutensa Hughesissa Arkansasissa. Ensimmäisen kitaransa hän sai kuusivuotiaana.[5] Sumlin oli ensimmäisen kerran tekemisissä Howlin' Wolfin kanssa kun hän livahti erääseen esitykseen. Kun Howlin' Wolf siirtyi Memphisistä Chicagoon 1953, pitkäaikainen kitaristi Willie Johnson jäi pois. Saapuessaan Chicagoon Wolf palkkasi aluksi paikallisen kitaristin Jody Williamsin, ja vuonna 1954 Wolf kutsui Sumlinin Chicagoon soittamaan toista kitaraa hänen chicagolaiseen yhtyeeseensä. Williams erosi yhtyeestä1955, jolloin Sumlinista tuli yhtyeen ykköskitaristi, ja siinä tehtävässä hän oli melkein koko lopun Wolfin uraa, lukuun ottamatta lyhyttä jaksoa, jolloin hän soitti Muddy Watersin kanssa noin 1956. James Segrestin ja Mark Hoffmanin kirjassa Moanin' at Midnight: The Life and Times of Howlin' Wolf julkaistun haastattelun mukaan Howlin' Wolf lähetti Sumlinin opettelemaan klassisen kitaran soittoa chicagolaiseen musiikkikouluun. Sumlin soitti albumilla Howlin' Wolf, tunnetaan myös nimellä The Rockin' Chair Album, jonka Mojo on 2004 nimennyt kaikkien aikojen kolmanneksi parhaaksi kitara-albumiksi.[6]

Wolfin kuoltua 1976 Sumlin jatkoi yhtyeen muutamien jäsenten kanssa nimellä "The Wolf Pack" noin vuoteen 1980. Sumlin levytti myös omalla nimellään, ensimmäisen kerran kiertäessään Euroopassa Wolfin kanssa vuonna 1964. Hänen viimeinen sooloalbuminsa oli About Them Shoes, jonka julkaisi 2004 Tone-Cool Records. Häneltä jouduttiin poistamaan keuhkot samana vuonna, mutta hän jatkoi esiintymistä melkein kuolemaansa saakka

Sumlin liitettiin Blues Foundationin Hall of Fameen 2008.[7] Vuosien mittaan Sumlin on ollut ehdokkaana neljä kertaa Grammy-palkituksi, vuonna 1999 albumista Tribute to Howlin' Wolf Henry Grayn, Calvin Jonesin, Sam Lay ja Colin Lindenin kanssa, vuonna 2000 CD:stä Legends Pinetop Perkinsin kanssa, vuonna 2006 sooloalbumistaan About Them Shoes (jossa soittivat myös Keith Richards, Eric Clapton, Levon Helm, David Johansen ja James Cotton) vuonna 2010 mukanaolostaan Kenny Wayne Shepherd -yhtyeen Live! In Chicago CD:llä. Hän on saanut useita Blues Music palkintoja, ja toimi tuomarina viidennessä vuosittaisessa Independent Music Awardsissa tukeakseen riippumattomien muusikoiden uraa[8] ja häntä on pidetty yhtenä nykyajan merkittävimmistä blueskitaristeista.

Sumlin kuoli sydänkohtaukseen 4. joulukuuta 2011 sairaalassa Waynessa New Jerseyssä ollessaan 80-vuotias.[9] Mick Jagger ja Keith Richards maksoivat hänen hautajaiskulunsa.[10] Vuonna 2017 he vetosivat muun muassa Eric Claptonin ja Elvis Costellon kanssa, että Sumlin valittaisiin Rock and Roll Hall of Fameen.[10]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1964 American Folk Blues Amiga 850 Saksa
  • 1974 Kings of Chicago Blues, Vol. 2 Disques Vogue LDM 30175 France, recorded 1971
  • 1976 Groove Black & Blue 33.511 France, nauhoitettu 1975
  • 1980 Gamblin' Woman L + R 42.008 Saksa, nauhoitettu 1980
  • 1987 Hubert Sumlin's Blues Party Black Top BT-1036Yhdysvallat
  • 1989 Heart & Soul Blind Pig BP-3389Yhdysvallat
  • 1990 Healing Feeling Black Top BT-1053Yhdysvallat
  • 1991 Blues Guitar Boss JSP 239 UK, nauhoitettu 1990 in London
  • 1994 Made in Argentina * 1993 Blues Special 9501 Argentina, nauhoitettu 1993 Buenos Aires Emilion Villanueva ja the Kansas City Boysin kanssa
  • 1994 I'm the Back Door Man Blues Special 9506 Argentiina, nauhoitettu 1993 in Buenos Aires
  • 1996 Blues Classics Bellaphon 82007 Saksa, nauhoitettu 1964 Itä-Berliini
  • 1998 I Know You APO 2004Yhdysvallat
  • 1998 Wake Up Call Blues Planet 1116Yhdysvallat
  • 1999 Pinetop Perkins & Hubert Sumlin: Legends Telarc 83446 Yhdysvallat
  • 2004 About Them Shoes Tone-Cool/Artemis Records 51609Yhdysvallat, myös Rykodisc RCD 17307 Britanniassa

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Blues Guitar Great Hubert Sumlin Dies at 80, Jazz Times (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
  2. ↑ Paul Du Noyer: The Illustrated Encyclopedia of Music, s. 181. Fulham, London: Flame Tree Publishing, 2003. ISBN 1-904041-96-5 (englanniksi)
  3. ↑ Jeff Kitts ja Brad Tolinski, Guitar World Presents the 100 Greatest Guitarists of All Time, Hal Leonard Corporation, 2002, p. 37 (englanniksi)
  4. ↑ 65: Hubert Sumlin The 100 Greatest Guitarists of All Time. Rolling Stone. Viitattu 5.12.2011. (englanniksi)
  5. ↑ Gross Jason: Hubert Sumlin www.furious.com. Viitattu 5.12.2011. (englanniksi)
  6. ↑ Anthony Barnes: Hendrix heads list of 100 guitar greats with 'Are You Experienced' The Independent. 21.7.2003. Viitattu 5.12.2011. (englanniksi)
  7. ↑ Dorothy L. Hill: Blues Music Awards 2008 bluesart.at. Arkistoitu 24.12.2017. Viitattu 5.12.2011. (englanniksi)
  8. ↑ Independent Music Awards - Past Judges (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
  9. ↑ White: Blues guitar great Hubert Sumlin dies Communityvoices.sites.post-gazette.com. Arkistoitu 6.12.2011. Viitattu 5.12.2011. (englanniksi)
  10. ↑ a b The Rolling Stones want this guy in the Rock & Roll Hall of Fame New York Post. 17.8.2017. Viitattu 19.8.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hubert_Sumlin&oldid=22812325”