Hussilaisuus

Jan Hus.

Hussilaiset olivat Jan Husin (noin 1371–1415) reformaatioaatteiden kannattajia Böömissä. Hus ja hussilaiset saivat huomattavasti vaikutteita John Wycliffeltä, mutta myös mm. Joackim Florislaiselta fransiskaanispirituaalien kautta.

Vuonna 1412 paavi julisti Husin kannattajineen interdiktiin. Husia kuulusteltiin Konstanzin kirkolliskokouksessa vuonna 1415, ja kun hän kieltäytyi perääntymästä, hänet poltettiin roviolla kerettiläisenä. Tämä aiheutti raivoa Husin seuraajissa, joihin kuului tavallisen kansan lisäksi myös joukko Böömin aatelistoa. Tämän jälkeen hussilaiset järjestäytyivät vallankumousliikkeeksi, jossa oli kolme perusainesta: uskonnollinen, kansallinen ja yhteiskunnallinen. Saarnaaminen oli saatava vapaaksi, ehtoollinen jaettava maallikoille molemmissa muodoissa, kirkon oli luovuttava omaisuudestaan ja privilegium forista (pappien oikeudesta saada asiansa käsitellyksi kirkollisessa tuomioistuimessa, kun oli kyse kuolemansynneistä).

1400-luvun kuvitusta hussilaissodista.

Hussilaiset jakautuivat kahteen leiriin: konservatiivisiin utrakvisteihin ja radikaaleihin taboriitteihin. Hussilaissodat (1420–1436) päättyivät suurelta osin Baselin kirkolliskokoukseen 1433, jossa utraktivistien vaatimukset valtaosin toteutettiin, mutta taboriitit jatkoivat taisteluaan (heidät kukistettiin 1434).