Isänmaan liitto
Isänmaan liitto (vir. Isamaaliit) oli virolainen organisaatio (ühing, yhdistys), joka perustettiin 22. helmikuuta 1935 ja jonka perustamisesta ilmoitettiin 7. maaliskuuta 1935.[1] Kyse ei ollut puolueesta, vaikka sitä usein sellaiseksi nimitetäänkin.
Pääministeri (riigivanem) Konstantin Pätsin ja kenraali Johan Laidonerin tehtyä vallankaappauksen maaliskuussa 1934 kaikki poliittiset järjestöt ja puolueet kiellettiin, myös Pätsin oma talonpoikaispuolue. Isänmaan liiton perustajat olivat Hans Oidermaa, Hugo Kukke ja Edgar Kigaste. Muita keskeisiä toimijoita olivat Kaarel Eenpalu, Jüri Uluots ja August Jürima. Organisaation oli tarkoitus ajaa Viron valtion ja isänmaan asiaa eli käytännössä koota poliittinen tuki uuden autoritaarisen hallinnon taakse. Isänmaan liitto oli hallinnon sisällä pääasiassa sisäministeri Kaarel Eenpalun hanke, kun taas puolustusvoimain komentaja Laidoner suhtautui siihen kriittisesti ja kielsi sotilaita osallistumasta sen toimintaan.
Koska Pätsin vastainen oppositio boikotoi uuden perustuslakia säätävän kansalliskokouksen Rahvuskogun vaaleja vuonna 1937, olivat kaikki valitut edustajat Isänmaan liiton edustaja. Alahuoneen 80 paikasta peräti viisikymmentä oli valittu yhden ehdokkaan vaalipiireistä oppositioedustajien puuttuessa. Kun niin sanottu Pätsin perustuslaki tuli voimaan vuonna 1938, muodosti uuden kaksikamarisen parlamentin vaaleja varten vaaliliiton nimeltä ”Perustuslain toteuttamisen kansanrintama” (Rahvarinne põhiseaduse elluviimiseks). Kansanrintama ja Isänmaan liitto olivat jäsenistöltään päällekkäiset.
Neuvostojoukot miehittivät Viron 17. kesäkuuta 1940 ja miehittäjän asettama uusi Johannes Vares-Barbaruksen kommunistijohtoinen nukkehallitus lakkautti Isänmaan liiton sisäministeri Maksim Untin määräyksellä 26. kesäkuuta 1940.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Alenius, Kari: Viron, Latvian ja Liettuan historia. Atena, 2000. ISBN 951-796-216-9
