Isaac Hayes

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Isaac Hayes
Isaac Hayes esiintymässä vuonna 2007.
Isaac Hayes esiintymässä vuonna 2007.
Henkilötiedot
Syntynyt20. elokuuta 1942
Covington, Tennessee Yhdysvallat
Kuollut10. elokuuta 2008 (65 vuotta)
Memphis, Tennessee, Yhdysvallat
Ammatti laulaja, lauluntekijä, sovittaja, tuottaja ja näyttelijä
Muusikko
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1962–2008
Tyylilajit R&B, funk, soul, disko
Soittimet piano, kosketinsoittimet, laulu, saksofoni
Levy-yhtiöt Enterprise/Stax, ABC, Columbia, Pointblank
Aiheesta muualla
isaachayes.com

Isaac Lee Hayes Jr. (20. elokuuta 1942 Covington, Tennessee, Yhdysvallat – 10. elokuuta 2008 Memphis, Tennessee[1][2]) oli yhdysvaltalainen soul-laulaja, näyttelijä, lauluntekijä ja sovittaja. Hän myös antoi äänensä koulun keittäjä Chefille animaatiosarjassa South Park sen jälkeen, kun toinen matalaääninen soul-legenda Barry White kieltäytyi roolista.lähde?

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hayes syntyi Covingtonissa, Tennesseessä. Hänen vanhempansa kuolivat pian hänen syntymänsä jälkeen, ja hän kasvoi isovanhempien hoivissa. Hayes aloitti laulamisen viisivuotiaana kotikirkossaan, ja pian tämän jälkeen hän opetteli soittamaan pianoa, urkuja ja saksofonia.

Levytysura alkoi vuonna 1962 yhtyeessä The Mar-Keys, jossa Hayes soitti saksofonia. Pian Hayes julkaisi esikoislevynsä Presenting Isaac Hayes, joka ei kuitenkaan menestynyt erityisemmin. Hayesin varsinainen läpimurtoalbumi oli vuonna 1969 ilmestynyt Hot Buttered Soul, ja kyseinen albumi myös vakiinnutti Hayesin omaperäisen ulkoasun, johon kuului muun muassa suuret aurinkolasit ja kultaketjut. Isaac Hayes itse asiassa edelsi 1980- ja 1990-luvuilla noussutta gangsta rap -muotia, johon kuului samantapaisia pukeutumisen osatekijöitä.

Elokuvan Shaft – kivikova dekkari soundtrackin nimikappale on Hayesin tunnetuin kappale, ja hän sai siitä Oscarin. Sen jälkeiset vuodet olivat hänen uransa parhaita.[3] Black Moses (1971) oli kaupallisesti lähes yhtä suuri menestys kuin edeltäjänsä. Vuonna 1975 Hayes perusti oman Hot Buttered Soul Records -levy-yhtiön, mutta huonosti menestyneet albumit aiheuttivat vararikon vuonna 1976. 1970-luvun lopulla Hayes yritti comebackia, mutta levy A Man and a Woman (1977) ei myynyt erityisen hyvin.

Hip hopin suosion myötä myös Hayesin ura sai jälleen vauhtia, mutta varsinainen paluu tapahtui vuonna 1998 South Park -sarjassa Jerome ”Chef” McElroyn ääniroolissa. Hayesin laulama Chocolate Salty Balls -single nousi Britannian singlelistan ykköseksi.

Hayes nimettiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 2002. Vuonna 2013 Shaft-elokuvan soundtrack-albumi valittiin mukaan Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Recording Registry -kokoelmaan, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä yhdysvaltalaisia äänitteitä.[4] Se ja albumi Hot Buttered Soul (1969) pääsivät vuonna 2005 julkaistuun hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään[5].

Hayes näytteli yli 60 elokuvassa ja tv-ohjelmassa,[6] usein itseään mutta myös itseään muistuttavissa rooleissa.[3] 1970- ja 1980-luvuilla Hayes esiintyi joissain televisio-ohjelmissa, kuten The Rockford Files ja The A-Team. Pääosaa hän esitti elokuvassa Truck Turner (1974) ja sivuosaa elokuvassa Pako New Yorkista (1981) sekä esiintyi sivurooleissa monissa muissa elokuvissa. Vuonna 2004 Hayes esiintyi pienessä roolissa Jaffa Tolokina Tähtiportissa. Seuraavana vuonna hänellä oli rooli kriitikoiden suosimassa elokuvassa Hustle & Flow.

Hayes kuoli 10. elokuuta 2008. Hänen vaimonsa löysi hänet kotoa lattialta juoksumaton vierestä. Hänet vietiin sairaalaan, jossa hänet todettiin kuolleeksi. Hänellä oli ollut sydänvaivoja, mutta kuolinsyyksi on ilmoitettu aivohalvaus.[7][3] Hayes oli ennen kuolemaansa saanut valmiiksi oman roolinsa elokuvassa Soul Men ja oli tekemässä uutta albumia Stax-merkille.[3]

Hayes oli tunnettu skientologi. Hän jätti South Park -sarjan, koska sarja oli satirisoinut skientologian oppeja.[8]

Hayes on esiintynyt Suomessa, viimeksi Pori Jazzissa 1996.[3]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Presenting Isaac Hayes (1967)
  • Hot Buttered Soul (1969)
  • Enterprise (1970)
  • ...to Be Continued (1970)
  • The Isaac Hayes Movement (1970)
  • Black Moses (1971)
  • Shaft (1971)
  • In the Beginning (1972)
  • Joy (1973)
  • Live at the Sahara Tahoe (1973)
  • Tough Guys (1974)
  • Truck Turner (1974)
  • Chocolate Chip (1975)
  • Disco Connection (1976)
  • Groove-A-Thon (1976)
  • Juicy Fruit (1976)
  • A Man and a Woman (1977)
  • New Horizon (1977)
  • For the Sake of Love (1978)
  • Hotbed (1978)
  • Don't Let Go (1979)
  • And Once Again (1980)
  • Royal Rappins (1980)
  • Lifetime Thing (1981)
  • U-Turn (1986)
  • Love Attack (1988)
  • Wonderful (1994)
  • Branded (1995)
  • Raw and Refined (1995)
  • Instrumentals (2003)
  • At Wattstax (2003) (livenauhoitus Wattstaxista 20.8.1972)
  • Hot Buttered Soul (2003) uudelleenjulkaisu.

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Soul in Cinema: Filming Shaft on Location (1971) (lyhytelokuva)
  • Save the Children (1973) (dokumentti)
  • The Black Moses of Soul (1973) (dokumentti)
  • Wattstax (1973) (dokumentti)
  • Truck Turner (1974)
  • Three Tough Guys (1974)
  • It Seemed Like a Good Idea at the Time (1975)
  • Pako New Yorkista (1981)
  • Counterforce (1987)
  • Dead Aim (1987)
  • I'm Gonna Git You Sucka (1988)
  • Fire, Ice & Dynamite (1990)
  • Guilty as Charged (1991)
  • Prime Target (1991)
  • Final Judgement (1992)
  • Deadly Exposure (1993)
  • CB4 (1993)
  • Posse (1993)
  • Robin Hood – sankarit sukkahousuissa (1993)
  • Oblivion (1994)
  • It Could Happen to You (1994)
  • Magic Island (1995) (voice only)
  • Oblivion 2: Backlash (1996)
  • Orientation: A Scientology Information Film (1996) (lyhytelokuva)
  • Flipper (1996)
  • Illtown (1996)
  • Uncle Sam (1997)
  • Six Ways To Sunday (1997)
  • Blues Brothers 2000 (1998)
  • Ninth Street (1999)
  • South Park: Isompi, pidempi ja leikkaamaton (1999) (ääni)
  • Dead Dog (2000)
  • Reindeer Games (2000)
  • Shaft (2000) (Cameo)
  • Lemmikkieläintohtori 2 (2001) (ääni)
  • Chelsea Walls (2001) (cameo)
  • Only the Strong Survive (2002) (dokumentti)
  • Soulsville (2003) (dokumentti)
  • Dodge City: A Spaghetto Western (2004)
  • Dream Warrior (2004)
  • Hustle & Flow (2005)
  • United (2005) (lyhytelokuva)
  • Return to Sleepaway Camp (2006)
  • Kill Switch (2008)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Soul legend Isaac Hayes dies 10.8.2008. CNN. Viitattu 10.8.2008. (englanniksi)
  2. ↑ Singer, songwriter Isaac Hayes dies at age 65 10.8.2008. Newsweek. Arkistoitu 12.8.2008. Viitattu 10.8.2008. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e Helsingin Sanomat 12.8.2008 s. C5 muistokirjoitus Artikkelin verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Complete National Recording Registry Listing, Library of Congress. Viitattu 7.9.2020.
  5. ↑ Dimery, Robert (toim.): 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Cassell Illustrated, 2005. ISBN 1-84403-392-9
  6. ↑ Isaac Hayes Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
  7. ↑ Soul icon Isaac Hayes dies at 65 BBC 10.8.2008. BBC. Viitattu 11.8.2008. (englanniksi)
  8. ↑ Burkeman, Oliver: Isaac Hayes quits South Park after it satirises Scientology The Guardian. 15.3.2006. Viitattu 12.9.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Isaac_Hayes&oldid=22630257”