Jagello

Wikipediasta
3 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 4. toukokuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vladislav II Jagello
Oletettavasti Jagelloa esittävä maalaus 1400-luvulta.
Liettuan suuriruhtinas
Valtakausi 1377–1392
Kruunajaiset 17. helmikuuta 1387 Vilnan katedraali
Edeltäjä Algirdas
Seuraaja Vytautas Suuri
Puolan kuningas
Valtakausi 4. maaliskuuta 1386 – 1. kesäkuuta 1434
Kruunajaiset 4. maaliskuuta 1386 Krakovan katedraali
Edeltäjä Ludvig I Suuri
Seuraaja Vladislav III
Syntynyt Jogaila
noin 1362
Vilna, Liettuan suuriruhtinaskunta
Kuollut 1. kesäkuuta 1434
Hrodna, Puolan kuningaskunta
Puoliso Jadwiga
vih. 1386
Anna Celjeläinen (1386–1416), vih. 1402
Elisabet Pilica Granowska (n. 1372–1420), vih. 1417
Sofia Holszańska (n. 1405–1461), vih. 1422
Lapset Elisabet
Hedvig
Kasimir
Vladislav III
Kasimir Jagiellon
Suku Jagello
Isä Algirdas
Äiti Tverin ruhtinatar Uljana
Uskonto katolilaisuus

Vladislav II Jagello (puol. Władysław II Jagiełło, liett. Jogaila) (noin 1362 Vilna, Liettuan suuriruhtinaskunta – 1. kesäkuuta 1434 Hrodna, Puolan kuningaskunta) oli Puolan kuningas ja Liettuan suuriruhtinas. Hänet tunnettiin aluksi liettualaisella nimellä Jogaila, ja hän hallitsi Liettuan suuriruhtinaskuntaa vuodesta 1377, aluksi yhdessä setänsä Kęstutiksen kanssa.

Jagello kääntyi vuonna 1386 vuoden 1385 Krevan unionisopimuksen mukaisesti kristinuskoon, sai kasteessa puolalaisen nimen ja avioitui Puolan hallitsijana toimineen Jadwigan kanssa. Jagello kruunattiin Puolan kuninkaaksi, ja hän muutti Puolaan. Kuningas Vladislav II Jagellon valtakausi Puolassa kesti 48 vuotta ja oli vuosisatoja jatkuneen Puola-Liettuan valtioliiton perusta. Jagellon kaudella Puolan rajat laajenivat, ja sitä pidetään Puolan ensimmäisenä kultakautena. Jagellon suku hallitsi Puolaa vuoteen 1572, Böömiä vuosina 1471–1526 ja Unkaria vuosina 1490–1526.[1]

Suku, Liettuan suuriruhtinas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jogaila oli Liettuan suuriruhtinaan Algirdasin ja tämän toisen puolison, Tverin ruhtinaan Aleksandr Mihailovitšin ja ruhtinattaren Anastasia Jurjevnan nuorimman tyttären, Uljana Aleksandrovan (1325–1392) vanhin poika. Jogaila kuului Gediminien hallitsijasukuun, ja hänellä oli 12 sisarusta ja seitsemän sisar- ja velipuolta.[1] Hänen elämänsä alkuvuosista ei tiedetä kovin paljon. Historioitsijat ovat aiemmin arvioineet hänen syntymävuodekseen 1352, mutta myöhemmin syntymävuodeksi on arvioitu vuotta 1362. Algirdas kuoli vuonna 1377, ja hän oli siirtänyt veljensä Kęstutisin tukemana vallan pojalleen.[2]

Jogailan noustessa valtaan hänen suhteensa vanhempiin velipuoliinsa olivat ongelmalliset, ja esimerkiksi Polatskin ja Pihkovan ruhtinas Andrei (1325–1399) haki tukea Moskovan suuriruhtinaskunnasta Jogailaa vastaan. Jogaila puolestaan etsi sovintoa Saksalaisen ritarikunnan kanssa lännessä ja lähetti tätä varten nuoremman veljensä Trakain ja Kiovan ruhtinaan Škirgailan (noin 1354–1397) vuonna 1379 länteen tunnustelemaan mahdollisuutta kääntyä katoliseen uskoon. Jogaila ja Saksalainen ritarikunta solmivatkin 31. toukokuuta 1380 sopimuksen, joka oli tähdätty Jogaila n vanhoillista setää Kęstutisia vastaan. Idässä Jogailan oli pitänyt taistella Liettuan liittolaisen Kultaisen ordan puolella Moskovaa vastaan, mutta liettualaiset eivät päässeet osallistumaan mongoleille tappiolliseen Kulikovon kentän taisteluun vuoden 1380 syyskuussa.[2]

Kęstutis-setä kääntyi vuonna 1381 Jogailaa vastaan. Hän valtasi Vilnan ja otti samalla itselleen suuriruhtinaan arvon. Jogaila säilytti kuitenkin vallan Krevan ja Vitsebskin rusilaisilla alueilla. Jogaila nostatti isänsä Algirdasin entiset vasallit kapinaan vuonna 1382 ja valtasi Vilnan ja suuriruhtinaan arvon takaisin. Jagello vangitsi neuvotteluihin kutsutun setänsä Kęstutiksen ja serkkunsa Vytautaksenn, ja heidät vietiin Krevan linnaan.[3]

Jagello ilmeisesti surmautti Kęstutisin vain viikon vankeusajan jälkeen, mutta tämän poika Vytautas pakeni.[2] Vuoden 1382 lokakuussa Jogaila lahjoitti Saksalaiselle ritarikunnalle suuren osan Žemaitijaa ja lupasi samalla ottaa kasteen. Jogaila ei kuitenkaan pitänyt lupaustaan, ja Liettuan ja ritarikunnan välille syttyi sota vuonna 1383.[4] Saksalaisten puolella taisteli serkku Vytautas, mutta Jogaila solmi sopimuksen tämän kanssa. Vytautas palasi Liettuaan ja poltti matkan varrella muutamia ritarikunnan linnoja. Jogaila asetti hänet sittemmin hallitsemaan vähäarvoisia maita Rusista.[5]

Puolan kuningas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jagellon vaakuna Puolan kuninkaana.

Jogaila oli alkanut etsiä itselleen vaimoa, jolla Liettua voisi saada vahvan liittolaisen. Jogailan äiti Juliana olisi halunnut hänen naivan Moskovan suuriruhtinas Dmitri Donskoin tyttären Sofian, mutta Jogailalla oli muita suunnitelmia.[5] Setänsä Kęstutisin kuolemaa seuranneena vuonna 1382 Puola-Unkarin kuningas Ludvig I Suuri kuoli. Puolan kruunun peri hänen tyttärensä Jadwiga, jonka virallinen hallitsija-arvo oli kuningattaren sijaan kuningas.[6] Puolan aateli alkoi etsiä puolisoa vallanperijättärelle.[4]

Jogaila solmi Puolan kanssa Krevan sopimuksen elokuussa 1385 ja sopimuksen hyväksyi alaikäisen Jadwigan sijaan tämän äiti Elisabet. Jogaila matkusti vuonna 1386 Krakovaan ja otti siellä 15. helmikuuta kasteen[7] ja sai kasteessa nimen Ladislaus. Hänet vihittiin 3. maaliskuuta 1386 vasta 12-vuotiaan Jadwigan kanssa ja hänestä tuli näin Puolan kuningas.[7][5] Hän otti käyttöön puolankielisen Jagellon nimen.

Avioliittosopimuksen mukaisesti Liettua kääntyi katolilaiseen uskoon. Kastaminen oli kuitenkin aluksi ylimalkaista ja lähinnä teknistä, koska liettuan tai rusin kieltä osaavia katolilaisia pappeja ei ollut ja tulkkien käyttäminen vaikeutti toimitusta. Kasteen nopeuttamiseksi esimerkiksi sama kristitty nimi saatettiin antaa kokonaiselle ryhmälle miehiä ja naisia.[7] Kastamatta jäi vain Žemaitijan alue. Paavi Urbanus VI hyväksyi Liettuan kasteen, mutta Saksalainen ritarikunta kiisti sen. Jagello asetti Liettuaan sijaishallitsijakseen veljensä Škirgailan, mutta serkkunsa Vytautasin johtamana tämä kukistettiin.[8] Syttynyt sisällissota päättyi vasta vuonna 1392, kun Vytautas sai suuriruhtinaan arvonimen Jagellon säilyttäessä arvonimen Prince Supremus. Vytautasista tuli näin Jagellon vasalli.[9]

Puola-Liettuan synnyttyä Jagellon Puola alkoi kasvattaa valtaansa reuna-alueillaan. Böömi ja Unkari palasivat liittoon Puolan kanssa, minkä lisäksi Moldovan hospodarista tuli Puolan vasalli vuonna 1387.[10] Samaan aikaan Jagellosta nähden itsenäisesti toimiva Liettua valtasi alueita idässä. Puola-Liettua saavutti suuren voiton myös lännessä, kun puolalais-liettualaiset joukot voittivat Saksalaisen ritarikunnan joukot Tannenbergin taistelussa vuonna 1410. Ritarikunta oli ryhtynyt sotaan sen Liettuan kanssa olevien rajakiistojen takia. Taistelussa Jagello johti puolalaisia, böömiläisiä ja moldovalaisia joukkoja. Taistelun jälkeen sota ritarikuntaa vastaan sujui kuitenkin huonommin, sillä yritetty Marienburgin linnan piiritys ei onnistunut. Sota päättyi Thornin rauhaan, jossa Puola-Liettua ei saanut Žemaitijan lisäksi juuri alueita.[11] Vaikka sota ei ollutkaan kovin onnistunut, se lähensi Puolaa ja Liettuaa. Solmittiin Horodlon sopimus, jolla liettualaiset aatelissuvut adoptoitiin puolalaisiin klaaneihin.[12]

Hussilaiskapinan yhteydessä Jagello joutui ristiriitaan Saksan keisari Sigismund Luxemburgilaisen kanssa. Hussilaiset kapinoivat vuonna 1419 ja tarjosivat myöhemmin Böömin kruunua Jagellolle, joka ei kuitenkaan ottanut sitä vastaan. Hän ei myöskään antanut sitä halukkaalle Vytautasille, mutta toimitti Prahaan liettualaisen käskynhaltijan. Keisari yritti kostaa tätä tarjoamalla Vytautasille kruunua Konstanzin kirkolliskokouksessa yrittäen näin hajottaa maiden välistä liittoa, mutta kruunaamisesta ei koskaan tullut mitään.[12] Jagello oli aluksi tukenut Vytautasin kruunaamista, mutta hän pyörsi tukensa Puolalaisen aateliston painostuksesta. Hän oli uskonut että Vytautasin kruunu olisi päätynyt hänen pojalleen, sillä Vytautasilla ei ollut perillistä. Jagello alkoikin kannattaa uudelleen Vytautasin kruunaamista, mutta tämä kuoli vuonna 1430 ennen suunniteltuja kruunajaisia. Jagello kuoli pian Vytautasin jälkeen vuonna 1434[13]

Avioliitot ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jagellon ensimmäinen, häntä 14 vuotta nuorempi puoliso vuonna 1386 oli 12-vuotias Jadwiga (1374–1399), jonka virallinen hallitsija-arvo oli kuningas, koska hän oli Puolan hallitsija omalla oikeudellaan. Hän oli Anjou-suvun jäsen ja Unkarin kuninkaan Ludvig I Suuren ja Bosnian Elisabetin tytär. Jadwiga kuoli tyttärensä syntymän jälkeisiin komplikaatioihin, myös lapsi kuoli eikä muita lapsia ollut elossa. Jadwigan pyynnöstä Jagello avioitui uudelleen tämän pikkuserkun kanssa.[1]

Toisen kerran Jagello avioitui vuonna 1402 lähes 30 vuotta nuoremman, steiermarkilaisen Anna Celjeläisen (1386–1416) kanssa, joka oli Celjen kreivi Vilhelmin ja Puolan prinsessa Annan tytär. Heille syntyi tytär:

  • Hedwig Jagiello (1408-1431), kuoli 23-vuotiaana naimattomana[1]

Kolmannen kerran Jagello avioitui vuonna 1417 leskeksi jääneen yli 40-vuotiaan Elisabet Pilica Granowskan (n. 1372 –1420) kanssa, joka oli Sandomierzin voivodin Otton Pilican ja Jadwiga Melsztynin ainoa lapsi. Edellisestä avioliitosta Nakłon linnanherra Vincent Granowskin kanssa Elisabetilla oli useita lapsia, mutta toinen avioliitto oli lapseton.[1]

Neljännen kerran yli 60-vuotias Jagello avioitui vuonna 1422, häntä yli 40 vuotta nuoremman liettualaisen aatelisen, Sofia Holszańskan (puol. Zofia Holszańska); (n. 1405–1461)[14] kanssa, joka kastettiin katolilaiseksi avioituessaan. Heille syntyi kaksi aikuiseksi elänyttä poikaa:

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallittuaan 48 vuotta Jagello vilustui Przemyślin piirikuntaan suuntautuneen matkan aikana, eikä kyennyt enää toipumaan. Hän kuoli Hrodnassa lähellä Lembergia vuonna 1434 jättäen Puolan vanhemmalle pojalleen Vladislav III:lle ja Liettuan nuoremmalle pojalle Kasimir IV Jagiellonille, jotka molemmat olivat tuolloin vielä alaikäisiä. Liettuan suuriruhtinaskunnan perimystä ei kuitenkaan voitu pitää itsestäänselvyytenä. Vladislav III:n kuolema vuonna 1444 päätti personaaliunionin näiden kahden valtakunnan välillä.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Nisbet Bain, Robert: "Wladislaus s.v. Wladislaus II, Jagiello" . Encyclopædia Britannica. Vol. 28 (11th ed.). Cambridge University Press 1911, Chisholm, Hugh, (toim.) s. 766.
  2. ↑ a b c Kallio 2009, s. 54.
  3. ↑ Castles of Lithuania: Brick castles of Lithuania - The castle of Krevo, viitattu 2013-01-17 (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ a b Kallio 2009, s. 55.
  5. ↑ a b c Kallio 2009, s. 56.
  6. ↑ Davies, Norman: God's Playground. A History of Poland in Two Volumes, Volume 1, s. 94–96. Oxford: Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-925339-0. (englanniksi)
  7. ↑ a b c Samalavičius, Stasys: ”The Union with Poland and Christianization of Lithuania”, An outline of Lithuanian history, s. 32–36. Vilna: Diemedis Leidykla, 1995. ISBN 9986-017-0 (englanniksi)
  8. ↑ Kallio 2009, s. 57
  9. ↑ Kallio 2009, s. 58
  10. ↑ Hovi 1993, s. 24
  11. ↑ Hovi 1993, s. 26.
  12. ↑ a b Hovi 1993, s. 27.
  13. ↑ Kallio 2009, s. 67.
  14. ↑ Jagiellonians Timeline www.jagiellonians.com. Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jagello&oldid=22754571”