Jalmari Kirjarinta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jalmari Kirjarinta
Jalmari Kirjarinta vuonna 1908.
Jalmari Kirjarinta vuonna 1908.
Kansanedustaja
1.8.1908–28.2.1910
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Vaasan itäinen
Henkilötiedot
Syntynyt4. huhtikuuta 1881
Kärkölä
Kuollut8. tammikuuta 1938 (56 vuotta)
Leningrad
Ammatti toimittaja

Hjalmar (Jalmari) Kirjarinta (synt. Virtanen, 4. huhtikuuta 1881 Kärkölä – 8. tammikuuta 1938 Leningrad) oli suomalainen toimittaja ja poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1908–1910.[1] Sisällissodan aikana hän toimi punaisten hallinnossa Viipurin läänin komissaarina ja punakaartin esikuntapäällikkönä. Kirjarinta pakeni sodan jälkeen Neuvosto-Venäjälle ja hänet teloitettiin Stalinin vainojen yhteydessä vuonna 1938.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalmari Kirjarinta syntyi Kärkölässä itsellisen perheeseen. Kansakoulun ja käsityökoulun jälkeen hän teki muun muassa pelti- ja levysepän töitä. Vuosisadan vaihteessa Kirjarinta kävi Kaarle Werkon ylläpitämän valmistavan seminaarin ja työskenteli vt. kansakoulunopettajana Kuolemajärvellä ja Helsingissä. Pääkaupunkiin muutettuaan Kirjarinta työskenteli myös raittiuspuhujana ja konttoristina.[1][2] Vuosina 1904-1905 hän oli Helsingin Nuorisoseuran puheenjohtajana.[3]

Syksyllä 1905 Kirjarinta aloitti opiskelut Jyväskylän seminaarissa, mutta ryhtyi jo seuraavana keväänä sosialidemokraattien agitaattoriksi ja apulaispuoluesihteeriksi.[2] Hän oli myös Suomen Sosialidemokraattisen Nuorisoliiton perustajajäsen ja ensimmäinen puheenjohtaja 1906–1907.[4] Vuonna 1907 Kirjarinta jatkoi opintojaan ja oli perustamassa Jyväskylässä ilmestynyttä Sorretun Voimaa, jonka päätoimittajana hän työskenteli vuoteen 1911 saakka.[1][2] Kirjarinta hoiti myös vuoden ajan Jyväskylän työväenyhdistyksen puheenjohtajan tehtävää.[5]

Kirjarinta valittiin kansanedustajaksi vuoden 1908 eduskuntavaaleissa.[1] Tammikuussa 1909 sosialidemokraattien piirikokous vaati Kirjarinnan eroa, koska hän oli jättänyt väliin eduskunnan äänestyksen II luokan poistamisesta rautateiltä. Asiaa käsiteltiin puolueen sovinto-oikeudessa ja Kirjarinta sai pysyä kansanedustajan tehtävässään. Vuonna 1910 hän sai kuuden kuukauden vankeustuomion majesteettirikoksesta yleisvaltakunnallisesta lainsäädäntöä kritisoineen artikkelinsa ”Valtiokaappaus röyhkeintä lajia” johdosta.[6] Vapauduttuaan Vaasan lääninvankilasta Kirjarinta oli Sosialidemokraattisen Nuorisoliiton ja Suomen Työläisliiton sihteerinä, kunnes muutti Viipuriin vuonna 1912. Hän toimi muun muassa Viipurin sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön puheenjohtajana ja työskenteli Työn toimittajana.[1]

Sisällissodan käynnistyttyä Kirjarinta nimitettiin punaisten hallintoon maaherran virkaa vastaavaan tehtävään Viipurin läänin lääninkomissarioksi.[7] Hän toimi myös punaisten Karjalan rintaman esikuntapäällikkönä.[8] Sodan loppuvaiheessa Kirjarinta pakeni Neuvosto-Venäjälle, jossa hän työskenteli aluksi opettajana Levassovassa ja myöhemmin 1930-luvulla fysiikan opettajana Leningradin suomalaisessa koulussa sekä Leningradin rautatieinstituutin sotilasaineiden opettajana. Kirjarinta vangittiin lokakuussa 1937 ja tuomittiin kuolemaan artikla 58:n nojalla. Hänet teloitettiin tammikuussa 1938.[9]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalmari Kirjarinnan paettua Venäjälle hänen perheensä jäi Suomeen. 1920-luvun alussa Kirjarinta kävi puolisonsa kanssa kirjeenvaihtoa muun muassa amerikkalaisen toimittajan John Claytonin välityksellä.[10] Heidän tyttärensä puoliso oli tunnettu kommunisti ja salakuljettaja Matti Ilonen.[11]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Jalmari Kirjarinta Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 16.4.2007.
  2. ↑ a b c Punaset II : v. 1908 valittujen sosialidemokratisten edustajien kuvat ja elämäkerrat, s. 32. Helsinki: Työväen Sanomalehti, 1908. Teoksen verkkoversio (PDF).
  3. ↑ Nuorison pyrintöjen alalta. Pyrkijä, 1904, nro 12, s. 389. Kansalliskirjasto. Viitattu 17.12.2022.
  4. ↑ Parkkari, Nestori: Nuoret taistelun tiellä : Suomen vallankumouksellinen nuorisoliike 1900–1944, s. 161. Helsinki: Kansankulttuuri, 1970.
  5. ↑ Vaikuttajia vuosien varrelta 30.7.2012. Jyväskylän työväenyhdistys. Viitattu 17.12.2022.
  6. ↑ Pekurinen, Mika: ”Työtä punaisen huomisen hyväksi. Piirisihteeri Oskari Suutala ja keskisuomalaisen työväenliikkeen murrosvuodet 1906-1918”, Huhut, unet, sodomiitit, moraalinvartijat, elämäkerrat, puhuttelusanat ja ammattinimikkeet, s. 199, 210. (Jyväskylän historiallinen arkisto vol. 3) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1997. ISBN 951-39012-8-9 Teoksen verkkoversio (PDF).
  7. ↑ Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 184. (Punaisen Suomen historia 1918) Helsinki: Valtion painatuskeskus ; Opetusministeriö, 1986. ISBN 951-86007-9-1
  8. ↑ Punainen hallinto kesti Viipurissa pisimpään Svinhufvud – Suomen itsenäisyyden tekijät ja vaiheet. 2016. Helsingin Suomalainen Klubi. Viitattu 17.12.2022.
  9. ↑ Кирьяринта, Ялмар Фридрихович Возвращённые имена [Palauteutu nimet]. 2003. Venäjän kansalliskirjasto. Viitattu 31.5.2011. (venäjäksi)
  10. ↑ Heikkinen, Susan: Kumma mies suksilla (vain tilaajille) 12.1.2020. Helsingin Sanomat. Viitattu 17.12.2022.
  11. ↑ Lähteenmäki, Maria: Maailmojen rajalla : Kannaksen rajamaa ja poliittiset murtumat 1911–1944, s. 189. (Historiallisia Tutkimuksia 243) Helsinki: Suomen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-22208-6-8 Teoksen verkkoversio (PDF).
Sosialidemokraattien kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jalmari_Kirjarinta&oldid=21985549”