Joel Pohjanpalo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Joel Pohjanpalo
Henkilötiedot
Koko nimi Joel Julius Ilmari Pohjanpalo
Syntymäaika 13. syyskuuta 1994 (ikä 30)
Syntymäpaikka Helsinki, Suomi
Pelipaikka hyökkääjä
Pituus 186 cm
Paino 79 kg
Lempinimi Jolle
Seura
Seura Venezia FC
Pelinumero 20
Junioriseurat
1999–2005 PK-35
2006–2010 HJK
Seurat
Vuodet Seura O (M)
2010–2013 HJK 50 (16)
2010–2011 Klubi 04 24 (33)
2013–2022 Bayer Leverkusen 23 (7)
2013–2014 → VfR Aalen (laina) 22 (5)
2014–2016 → Fortuna Düsseldorf (laina) 55 (13)
2020 → Hamburger SV (laina) 14 (9)
2020–2021 → Union Berlin (laina) 19 (6)
2021–2022 → Çaykur Rizespor (laina) 33 (16)
2022– Venezia FC 83 (45)
Maajoukkue
2009 Suomi U15 4 (0)
2010 Suomi U16 13 (2)
2011 Suomi U17 6 (4)
2011 Suomi U18 10 (4)
2012–2015 Suomi U21 11 (2)
2012– Suomi 75 (16)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 31. lokakuuta 2024.[1]
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 14. lokakuuta 2024.[2]

Joel Julius Ilmari Pohjanpalo (s. 13. syyskuuta 1994 Helsinki) on suomalainen jalkapalloilija, joka pelaa hyökkääjänä Italian Serie A:han nousseessa Veneziassa sekä Suomen A-maajoukkueessa.

Pohjanpalo nousi HJK:n edustusjoukkueeseen kaudella 2011, kun hän teki Kakkosessa Klubi 04:n riveissä ennätykselliset 33 maalia. HJK:ssa Pohjanpalo voitti Suomen mestaruuden 2012 ja oli mukana Suomen mestaruuden voittaneessa joukkueessa 2013. Syyskuussa 2013 Pohjanpalo siirtyi lainasopimuksella saksalaiseen Leverkuseniin, josta edelleen lainalle VfR Aaleniin ja Fortuna Düsseldorfiin. Maaliskuussa 2016 Leverkusen käytti lainasopimuksen osto-option ja Pohjanpalo siirtyi kesällä 2016 pysyvästi Leverkuseniin yhdellä HJK:n seurahistorian merkittävimmistä siirtosummista. Pohjanpalo debytoi Leverkusenin riveissä Mestarien liigassa kaudella 2016–2017. Leverkusen lainasi Pohjanpalon Union Berliniin syyskuussa 2020.

A-maajoukkueessa Pohjanpalo debytoi jo 18-vuotiaana vuonna 2012 Kyprosta vastaan. Ensimmäisen A-maaottelumaalin Pohjanpalo teki vuonna 2014 Unkaria vastaan, ja hän vakiinnutti paikkansa maajoukkueen vakiomiehistössä vuoden 2014 aikana. Pohjanpalo on ollut maajoukkueen runkopelaaja EM-karsinnoissa 2014–15 ja MM-karsinnoissa 2016–17.

Helsingin Sanomat valitsi Pohjanpalon vuoden lupaavaksi urheilijaksi 2011, ja kauden 2012 päätteeksi Pohjanpalo valittiin Veikkausliigan vuoden tulokkaaksi.

2021 EM-kisoissa Pohjanpalo teki Suomen maajoukkueen historian ensimmäisen maalin EM-kisoissa. Ottelu pelattiin Tanskaa vastaan 12. kesäkuuta.

Seurajoukkueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PK-35 ja HJK

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjanpalon junioriseurana oli vuosina 1999-2005 helsinkiläinen PK-35. Hän pelasi keskikaupungin PK-35/City-kaupunginosajoukkueessa, jossa samaan aikaan pelaajina olivat myös mm. Matti Klinga ja Youness Rahimi. 11-vuotiaana vuonna 2005 Pohjanpalo siirtyi Helsingin Jalkapalloklubiin.[3]

Pohjanpalon pelaajaura aikuisten tasolla alkoi kaudella 2010, kun hän debytoi HJK:n Ykkösessä pelanneessa reservijoukkue Klubi 04:ssä. Varsinaisen läpimurtokauden aikuisten tasolla Pohjanpalo pelasi seuraavalla kaudella, kun hän pelasi Klubi 04:n riveissä 23 Kakkosen ottelua ja teki niissä 33 maalia. Pohjanpalo sivusi Kakkosen yhden kauden maaliennätystä ja teki kauden aikana viisi hattutemppua.[4] Pohjanpalo pääsi debytoimaan kauden 2011 päätteeksi myös Veikkausliigassa, kun Antti Muurinen nosti hänet 17-vuotiaana HJK:n avauskokoonpanoon 26. lokakuuta ottelussa RoPS–HJK. Pohjanpalo valittiin kauden jälkeen Kakkosen A-lohkon kauden 2011 parhaaksi pelaajaksi sekä Helsingin Sanomien vuoden 2011 lupaavaksi urheilijaksi.[5][6]

Pohjanpalo teki joulukuussa 2011 kauteen 2015 kestävän jatkosopimuksen HJK:n kanssa.[7] Kausi 2012 alkoi sensaatiomaisesti, kun Pohjanpalo teki kauden avausottelussa kolme maalia vajaassa kolmessa minuutissa IFK Mariehamnia vastaan. Se oli Veikkausliigan uusi ennätys.[8] Pohjanpalo vakiinnutti paikkansa HJK:n avauskokoonpanossa ja hän pelasi yhteensä 28 liigaottelua, joista 23 avauskokoonpanossa. Pohjanpalo oli HJK:n toiseksi paras maalintekijä 11 liigamaalillaan. Mestarien liigan ja Eurooppa-liigan karsinnoissa Pohjanpalo pelasi neljässä ottelussa, joissa hän teki kolme maalia. HJK voitti kauden päätteeksi neljännen kerran peräkkäin Veikkausliigan ja Suomen mestaruuden, ja se pääsi taas seuraavalla kaudella Mestarien liigan karsintoihin. Pohjanpalo valittiin kauden päätteeksi Veikkausliigan vuoden 2012 tulokkaaksi.[9]

HJK lähti kauteen 2013 suurin odotuksin uuden valmentajan Sixten Boströmin ja nimekkäiden vahvistusten johdolla. Pohjanpalon kanssa peliajasta saapui kilpailemaan Mikael Forssell. Pohjanpalo pelasi elokuun loppuun mennessä yhteensä 21 ottelua, joista 13 avauskokoonpanossa. Hän teki otteluissa viisi maalia. Pohjanpalo pelasi myös kahdessa Mestarien liigan karsintojen ottelussa. HJK voitti kauden päätteeksi viidennen peräkkäisen Veikkausliigan ja Suomen mestaruuden.

Bayer Leverkusen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joel Pohjanpalo siirtyi syyskuussa 2013 vuoden lainasopimuksella Saksan Bundesligassa pelanneeseen Sami Hyypiän valmentamaan Bayer Leverkuseniin. Sopimus sisälsi myös osto-option. Pohjanpalo jatkoi Leverkusenista edelleen lainalle 2. Bundesligassa pelanneeseen VfR Aaleniin.[10] Pohjanpalo debytoi 2. Bundesligassa 18. lokakuuta 2013 ottelussa VfR Aalen–Arminia Bielefeld.[11] Ensimmäisen maalin 2. Bundesligassa Pohjanpalo teki 7. helmikuuta 2014 Erzgebirge Auea vastaan, kun hän teki Aalenin 1–1-tasoituksen 2–2-tasapeliin päättyneessä ottelussa. Pohjanpalo pelasi kaudella 2013–2014 yhteensä 22 ottelua, joista 13 avauskokoonpanossa. Hän oli viidellä maalilla joukkueen toiseksi paras maalintekijä. VfR Aalen oli sarjassa kauden päätteeksi 11.

Pohjanpalo Fortunan paidassa heinäkuussa 2015.

Pohjanpalo teki huhtikuussa 2014 vuoteen 2018 ulottuvan jatkosopimuksen HJK:n kanssa ja samalla lainasopimusta Leverkusenin kanssa jatkettiin kahdella vuodella. Sopimukseen sisältyi osto-optio. Uuden sopimuksen myötä Pohjanpalo siirtyi edelleen lainalle 2. Bundesligassa pelanneeseen Fortuna Düsseldorfiin.[12] Pohjanpalo debytoi Fortunassa 1. elokuuta 2014 ottelussa Fortuna Düsseldorf–Eintracht Braunschweig, ja hän vakiinnutti paikkansa Fortunan avauskokoonpanossa. Ensimmäisen maalin Fortunan riveissä Pohjanpalo teki 21. syyskuuta 2014 Heidenheimia vastaan, kun hän ratkaisi 3–2-maalillaan voiton Fortunalle.[13] Pohjanpalo onnistui maaliteossa myös seuraavissa kolmessa ottelussa, ja hänet valittiin 2. Bundesligan lokakuun pelaajaksi.[14] Pohjanpalo pelasi yhteensä 29 ottelua, joista 19 avauskokoonpanossa. Pohjanpalo oli 11 maalilla joukkueen toiseksi paras maalintekijä. Fortuna taisteli syyskaudella jopa noususta Bundesligaan, mutta lopullinen sijoitus kaudella 2014–2015 oli kymmenes.

Pohjanpalo jatkoi lainalla Fortunassa kaudella 2015–2016. Joukkue lähti kauteen uuden valmentajan Frank Kramerin johdolla, kun edellisen kauden valmentaja Oliver Reck sai potkut kesken heikosti menneen kevätkauden. Fortunan ja Pohjanpalon kausi alkoi kuitenkin alavireisesti, kun joukkue oli heikoimmillaan sarjan viimeinen, ja Pohjanpalo onnistui maalinteossa vasta joulukuussa.[15] Fortuna vaihtoi jälleen valmentajaa, ja joulukuussa uudeksi valmentajaksi nimitettiin Marco Kurz.[16] Pohjanpalo pelasi kauden aikana yhteensä 26 ottelua, mutta kevätkaudella peliaika väheni ja hän oli avauskokoonpanossa vain kolme kertaa. Maaleja syntyi kauden aikana kaksi. Myös Kurz sai vielä loppukauden aikana potkut, mutta Fortuna onnistui säilyttämään sarjapaikkansa kolmen pisteen erolla karsijan paikkaan. Fortunan lopullinen sijoitus 2. Bundesligassa oli 14.

Leverkusen ilmoitti maaliskuussa 2016 käyttävänsä Pohjanpalon lainasopimukseen sisältyneen osto-option, ja Pohjanpalo teki seuran kanssa kahden vuoden sopimuksen. HJK ja Leverkusen eivät julkistaneet siirtosummaa, mutta HJK kuvaili sitä yhdeksi seurahistorian merkittävimmistä.[17] Pohjanpalo debytoi Bundesligassa 27. elokuuta 2016 ottelussa Mönchengladbach–Leverkusen. Pohjanpalo teki maalin ensimmäisessä ottelussaan ja hattutempun heti seuraavassa ottelussa kotidebyytissään Hamburger SV:tä vastaan. Pohjanpalo tuli kentälle molemmissa otteluissa vaihtopelaajana.[18][19] Mestarien liigassa Pohjanpalo debytoi 14. syyskuuta 2016 ottelussa Leverkusen–TsSKA Moskova. Pohjanpalo jatkoi joulukuussa sopimustaan Leverkusenin kanssa vuodella, mutta peliaika jäi muiden hyökkääjien (Hernández, Volland, Kießling) takana vähäiseksi.[20] Joukkueen kausi sujui odotettua heikommin, ja seura antoi maaliskuussa 2017 potkut päävalmentaja Roger Schmidtille.[21] Pohjanpalo pelasi kaudella 2016–2017 yhteensä 11 Bundesligan ottelua, joissa hän teki kuusi maalia. Pohjanpalo pelasi myös kahdessa Mestarien liigan ottelussa. Leverkusen oli lohkossaan Monacon jälkeen toinen. Taakseen joukkue jätti Tottenhamin ja TsSKA:n. Kevätkauden pudotuspeleissä Leverkusen hävisi neljännesvälierien otteluparinsa Atlético Madridille. Schmidtin korvannut Tayfun Korkut ei onnistunut nostamaan Leverkusenia Bundesligassa europelipaikoille, vaan joukkueen lopullinen sijoitus sarjassa oli vasta 12.

Leverkusen lähti kauteen 2017–2018 uuden päävalmentajan Heiko Herrlichin johdolla.[22] Pohjanpalon peliaika jäi kuitenkin vähäiseksi ykköshyökkääjä Kevin Vollandin ja uuden hyökkääjähankinta Lucas Alarion takana.[23] Pohjanpalo pelasi vain seitsemän Bundesligan ottelua vaihtohyökkääjänä, ja hän teki kauden aikana yhden maalin. Loppukauden otteluista Pohjanpalo oli sivussa loukkaantumisen vuoksi. Leverkusen oli kaudella 2017–2018 Bundesligassa viides, ja se pääsi suoraan seuraavan kauden Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen. Saksan cupissa Leverkusen eteni välieriin, jossa se hävisi ottelunsa Bayern Münchenille.

Pohjanpalo solmi Leverkusenin kanssa neljän vuoden jatkosopimuksen elokuussa 2018.[24] Hän sai kaudeksi 2018–2019 suomalaisen seurakaverin, kun Lukas Hradecký siirtyi Leverkuseniin. Pohjanpalo oli koko kauden sivussa pelikentiltä vaikean nilkkavamman vuoksi.[25] Leverkusen pelasi kaudella 2018–2019 Eurooppa-liigan lohkovaiheessa ja se oli Bundesligassa neljäs.

Pohjanpalo palasi Leverkusenin kokoonpanoon puolentoista vuoden tauon jälkeen syyskuussa 2019.[26] Hän pelasi Leverkusenissa syyskaudella kuitenkin vain yhdessä liigaottelussa, kunnes siirtyi tammikuussa 2020 lainalle 2. Bundesligassa pelanneen Hamburger SV:n riveihin.[27] Pohjanpalo debytoi HSV:n riveissä 30. tammikuuta 2020 ottelussa Hamburger SV–Nürnberg.[28] Hän pelasi HSV:ssa yhteensä 14 ottelua, joista 10 avauskokoonpanossa. Pohjanpalo teki yhdeksän maalia ja oli joukkueen kevätkauden paras maalintekijä. Kausi keskeytyi maaliskuussa 2020 kahdeksi kuukaudeksi koronaviruspandemian vuoksi.[29] HSV taisteli loppukauden aikana noususta Bundesligaan, mutta se joutui kuitenkin pettymään jäätyään kaudella 2019–2020 sarjassa neljänneksi pisteen päähän nousukarsinnasta.

Pohjanpalo palasi Leverkuseniin ennen kauden 2020–2021 alkua. Hän pelasi kauden avausottelussa, mutta Leverkusen lainasi Pohjanpalon syyskuussa 2020 kauden mittaisella sopimuksella Bundesligan Union Berliniin.[30] Pohjanpalo debytoi Unionissa 2. lokakuuta 2020 ottelussa Union Berlin–Mainz. Hän teki maalin heti ensimmäisessä ottelussaan.[31]

Maajoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjanpalo U21-maajoukkueessa Itävaltaa vastaan marraskuussa 2015.

Joel Pohjanpalo debytoi ikäluokkansa (1994) maajoukkueessa 14-vuotiaana 25. elokuuta 2009 Norsjössä pelatussa maaottelussa Ruotsi–Suomi. Pohjanpalo pelasi oman ikäluokkansa maajoukkueessa 23 maaottelua ja vuotta vanhempien (1993) maajoukkueessa 10 maaottelua. Poikien maaotteluissa hän teki yhteensä 10 maalia.[32]

Alle 21-vuotiaiden maajoukkueessa Pohjanpalo debytoi 17-vuotiaana 5. kesäkuuta 2012 Ptujissa pelatussa maaottelussa Slovenia–Suomi. Pohjanpalo kuului debyyttinsä jälkeen Suomen vakiomiehistöön vuoden 2013 alle 21-vuotiaiden EM-kisojen karsintaotteluissa. Pohjanpalo pelasi 11 nuorten maaottelua, ja hän teki niissä kaksi maalia.[33]

MM-karsinnat 2012–13

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hradecky
Uronen
Arajuuri
Halsti
Arkivuo
Sparv
Lam
Hetemaj
Ring
Riski
Pohjanpalo
Suomen avauskokoonpano 7.9.2015
EM-karsintaottelussa Suomi–Färsaaret.

A-maajoukkueessa Pohjanpalo debytoi jo 18-vuotiaana, kun Mixu Paatelainen vaihtoi hänet Teemu Pukin tilalle 14. marraskuuta 2012 Nikosiassa pelatussa maaottelussa Kypros–Suomi.[34] Debyytistään huolimatta Pohjanpalo pelasi vuoden 2014 MM-kisojen karsintojen aikana pääasiassa alle 21-vuotiaiden maajoukkueessa.

EM-karsinnat 2014–15

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Odotukset vuoden 2016 EM-kisojen karsintoja kohtaan olivat suuret, kun lopputurnaukseen pääsi ensimmäistä kertaa 24 maata. Pohjanpalo pelasi neljässä vuoden 2016 EM-kisojen karsintoihin valmistavassa ottelussa, ja ensimmäisen A-maaottelumaalin hän teki 5. maaliskuuta 2014 Győrissä pelatussa maaottelussa Unkari–Suomi.[35] Ensimmäisen arvokisojen karsintaottelun Pohjanpalo pelasi 7. syyskuuta 2014, kun Paatelainen vaihtoi Pohjanpalon Pukin tilalle Tórshavnissa pelatussa karsintaottelussa Färsaaret–Suomi.[36] Pohjanpalo tuli kentälle vaihtopelaajana myös muissa syksyn 2014 karsintaotteluissa. Suomen hävittyä neljä karsintaottelua peräkkäin päävalmentaja Mixu Paatelainen sai potkut kesäkuussa 2015, ja loppuvuoden maajoukkueen päävalmentajana toimi Markku Kanerva.[37][38] A-maajoukkue vaihtoi Kanervan alaisuudessa 4–3–2–1-ryhmityksen perinteiseen 4–4–2-ryhmitykseen, ja Pohjanpalo aloitti syksyn 2015 neljästä karsintaottelusta kolme avauskokoonpanossa. Maaleja syksyn karsintaotteluissa syntyi myös kolme. Suomi jäi vuoden 2016 EM-kisojen karsintalohkossaan neljänneksi Pohjois-Irlannin, Romanian ja Unkarin jälkeen. Lohkossa Suomen taakse jäivät Färsaaret ja Kreikka. Pohjanpalo pelasi kaikissa Suomen kymmenessä karsintaottelussa ja vuosina 2014–2015 yhteensä 16 maaottelua, joissa hän teki neljä maalia.

MM-karsinnat 2016–17

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi aloitti valmistautumisen vuoden 2018 MM-kisojen karsintoihin uuden päävalmentajan Hans Backen johdolla, ja Pohjanpalo pelasi kolmessa karsintoihin valmistavassa ottelussa. Karsintojen avausottelussa Pohjanpalo muodosti Suomen kärkiparin Teemu Pukin kanssa Backen 5–3–2-ryhmityksessä, mutta hän joutui jäämään sivuun loka-marraskuun karsintaotteluista loukkaantumisen vuoksi. A-maajoukkueen vuosi 2016 oli synkkä, kun joukkue ei voittanut vuoden aikana yhtään ottelua. Suomi sai neljästä karsintaottelusta vain yhden pisteen, ja päävalmentaja Backe sai potkut joulukuussa 2016.[39] Uudeksi päävalmentajaksi nimitettiin Markku Kanerva.[40] Pohjanpalo pelasi jälleen kevään ja kesän 2017 otteluissa maajoukkueen hyökkäyksessä Pukin kärkiparina ja vaihtohyökkääjänä. MM-karsintojen loppu sujui Suomelta hyvin ja neljä ottelua toi syksyllä 2017 kahdeksan pistettä. Pohjanpalo oli sivussa syyskuun karsintaotteluista, mutta palasi avauskokoonpanoon loka-marraskuun peleissä. Hän pelasi hyökkääjäkaksikkona Simon Skrabbin ja Pukin kanssa. Suomi jäi vuoden 2018 MM-kisojen karsintalohkossaan viidenneksi Islannin, Kroatian, Ukrainan ja Turkin jälkeen. Lohkossa Suomen taakse jäi Kosovo. Pohjanpalo pelasi Suomen kymmenestä karsintaottelusta viidessä ja vuosina 2016–2017 yhteensä 11 maaottelua, joissa hän teki kaksi maalia.

KL ja EM-karsinnat 2018–19

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maajoukkueen vuosi 2018 alkoi valmistautumisella uuteen kilpailuun, Kansojen liigaan. Pohjanpalo pelasi yhdessä Kansojen liigaan valmistavassa maaottelussa, mutta joutui olemaan sen jälkeen puolitoista vuotta sivussa maajoukkueesta vaikean loukkaantumisen vuoksi. Pohjanpalo palasi maajoukkueeseen lokakuussa 2019.[41] Hän pelasi kahdessa karsintaottelussa, kun Suomi oli karsintalohkossaan toinen ja pääsi Markku Kanervan johdolla ensimmäistä kertaa EM-lopputurnaukseen.[42] Pohjanpalo pelasi vuosina 2018–2019 vain kolme maaottelua ja teki niissä yhden maalin.


EM-kisat 2020

Pohjanpalo oli avauskokoonpanossa kaikissa kolmessa Suomen lohkovaiheen ottelussa koronaviruspandemian vuoksi siirretyissä vuoden 2020 EM-kilpailuissa.[43] Avausottelussa Tanskaa vastaan Pohjanpalo vastasi Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen historian ensimmäisestä arvokisamaalista, kun hän puski ottelun ainoaksi jääneen maalin Jere Urosen keskityksestä ottelun 59. minuutilla.[44] Lohkovaiheen toisessa ottelussa Venäjää vastaan Pohjanpalo näytti jo vieneen Suomen johtoon, mutta hänen puskumaalinsa hylättiin lopulta VAR-tarkistuksen jälkeen paitsiona.[45] Suomi jäi lopulta lohkon kolmanneksi Belgian ja Tanskan taakse, eikä edennyt jatkopeleihin.[46]

Saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HJK

Henkilökohtaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi kaudelta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne 31. lokakuuta 2024.[52]

Kausi Seura Sarja O M
2010 HJK Veikkausliiga 0 0
Klubi 04 Ykkönen(2) 1 0
2011 HJK Veikkausliiga 1 0
Klubi 04 Kakkonen(3) 23 33
2012 HJK Veikkausliiga 28 11
2013 HJK Veikkausliiga 21 5
2013–2014 Bayer Leverkusen Bundesliga 0 0
VfR Aalen 2. Bundesliga(2) 22 5
2014–2015 Bayer Leverkusen Bundesliga 0 0
Fortuna Düsseldorf 2. Bundesliga(2) 29 11
2015–2016 Bayer Leverkusen Bundesliga 0 0
Fortuna Düsseldorf 2. Bundesliga(2) 26 2
Fortuna Düsseldorf II Regionalliga West(4) 1 0
2016–2017 Bayer Leverkusen Bundesliga 11 6
2017–2018 Bayer Leverkusen Bundesliga 7 1
2018–2019 Bayer Leverkusen Bundesliga 0 0
2019–2020 Bayer Leverkusen Bundesliga 1 0
Hamburger SV 2. Bundesliga(2) 14 9
2020–2021 Bayer Leverkusen Bundesliga 1 0
Union Berlin Bundesliga 19 6
2021–2022 Bayer Leverkusen Bundesliga 2 0
Çaykur Rizespor Süper Lig 33 16
2022–2023 Bayer Leverkusen Bundesliga 1 0
Venezia Serie B(2) 38 19
2023–2024 Venezia Serie B(2) 37 22
2024–2025 Venezia Serie A 8 4
Yhteensä 324 150

(2) Toinen sarjataso.
(3) Kolmas sarjataso.
(4) Neljäs sarjataso.

A-maajoukkuemaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne 12. lokakuuta 2024. Tilastossa Suomen maalit ensin.[2]

Päivä Stadion Vastustaja Tulos Suomen maalit Kilpailu
1 05.03.2014 ETO Park, Győr Unkari 2–1 74' 1–1 Pohjanpalo, 84' 2–1 R. Eremenko (rp.) Maaottelu
2 04.09.2015 Karaiskakis Stadium, Pireus Kreikka 1–0 75' 1–0 Pohjanpalo EM2016-karsinnat
3 07.09.2015 Olympiastadion, Helsinki Färsaaret 1–0 23' 1–0 Pohjanpalo EM2016-karsinnat
4 08.10.2015 Arena Națională, Bucuresti Romania 1–1 67' 1–0 Pohjanpalo EM2016-karsinnat
5 11.06.2017 Tampereen stadion, Tampere Ukraina 1–2 72' 1–1 Pohjanpalo MM2018-karsinnat
6 09.10.2017 Veritas Stadion, Turku Turkki 2–2 76' 1–1 Arajuuri, 88' 2–2 Pohjanpalo MM2018-karsinnat
7 12.10.2019 Bilino Polje, Zenica Bosnia ja Hertsegovina 1–4 79' 1–4 Pohjanpalo EM2020-karsinnat
8–9 31.3.2021 Kybunpark, Sankt Gallen  Sveitsi 2–3 30' 1–1 Pohjanpalo, 40' 2–1 Pohjanpalo Maaottelu
10 12.6.2021 Parken, Kööpenhamina Tanska 1–0 59' 1–0 Pohjanpalo EM2020
11 4.9.2021 Olympiastadion, Helsinki Kazakstan 1–0 60' 1–0 Pohjanpalo MM2022-karsinnat
12–13 7.6.2022 Olympiastadion, Helsinki Montenegro 2–0 31' 1–0 Pohjanpalo, 38' 2–0 Pohjanpalo Kansojen liiga 2022–2023
14 16.6.2023 Olympiastadion, Helsinki Slovenia 2–0 13' 1–0 Pohjanpalo, 63' 2–0 Antman EM2024-karsinnat
15 17.11.2023 Olympiastadion, Helsinki Pohjois-Irlanti 4–0 42' 1–0 Pohjanpalo (rp.), 48' 2–0 Håkans, 74' 3–0 Pukki, 88' 4–0 Lod EM2024-karsinnat
16 10.10.2024 Olympiastadion, Helsinki Irlannin tasavalta 1–2 17' 1–0 Pohjanpalo Kansojen liiga 2024–2025


Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjanpalon äidinisä on entinen yleisurheilija Juhani Vuori. Pohjanpalo avioitui juhannuksena 2022 Ranskassa saksalaisen Catharina Gericken kanssa.[53] Parin esikoislapsi syntyi huhtikuussa 2024.[54][55]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Pohjanpalon seuratilastot Transfermarkt-sivustolla
  2. ↑ a b Pohjanpalon maajoukkuetilastot Transfermarkt-sivustolla
  3. ↑ Suomen sankari Joel Pohjanpalo oli tuhannen maalin teinitähti, jonka ura oli loppua piinaaviin vaivoihin – isä hämmästelee poikansa asennetta Yle Urheilu. 12.6.2021. Viitattu 9.10.2023.
  4. ↑ Joel Pohjanpalo sivusi Kakkosen maaliennätystä HJK 4.10.2011. Arkistoitu 28.11.2016. Viitattu 27.11.2016.
  5. ↑ Pohjanpalo Kakkosen A-lohkon vuoden pelaaja HJK 27.10.2011. Arkistoitu 28.11.2016. Viitattu 27.11.2016.
  6. ↑ Yli tuhannen maalin lahjakkuus valittiin HS-lupaukseksi Helsingin Sanomat 23.12.2011.
  7. ↑ Kakkosen maaliennätystä sivunnut lupaus jatkaa pitkään HJK:ssa Ilta-Sanomat 7.12.2011. Arkistoitu 28.11.2016. Viitattu 27.11.2016.
  8. ↑ Klubin superlupaukselta hattutemppu kolmessa minuutissa Ilta-Sanomat 15.4.2012. Arkistoitu 28.11.2016. Viitattu 27.11.2016.
  9. ↑ Vuoden parhaita palkittiin Captain’s Ball –gaalassa Palloliitto 12.11.2012. Arkistoitu 28.11.2016. Viitattu 27.11.2016.
  10. ↑ Pohjanpalo Leverkuseniin, ensin lainalle 2. Bundesliigaan YLE Urheilu 2.9.2013.
  11. ↑ Pohjanpalo teki liigadebyyttinsä Saksassa YLE Urheilu 18.10.2013.
  12. ↑ HJK ja Leverkusen sopimukseen Pohjanpalon jatkosta YLE Urheilu 28.4.2014.
  13. ↑ Pohjanpalo ratkaisi voiton Saksassa Ilta-Sanomat 21.9.2014. Arkistoitu 28.11.2016. Viitattu 27.11.2016.
  14. ↑ Joel Pohjanpalosta kuukauden pelaaja Saksassa Ilta-Sanomat 17.10.2014. Arkistoitu 28.11.2016. Viitattu 27.11.2016.
  15. ↑ Joel Pohjanpalo osui vihdoin Ilta-Sanomat 7.12.2015. Arkistoitu 28.11.2016. Viitattu 27.11.2016.
  16. ↑ Joel Pohjanpalon seura nimitti uuden päävalmentajan Ilta-Sanomat 23.12.2015. Arkistoitu 28.11.2016. Viitattu 27.11.2016.
  17. ↑ Leverkusen ostaa Pohjanpalon YLE Urheilu 21.3.2016.
  18. ↑ Joel Pohjanpalo osui Bundesliigassa jo debyyttiottelussaan! Ilta-Sanomat 27.8.2016. Arkistoitu 28.11.2016. Viitattu 27.11.2016.
  19. ↑ Joel Pohjanpalo uskomattomassa vireessä Bundesliigassa – hattutemppu 20 minuutissa Ilta-Sanomat 10.9.2016. Arkistoitu 28.11.2016. Viitattu 27.11.2016.
  20. ↑ Joel Pohjanpalo ja Leverkusen jatkosopimukseen YLE Urheilu 22.12.2016.
  21. ↑ Joel Pohjanpalon valmentajalle potkut Ilta-Sanomat 5.3.2017.
  22. ↑ Joel Pohjanpalon Leverkusenille uusi päävalmentaja Ilta-Sanomat 9.6.2017.
  23. ↑ Joel Pohjanpalo turhautuneena Leverkusenissa – ”Tämä ei voi jatkua näin” Ilta-Sanomat 4.12.2017.
  24. ↑ Joel Pohjanpalo solmi jatkosopimuksen Leverkusenin kanssa YLE Urheilu 8.8.2018.
  25. ↑ Joel Pohjanpalon kausi ohi – Leverkusenin lääkäriltä silti huojentavia uutisia Ilta-Sanomat 9.4.2019.
  26. ↑ Leverkusenille komea vierasvoitto – Pohjanpalo palasi penkille Ilta-Sanomat 28.9.2019.
  27. ↑ Joel Pohjanpalon lainasiirto vahvistettu – pelaa kevätkauden suurseura HSV:ssä Ilta-Sanomat 24.1.2020.
  28. ↑ Joel Pohjanpalo debytoi HSV:n voittaessa – pääsi kentälle loppuminuuteiksi Ilta-Sanomat 30.1.2020.
  29. ↑ Koronatauko ei tätä miestä hidastanut: Joel Pohjanpalo teki heti maalin! Ilta-Sanomat 17.5.2020.
  30. ↑ Pohjanpalon ura jatkuu Bundesliigassa, lainapesti Union Berliniin varmistui Ilta-Sanomat 30.9.2020.
  31. ↑ Joel Pohjanpalo hurjana Bundesliigassa – tarvitsi maalintekoon vain puoli minuuttia Ilta-Sanomat 2.10.2020.
  32. ↑ Jalkapallokirjat 2010–2012
  33. ↑ Jalkapallokirjat 2013–2016
  34. ↑ Suomi vierasvoittoon vuoden viimeisessä A-maaottelussa YLE Urheilu 14.11.2012.
  35. ↑ Eremenko ratkaisi voiton Huuhkajille – Pohjanpalolle maajoukkueuran avausmaali YLE Urheilu 5.3.2014.
  36. ↑ Huuhkajilta upea nousu voittoon – Riski teki tärkeät maalit YLE Urheilu 7.9.2014.
  37. ↑ Mixulle potkut – "Onnea uusiin haasteisiin" YLE Urheilu 14.6.2015.
  38. ↑ Kanerva luotsaa Huuhkajia vuoden loppuun – apuna kaksi ex-maajoukkuepelaajaa YLE Urheilu 12.8.2015.
  39. ↑ Hans Backelle potkut Huuhkajista! MTV Sport 11.12.2016. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 31.12.2017.
  40. ↑ Markku Kanerva kolmivuotisella sopimuksella Huuhkajien päävalmentajaksi YLE Urheilu 12.12.2016.
  41. ↑ Joel Pohjanpalo sai maaliskuussa 2018 vamman, joka piti hänet sivussa puolitoista vuotta – samalla hän oppi yhden tärkeän asian Ilta-Sanomat 12.10.2019.
  42. ↑ Me teimme historiaa – Suomi EM-kisoihin! Ilta-Sanomat 15.11.2019.
  43. ↑ Joel Pohjanpalo - National team www.transfermarkt.com. Viitattu 15.2.2023. (englanniksi)
  44. ↑ Tommi Koivunen: Joel Pohjanpalo puski Suomen voittoon EM-avauksessa – järkyttävä tilanne varjosti peliä Ilta-Sanomat. 12.6.2021. Viitattu 15.2.2023.
  45. ↑ Huuhkajille karvas tappio! Pohjanpalo puski upean maalin, mutta sitten tuomari kosketti korvaansa – venäläisjärkäle jyräsi Toivion kumoon Yle Urheilu. 16.6.2021. Viitattu 15.2.2023.
  46. ↑ Maisa Soininen: Nyt se on varmaa – Huuhkajien EM-kisat ohi! Viimeisen alkulohkon päätöspeleissä hurjaa draamaa Ilta-Sanomat. 23.6.2021. Viitattu 15.2.2023.
  47. ↑ tommy: Calciatore del mese AIC aprile '23 Serie B AIC - Associazione Italiana Calciatori. 8.5.2023. Viitattu 11.4.2024. (italia)
  48. ↑ Pohjanpalo è l'MVP di maggio www.legab.it. 25.5.2023. Viitattu 11.4.2024. (italia)
  49. ↑ POHJANPALO MVP DI FEBBRAIO DELLA SERIE BKT www.veneziafc.it. Viitattu 11.4.2024.
  50. ↑ Joel Pohjanpalo Serie B:n kuukauden pelaaja Yle Urheilu. 17.1.2023. Viitattu 11.4.2024.
  51. ↑ Saarinen, Joska: Suomalaisille harvinaista herkkua! Joel Pohjanpalo voitti Serie B:n maalikuninkuuden Yle Urheilu. 11.5.2024. Viitattu 25.5.2024.
  52. ↑ Pohjanpalon kausittaiset tilastot Transfermarkt-sivustolla
  53. ↑ Huuhkajatähti Joel Pohjanpalo meni naimisiin – näyttäviä juhannushäitä tanssittiin upeissa maisemissa www.iltalehti.fi. Viitattu 26.6.2022.
  54. ↑ Jättiyllätys! Joel Pohjanpalosta iloinen perheuutinen www.iltalehti.fi. Viitattu 10.4.2024.
  55. ↑ Huuhkajat Instagramissa: "@jpohjanpalo on myös tuore isä - valtavat onnittelut koko perheelle!" instagram.com. 10.4.2024. Viitattu 10.4.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joel Pohjanpalo.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Joel_Pohjanpalo&oldid=22740607”