Johannes Haapasalo
Johannes Haapasalo (vuoteen 1902 Kääriäinen; 23. syyskuuta 1880 Mikkeli – 17. joulukuuta 1965 Mikkeli)[1] oli suomalainen kuvanveistäjä. Hän teki suurehkoja veistoksia pronssista ja graniitista.
Elämä ja työt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haapasalo syntyi Mikkelin pitäjän Rantakylässä torpparisukua olleen suutari Karl Fredrik Kääriäisen ja Clara Kellmanin pojaksi ja oli perheen ainoa poika. Hän kirjoitti vuonna 1900 ylioppilaaksi Mikkelin lyseosta ja opiskeli Helsingin yliopistossa Kreikan ja Rooman kirjallisuutta. Vuoden 1902 kutsuntalakkojen aikana hän muutti sukunimensä Haapasaloksi, mahdollisesti harhautustarkoituksessa. Vuonna 1902 hän aloitti opinnot Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, jossa Albert Gebhard siirsi hänet maalauslinjalta veistolinjalle. Seuraavana vuonna Haapasalo joutui kutsuntalakkoihin osallistumisen vuoksi keskeyttämään opintonsa, ja hän pakeni väärällä passilla ulkomaille. Lukuvuoden 1903–1904 hän opiskeli Kööpenhaminassa kuninkaallisessa taideakatemiassa ja vuodet 1904–1906 Académie Colarossissa Pariisissa. Vuonna 1906 Haapasalo oli muutaman kuukauden myös Auguste Rodinin oppilaana.[1]
Rodin-vaikutteet näkyivät myöhemmin Haapasalon pronssisissa ihmishahmoisissa. Tyypillinen esimerkki tästä on Nyrkkeilijät-teos Helsingin Siltasaaren Paasivuoren puistikossa. Teoksen malleina oli kaksi nuorta nyrkkeilijää Helsingin Jyrystä, Uuno Pitkä ja Armas Wilkman.[2] Varhaisiin teoksiin kuuluu myös Raahessa vuonna 1932 paljastettu Puolustaja vuodelta 1908.
Herkkää ihmiskuvausta edustaa Suomen tasavallan presidentin kesäasunnon Kultarannan puistossa oleva veistos Lohdutus. Haapasalo teki useita julkisia veistoksia ja lukuisia sankaripatsaita toisen maailmansodan jälkeen. Hänen uransa oli harvinaisen pitkä, sillä hän teki monumentaaliteoksia vielä 1950-luvun lopussa.
Haapasalo oli Suomen Kuvanveistäjäliiton sihteeri vuosina 1927–1951, puheenjohtaja 1954–1960 ja kunniapuheenjohtaja vuodesta 1961.[1]
Haapasalo palkittiin vuonna 1953 Pro Finlandia -mitalilla ja 1965 professorin arvonimellä. Viimeiset vuotensa hän asui Mikkelissä ja lahjoitti 1963 hallussaan olleet teokset – noin kolmesataa veistosta ja yli tuhat luonnosta – Mikkelin kaupungille. Niiden ympärille avattiin vuonna 1970 Johannes Haapasalon museo, josta kehittyi nykyinen Mikkelin taidemuseo.[1]
Julkisia teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Melankolikko, sangviinikko, flegmaatikko ja koleerikko, Uuden ylioppilastalon julkisivuveistokset, Helsinki.
- Puolustaja, Raahe, 1908 (1932).[3]
- Nuori nainen (Mietteliäs Venus), Mikkelin seutukirjaston edusta, 1911.[4]
- Mikkelin sankaripatsas vuoden 1918 sodassa kaatuneille, 1920.[5]
- Vaeltaja, Naisvuori, Mikkeli, 1920-luku
- Jousimies (Porrassalmen taistelun muistomerkki), Kirkkopuisto, Mikkeli, 1929.[6]
- Epätoivo, Ristimäenpuisto, Mikkeli 1929 (1965).[7]
- Nyrkkeilijät, Helsinki, 1932.
- Hietaniemen hautausmaan uuden siunauskappelin ovireliefit ja krusifiksi, Helsinki, 1932–1933.
- Maaemo, Hietaniemen hautausmaa, 1939.[8]
- Punkalaitumen sankaripatsas, 1943.
- Kauhavan sankaripatsas, 1947.[9]
- Kuoleva soturi, Ylivieskan sankaripatsas, 1948.[10]
- Forssan sankaripatsas, paljastettu 20.8.1950.
- Karvian sankaripatsas, 1951.
- Siunaava Enkeli, Riistaveden sankaripatsas, Kuopio, 1953.
- Kuoleva sotilas, Savonlinnan sankaripatsas,1962.
- Toivo Kuulan patsas, 1963, Alavus [11]
Kuvia teoksista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Melankolikko, sangviinikko, flegmaatikko ja koleerikko, Helsinki.
-
Puolustaja, 1932 (1908), Raahe.
-
Nuori nainen (Mietteliäs Venus), 1911 (1976), Mikkeli.
-
Kaupungintalon seinäveistokset, 1914, Joensuu.
-
Vaeltaja, 1920, Mikkeli.
-
Sankaripatsas 1918 sodassa kaatuneille, 1922, Mikkeli.
-
Porrassalmen taistelussa 1789 kaatuneiden upseerien muistomerkki, 1929, Mikkeli.
-
Jousimies, 1929, Mikkeli (uusvalos).
-
Epätoivo, 1929, Mikkeli.
-
Nyrkkeilijät, 1932, Helsinki.
-
Lohdutus, 1938, Naantali.
-
Maaemo (Äiti ja lapset), 1939, Helsinki.
-
1939-1944 talvi- ja jatkosodan sankarien muistomerkki, 1947, Kauhava.
-
Sankarimuistomerkki, 1949, Punkalaidun.
-
Savonlinnan sankarimuistomerkki, 1962, Savonlinna (Talvisalo).
-
Toivo Kuulan patsas, 1963, Alavus.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen taiteilijaseura: Kuvataiteilijat 1986 ISBN 951-95546-3-7 s. 81
- Helsingin julkiset veistokset: Nyrkkeilijät (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Liisa Lindgren: Haapasalo, Johannes (1880- 1965) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.6.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Helsingin kaupungin taidemuseo (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Puolustaja-patsas Härkätorilla. Raahen Matkailuoppaat ry. Arkistoitu 10.7.2013. Viitattu 10.7.2013.
- ↑ kuva teoksesta
- ↑ kuva teoksesta
- ↑ kuva teoksesta
- ↑ kuva teoksesta
- ↑ teos Helsingin kaupungin sivulla (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ 1939-1944 talvi- ja jatkosodan sankarien muistomerkki Etelä-Pohjanmaan sotamuistomerkit tutuiksi -sivusto.
- ↑ Juha Hotari: Ylivieska, Ylivieskan kirkon sankarihaudat kesällä 2015 Kuvagalleria Juha Hotari. Arkistoitu 7.4.2016. Viitattu 27.3.2016.
- ↑ Alavuus, muistomerkit
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johannes Haapasalo Wikimedia Commonsissa
- Mikkelin taidemuseo (Arkistoitu – Internet Archive)
- Suomen kuvataiteilijat Verkkomatrikkeli
|