Joseph L. Goldstein

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Joseph L. Goldstein
Henkilötiedot
Syntynyt18. huhtikuuta 1940 (ikä 84)
Sumter, Etelä-Carolina
Koulutus ja ura
Tutkimusalue Biokemia ja perinnöllisyystiede
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin lääketieteen palkinto (1985)

Joseph L. Goldstein (s. 18. huhtikuuta 1940 Sumter, Etelä-Carolina) on yhdysvaltalainen Nobel-palkinnon saanut biokemisti, geneetikko ja kolesteroliaineenvaihdunnan tutkimuksen uranuurtaja. Nobelin lääketieteen palkinnon hän sai yhdessä Michael S. Brownin kanssa vuonna 1985 LDL:n (engl. low-density lipoprotein) aineenvaihdunnan tutkimuksistaan.

Joseph L. Goldstein oli vaatekauppiaiden Isadore E. ja Fannie Alpert Goldsteinin ainoa poika. Kingstreessä sijainneiden peruskoulujen jälkeen hän lähti opiskelemaan kemiaa Washington & Lee -yliopistoon Virginian Lexingtoniin. Hän valmistui kemian kandidaatiksi (engl. B.S. degree in chemistry) vuonna 1962 hyvin arvosteluin (summa cum laude). Sen jälkeen hän kävi Texasin yliopiston lounaisen terveystiedekeskuksen lääketieteellisen koulun Dallasissa ja valmistui maisteriksi vuonna 1966. Donald W. Seldin oli yksi tärkeä henkilö Dallasissa Goldsteinille, sillä hän inspiroi Goldsteinia akateemiselle lääketieteen uralle ja lupasi tiedekunnastaan lääketieteellisen genetiikan viran, jos Goldstein hankkisi muualta pätevyyden genetiikkaan. Valmistumisensa jälkeen Goldstein muutti Bostoniin Massachusettsin pääsairaalan amanuenssiksi. Siellä hän ensimmäistä kertaa tapasi pitkäaikaisen tiedeyhteistyökumppaninsa ja bridgekaverinsa Michael S. Brownin.

Lääketieteellisen harjoittelunsa jälkeen Goldstein työskenteli kaksi vuotta (1968–1970) Kansallisessa Terveysinstituutissa (National Health Institute) Marshall W. Nirenbergin laboratoriossa ja samaan aikaan myös Kansallisessa Sydäninstituutissa (National Heart Institute). Mahdollisuus tehdä tutkimusta lääketieteellisen tutkimuksen kärkipaikalla ja samaan aikaan kantaa vastuuta potilaista vaikutti suuresti Goldsteinin uraan. Tutkimuksesta heräsi arvostus sairauksien molekyylibiologiseen lähestymistapaan ja potilastyössä hänestä tuli rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden asiantuntija. Familiaalista hyperkolesterolemiaa sairastavat potilaat olivat aineenvaihduntasairauksista yhteisesti kiinnostuneiden Goldsteinin ja Brownin keskustelujen aiheita. Goldstein suostutteli Brownin liittymään Texasin yliopiston terveystiedekeskuksen tutkimuksiin, joissa he yhdessä selvittäisivät kolesteroliaineenvaihdunnan geneettistä säätelyä.

Ennen Dallasiin palaamista Goldstein lähti kahdeksi vuodeksi (1970–1972) Seattleen Washingtonin yliopistoon Kansallisen Terveysinstituutin erikoisjäsenenä. Seattlessa Golstein tutki perinnöllisten rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden esiintymistä sydänkohtauspotilailla. Seattlessa hän myös perehtyi kudosviljelytekniikoihin, jotka tulivat olemaan hyvin tärkeitä tulevien yhdessä Brownin kanssa tehtyjen tutkimusten kannalta.

Goldstein palasi Texasin yliopiston terveystiedekeskukseen Dallasiin vuonna 1972 ja hänet nimitettiin apulaisprofessoriksi Donald W. Seldinin sisätautien osastolle ja lääketieteellisen genetiikan koulun johtajaksi. Sisätautien professoriksi hänet nimitettiin vuonna 1976. Molekyyligenetiikan laitoksen puhemieheksi hän eteni vuonna 1977. Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian jäseneksi Goldstein valittiin vuonna 1980. Hän on monien muidenkin järjestöjen jäsen, kuten esimerkiksi Amerikkalaisen taide- ja tiedeakatemian ja Amerikkalaisen lääkäriyhdistyksen jäsen. Hänellä on paljon vastuutehtäviä ja hän on tai on ollut monien tieteellisten aikakauslehtien toimitusneuvostoissa, kuten esimerkiksi Annual Review of Genetics, Cell ja Science. Joseph L. Goldstein on julkaissut paljon tieteellisiä artikkeleita uransa aikana tutkimuskumppaneidensa kanssa.

Nobelin lääketieteen palkinnon ohella Goldstein on saanut uransa aikana paljon muitakin palkintoja ja kunniamainintoja. Niihin kuuluvat muun muassa yhdessä Brownin kanssa saadut Heinrich Wieland Palkinto lipidimetabolian tutkimisesta (1974), Amerikan kemian yhteisön Pfizer Entsyymikemian Palkinto (1976) ja Amerikkalaisen Sydänyhdistyksen Tutkimussaavutuspalkinto (1984).