Juan Manuel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Don Juan Manuel. (Barnaba Modenalainen: Murcian katedraalin alttaritaulu, yksityiskohta.)

Don Juan Manuel, Villenan ruhtinas (5. toukokuuta 1282 - 13. kesäkuuta 1348) oli Espanjan merkittävin keskiaikainen proosakirjailija. Hän oli Ferdinand III Pyhän pojanpoika, Alfonso X Viisaan veljenpoika, ja Villenan feodaaliherran don Manuelin ja Beatriz Savoijilaisen poika. Hän peri isältään Villenan laajat läänitykset ja sai myöhemmin Villenan ruhtinaan arvonimen.[1] Omana aikakautenaan Juan Manuel oli merkittävä poliitikko ja kävi useita sotia muiden feodaaliherrojen ja eri kuningashuoneiden kanssa.

Elämänvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juan Manuel syntyi Escalonan linnassa (nykyisen Toledon provinssin alueella) 5. toukokuuta 1282. Hänen isänsä oli Villenan don Manuel, Ferdinand III Pyhän poika, ja hänen äitinsä tämän toinen vaimo Beatriz Savoijilainen. Don Manuel menehtyi pojan ollessa alle kaksivuotias. Äitinsä kuoleman jälkeen 1292 Juan Manuelista tuli Peñafielin herttua. Hän sai laajan koulutuksen hevosmiestaidoissa, metsästyksessä ja miekkailussa aikansa aatelisnuorukaisen tapaan, mutta niiden lisäksi hän opiskeli myös latinaa, historiaa, lakitiedettä ja teologiaa. Kahdentoista ikäisenä hän johti ensimmäisen kerran sotajoukkojaan Granadan maureja vastaan näiden hyökätessä Murcian provinssiin.

Juan Manuel oli naimisissa kolmeen otteeseen. Puolisot valittiin poliittisista ja taloudellisista syistä, ja lasten synnyttyä Juan Manuel piti huolta, että nämä saivat omat puolisonsa kuninkaallisista tai muuten ylhäisistä suvuista. Juan Manuelista tuli ajan myötä eräs aikansa rikkaimmista ja vaikutusvaltaisimmista miehistä. Hän lyötti muun muassa omaa rahaa kuninkaallisten tavoin. Aikalaiset kritisoivat Juan Manuelin kiinnostusta kirjallisuuteen, sillä kirjoittamista ei pidetty sopivana hänen asemassaan olevalle miehelle.

Juan Manuel oli jatkuvissa ristiriidoissa Iberian niemimaan kuninkaallisten kanssa, erityisesti Kastilian kuningashuoneen kanssa. Kastilian valtaistuimesta taisteli kaksi monarkkia, Ferdinand IV ja Alfonso XI. Juan Manuel oli alun perin uskollinen Alfonsolle ja sai aikaan kihlauksen tämän ja tyttärensä Constanzan välillä. Häitä kuitenkin lykättiin toistuvasti ja lopulta Alfonso vangitutti Constanzan tuntemattomista syistä. Tästä raivostuneena Juan Manuel julisti sodan Alfonsolle ja laajamittainen konflikti venyi viiden vuoden mittaiseksi. Lopulta paavi sai aikaan rauhan osapuolten välille, mutta varsinaisen sovinnon aika koitti vasta 1340, kun Juan Manuel ja Alfonso liittoutuivat muslimeja vastaan ja valtasivat näiltä Algeicirasin kaupungin. Constanza nai puolestaan lopulta tulevan Portugalin kuninkaan Pietari I:n.

Pian tämän jälkeen Juan Manuel hylkäsi politiikan ja sotimisen keskittyäkseen kirjoittamiseen. Aikalaisekseen poikkeuksellisen tietoisena ja vastuullisena tekijyydestään Juan Manuel teetti kaikista teoksistaan autenttisen kokoelman, jota säilytettiin hänen perustamassaan Pyhän Paavalin luostarissa Peñafielissä. Myöhemmin alkuteksti tuhoutui tulipalossa ja Juan Manuelin tuotannosta säilyi vain osa myöhempinä käsikirjoituskopioina.

Villenan läänitykset Juan Manuelin aikana v. 1340.

Juan Manuel kuoli Córdobassa 13. kesäkuuta 1348 kuudenkymmenenkuuden vuoden ikäisenä.[2] [3] Hänet haudattiin Peñafielin luostariin. Hänen tiedetään kirjoittaneen kolmetoista pääasiassa didaktista teosta, joista kahdeksan on säilynyt meidän päiviimme. Hänen tärkeimpänä teoksenaan pidetään yli vuosisatojen suosionsa säilyttänyttä kertomuskokoelmaa Libro de los enxiemplos del Conde Lucanor e de Patronio ("Kreivi Lucanor ja Patronio", 1335).

Kreivi Lucanor ja Patronio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos jakautuu viiteen osaan. Ensimmäinen, laajin ja tunnetuin osa sisältää viitisenkymmentä tarinaa. Jokaisen tarinan kehyskertomuksessa kreivi Lucanor esittää neuvonantajalleen Patroniolle jonkin häntä kohdanneen ongelman, mihin Patronio vastaa kertomalla fiktiivisen tarinan. Osa tarinoiden ideoista peräisin vanhemmista lähteistä, osa on muokattuja kansantaruja tai historiallisia kertomuksia ja osa Juan Manuelin omia luomuksia. Kaikki tarinat kerrotaan vahvasti sydänkeskiaikaisessa viitekehyksessä, väliin ajan tapahtumiin ja tunnettuihin henkilöihin liittyen. Juan Manuelin erinomainen kyky kuvata ympäröivää todellisuutta ja tulkita sen ilmiöitä tulee näissä tarinoissa hienosti esille, ja niitä voidaan täydellä syyllä pitää eräinä varhaisimmista novelleista sanan nykyisessä merkityksessä. Teoksessa tavataan ensi kertaa kirjallisessa muodossa monia sittemmin länsimaiseen perinteeseen kotoutuneita tarina-aiheita. Muun muassa H.C. Andersenin kertomana tunnettu "Keisarin uudet vaatteet" ja Shakespearen "Kuinka äkäpussi kesytetään" ovat vanhimpina tunnettuina versioina mukana Patronion tarinoiden joukossa.[4]

Kirjan toisessa osassa Patronio esittelee kreiville satakunta sananlaskua. Kolmannessa osassa hän esittää kreivin pyynnöstä viitisenkymmentä vaikeammin tulkittavaa lausumaa erilaisista asioista. Nämä pohjautuvat usein homonyymien runsaalle käytölle. Neljännen osan noin kolmekymmentä lausumaa ovat jo erittäin vaikeasti tulkittavissa; lukijan tehtäväksi jää muodostaa järkeviä lauseita Patronion esittelemistä näennäisen irrationaalisista "sanapalapeleistä". Kirjan päättää viidennessä osassa Patronion lyhyt saarnamainen puhe hengellisistä asioista ja kristinuskon perusperiaatteista, sillä tuohon asti teoksessa on käsitelty, ajan oloon poikkeuksellisesti, pääasiassa maallisen elämän asioita.

Don Juan Manuelin vaakuna.

Juan Manuel pyrki kirjoittamaan teoksensa mahdollisimman yksinkertaisessa ja ymmärrettävässä muodossa. Hän kirjoitti kastilian kielellä, vaikka tuohon aikaan latina oli kirjallisuuden ehdoton ykköskieli. Tämä viittaa siihen, että hän pyrki tavoittamaan laajemman yleisön ja suuntasi sanansa pääasiallisesti maallikoille. Useimmiten kyseessä olivat hänen itsensä kaltaiset yläluokan jäsenet, mutta Juan Manuel oli tietoinen myös siitä, että hänen teoksiaan luettiin ääneen suuremmille joukoille lukutaidottomia ihmisiä, kuten tuolloin oli tapana.

Kirjailijana hän oli nimenomaan kiinnostunut arkielämästä, tyypillisten maallisten ongelmien pohtimisesta ja lukijoidensa hyvinvoinnista niin maallisessa kuin hengellisessäkin mielessä. Hän seuraa monessa mielessä ihailemansa Alfonso X Viisaan aloittamaa kirjallista perinnettä, mutta toimii tietoisemmin uutta luovana ja kehittelevänä kirjailijana.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Juan Manuel. Kreivi Lucanor ja Patronio. Suomennos, esipuhe ja selitykset Arto Rintala. Turku: Faros-kustannus, 2014. ISBN 978-952-5710-28-1
  • Del Arco y Garay, Ricardo. Sepulcros de la Casa Real de Castilla. Madrid: Instituto Jerónimo Zurita. Consejo Superior de Investigaciones Científicas, 1954.
  • Ayerbe-Chaux, Reinaldo. Count Lucanor: Traditional matter and originality creadorá. Madrid: J. Porrúa Turanzas, 1975
  • Baeza Valero, Javier (2008 - 2009): III estudio sobre: Casas nobles de España
  • Biglieri, Aníbal A. Towards a poetic one of the didactic story: Eight studies on count Lucanor. Chapel Hill: UNC Dept. of Romance Languages, 1989.
  • Flory, David.The Count Lucanor: Don Juan Manuel within his historical context.. Madrid: Pliegos, 1995.
  • Giménez Soler, Andrés.Don Juan Manuel. Biography and critical study. Zaragoza: F. Martinez, 1932.
  • González Muñoz, José María. Señorío de Villena. La muy noble villa del Castillo de Garcimuñoz y su monasterio de San Agustín. Madrid, 1998. ISBN 84-605-7284-6
  • Hammer, Michael Floyd. "Framing the Reader: Exemplarity and Ethics in the Manuscripts of the ' Count Lucanor'." Ph.D. University of California at Los Angeles, 2004.
  • Lida de Malkiel, Maria Rosa. "Three notes on Don Juan Manuel." Romance Philology 4,2-3 (1950): 155-94.
  • MacPherson, Ian. ed. Juan Manuel: A Selection. London: Tamesis Texts Limited, 1980.
  • Pretel Marín, Aurelio. Don Juan Manuel, señor de la llanura. Albacete: Instituto de Estudios Albacetenses, 1982.
  • Tuulio, Tyyni. Espanjan kirjallisuuden historia. Helsinki: Gaudeamus, 1983. ISBN 951-662-330-1
  • Wacks, David A. "Don Yllán and the Egyptian Sorcerer: Vernacular commonality and literary diversity in medieval Castile." Sefarad 65,2 (2005): 413-33.

Encyclopaedia Britannica 11th ed. (1911). Encyclopaedia Britannica Company, Cambridge, Englanti.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Aurelio Pretel Marín; Miguel Rodríguez Llopis: El señorío de Villena en el siglo XIV. Albacete: Instituto de Estudios Albacetenses "Don Juan Manuel" - Excma. Diputación de Albacete, 1998. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  2. ↑ José María Echazarreta Arzac, Ángel Luis García Aceña: Lengua castellana y literatura, 3 ESO, s. 65. Editex, 2007. ISBN 978-84-9771-455-6
  3. ↑ José María González Muñoz: Señorío de Villena. La muy noble villa del Castillo de Garcimuñoz y su monasterio de San Agustín, s. 109. El autor, 1998. ISBN 84-605-7284-6
  4. ↑ Tyyni Tuulio: Espanjan kirjallisuuden historia, s. 30. Gaudeamus, 1983. ISBN 951-662-330-1


Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juan_Manuel&oldid=22438207”