Käyttäjä:Kulttuurinavigaattori/hiekkalaatikko/Dahomey ja Benin kirjallisuudessa ja populaarikulttuurissa

Dahomey ja Benin kirjallisuudessa ja populaarikulttuurissa on luettelo Dahomeyn kuningaskuntaa, Ranskan Dahomeyta, Beninin kansantasavaltaa ja Beninin tasavaltaa koskevasta kaunokirjallisuudesta, esityksistä ja elokuvista. Luettelossa ei mainita matkakertomuksia, tutkimusretkien ja tieteellisten töiden raportteja.

Sélico, afrikkalainen tarina
novelli	Jean-Pierre Claris de Florian	1792	Ranska, Englanti
ranska, englanti
Kuvitus Sélicon saksalaiseen painokseen vuonna 1796. Sélico on ensimmäinen Euroopassa julkaistu fiktio, joka sijoittuu kokonaan Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Novelli on aikansa lapsi, joka kertoo afrikkalaisesta Sélicosta, joka epäitsekkäästi myy itsensä orjaksi pelastaakseen äitinsä. Novelli julkaistiin ranskaksi vuonna 1792 ja englanniksi kahta vuotta myöhemmin. Englanninkielisen painoksen kolofonin lopussa mainittiin, että sen ”myynnistä saadut voitot on tarkoitettu avustussummaan, joka käytetään orjakaupan lopettamiseksi”. Kirjoittaja oli siis abolitionisti.
Selico
ooppera	Vojtěch Jírovec (Adalbert Gyrowetz), säveltäjä	1804	Wien
saksa			https://www.wikidata.org/wiki/Q122871244
Kahden näytöksen singspiel-oopperan käsikirjoitus perustuu de Florianin novelliin Sélico. Nuori säveltäjä joutui ristiriitaan kokeneen orkesterinjohtajan kanssa, eikä vain viisi kertaa esitetystä oopperasta tullut suurta menestystä. Oopperassa kuvataan Dahomeyn kuningas Agaji (oopperassa nimellä ”Truro Audati”), joka soti 1700-luvun alussa Ouidahin valtakuntaa vastaan, joka esiintyy oopperassa vanhemmalla ranskalaisella nimellä Juida). Agajin joukot valloittivat Ouidahin pääkaupungin Savin (oopperassa Sabi) vuonna 1727. Oopperassa on viittaus valloitetun valtakunnan pääpyhäkköön, ”Käärmetemppeliin”. Novelli ja ooppera olivat aikoinaan erikoisuus myös siksi, että tarinassa ei esiinny yhtään eurooppalaista, ja librettoon lisätty ”kauppias Willsonkin” on syntyperäinen afrikkalainen. Eurooppalaiset mainitaan oopperassa vain kielteisessä valossa orjien ostajina.
Robur-le-Conquérant, Robur Valloittaja
seikkailuromaani	Jules Verne	1886, 1975	Ranska, suom. Pentti Kähkönen
ranska			https://www.wikidata.org/wiki/Q978723
Léon Bennettin kuvitusta Jules Wernen seikkailuromaaniin vuodelta 1886. Albatrossi, maailman ympäri suunnistava lentolaite matkaa Philadephiasta San Franciscoon, Tokioon ja halki Aasian. Sen jälkeen ylitetään Suomenlahti ja Turun saaristo. Siitä lennettiin Pariisin ja Timbuktun yli Dahomeyhin. Jules Verne kuvaa Dahomeyta Afrikan länsirannikon eräänä mahtavimmista kuningaskunnista ja mainitsee siihen liitetyt Ardrahin ja Wydahin alueet. ”Vaikkei Dahomeyn kuningaskunta olekaan suuri, se on ollut silti usein yleisenä puheenaiheena. Se on kuuluisa hirvittävistä julmuuksista, jotka ovat luonteenomaisia sen vuotuisille juhlille, ja ihmisuhreista, kamalista verilöylyistä, joilla osoitetaan kunnioitusta kuolleelle hallitsijalle ja hänen seuraajalleen.” Albatrossin ylittäessä Dahomeyn rajan oli maan hallitsija Bahadu juuri kuollut ja maassa valmistauduttiin asettamaan hänen seuraajansa valtaistuimelle. Jules Verne kertoo, että pääkaupunki Abomey ”sijaitsee muurien muodostamassa kehyksessä, jota suojaa 12 mailin mittainen vallihauta. Kadut ojentuvat leveinä ja säännöllisinä tasaisella maalla. Suuren torin pohjoisreunaa pitää hallussaan kuninkaanpalatsin laaja rakennusryhmä. -- Hallitsijan palatsiin kuuluvista sisäpihoista on osa varattu majapaikaksi 4 000 naissoturille, kuninkaallisen armeijan osastolle, joka ei suinkaan muodosta sen arinta joukkoa.” Jules Verne kuvaa varsinkin amatsonien ja miessotureiden asusteita yksityiskohtaisesti. Uuden kuninkaan, Bu-Nadin nimittämisen seremoniaan osallistuu vähintään 60 000 dahomeylaista maan kaikista osista. Aluksi pidettiin puheita ja lausuttiin tervehdyksiä. Sitten alkoivat uhritoimitukset, joihin oli valittu teurastettavaksi miehiä, naisia ja lapsia. Kun vankien teloitus alkoi, Albatrossista ammuttu laukaus surmasi oikeusministerin ja ilmasta käsin aloitettiin tulittamaan silmittömästi väkijoukkoa. Sekasorrossa vangit katkaisivat kahleensa kuninkaan sotilaiden vastatessa lentolaivan tulitukseen. Albatrossin ammusvarastosta haettiin vielä tusina dynamiittipanosta, jotka paiskattiin maahan. Kuningas, hoviväki, armeija ja kansa joutuivat pakokauhun valtaan ja ryntäsivät puiden suojaan ja vangit livistivät tiehensä. Albatrossi jatkoi sitten matkaansa ja kulki Wydahin ylitse, jonka jälkeen se leijaili Atlantin yläpuolelle ja jatkoi matkaansa kohti Kap Hornia ja Etelänapaa.
In Dahomey
"negromusikaalikomedia"	musiikki: Will Marion Cook, käsikirjoitus: Jesse A. Schipp, laulujen sanoitus: Laurence Dunbar	1903-1907	New York, Broadway, 53 esitystä, jonka jälkeen kiertue Yhdistyneissä Kuningaskunnissa ja Yhdysvalloissa
englanti			https://www.wikidata.org/wiki/Q6009269
George Walker, Adah Overton Walker ja Bert Williams tanssivat "cakewalkia" musikaalissa In Dahomey. In Dahomey oli ensimmäinen mustien kirjoittama ja esittämä täyspitkä musikaali Broadwayn isolla näyttämöllä. Komedia satiirisoi 1800-luvun amerikkalaista kolonialismia. In Dahomeyn tarinalla oli kuitenkin melko vähän tekemistä afrikkalaisen kuningaskunnan kanssa. Musikaalin kolmannessa näytöksessä sivutaan Dahomeyn kliseitä, vuotuisia juhlia, joiden yhteydessä teloitettiin ihmisiä, kabosseereja, kuningasta, amatsoneja. "Sanansaattaja: Kuningas lähettää viestin, jos ette ole poistuneet seudulta 36 tunnin kuluessa, teidän on pakko viedä viesti kuninkaan isoisän isälle, joka kuoli sata vuotta sitten. Shylock: Miten voi viedä viestin kuolleelle? Sanansattaja: Viisi minuuttia siitä, kun olet saanut viestin jonka sinun on välitettävä, et ole enää elävä."
Heart of Darkness, Pimeyden sydän
romaani	Joseph Conrad	1902	Englanti 1902, suom. 1968 Kristiina Kivivuori
englanti			https://www.wikidata.org/wiki/Q129778
Kirjailija Joseph Conradin nimelle omistettu purjealus. ”Jokainen päivä rannikko näytti samanlaiselta, ikäänkuin olisimme liikkumattomia; vaikka ohitimme useita paikkoja – kauppapaikkoja – joiden nimiä olivat Gran´ Bassam, Little Popo; nimiä, jotka tuntuivat kuuluvan johonkin surkeaan farssiin, jota näyteltiin synkän taustakankaan edessä.” Näin kuvasi Kongoon matkalla oleva romaanin kertojahenkilö Charlie Marlow Länsi-Afrikan rantanäkymää laivan kannelta. Conrad matkusti Kongoon vuonna 1890. Silloin Grand-Bassam oli ranskalaisen hallinnon pääasema nykyisellä Norsunluurannikolla ja Little Popo nykyinen Aného, Grand Popon naapuripaikkakunta Saksan Togossa. Conradin silmissä Popon seudun "synkkä taustakangas" oli pimeyden sydän, johon kuvastuivat afrikkalainen orjakauppa, imperialistinen riisto ja hyväksikäyttö. Tutkijoiden mukaan Conrad kävi Little Popossa postittamassa kirjeitä. Se oli hänen ensimmäinen jalkautumisensa Länsi-Afrikkaan. Romaanin kuvausta rannikosta pidetään johdantona sille, mitä kertoja myöhemmin kohtasi Kongossa. Ohitettuaan Popon seudun romaanin kertoja näkee, kun rannikon edustalla ankkurissa oleva ranskalainen sotalaiva Le Seignelay tulitti tykeillä paikallista asukaskylää tai leiriä. ”Ranskalaisilla oli näköjään taas jokin sota menossa niillä main.” Laivan matalan rungon ylitse työntyi joka puolelta ulos pitkien kuuden tuuman tykkien suita, kertoo Conrad. ”Pum! Pani jokin kuden tuuman tykki; pieni liekki leimahti ja katosi, vähäinen savupilvi häipyi; mitättömän kokoinen ammus lensi heikosti ujeltaen – mutta mitään ei tapahtunut.” Joku laivaväestä lausui tosissaan, että maissa, jossakin näkymättömissä oli alkuasukkaiden leiri: ”Hän sanoi heitä vihollisiksi!” Joseph Conrad kertoo tässä Dahomeyn kuningaskunnan valloituksen alkulaukauksista. Ranskalaisen laivan tykkitulitus suunnattiin luultavasti johonkin Ouidahin ja Cotonoun välillä olevaan rannikon kalastajakylään.
Dahomey
runo, runokirjassa ”Teltta”	Nikolai Gumiljov	1921	Venäjä
venäjä, englanti
Nikolai Gumiljov, Afrikkalainen kuvio, 1907. Venäjän avantgarden akmeistisen runouden edustajan Nikolai Gumiljovin (1886-1921) runossa Dahomey on kaikuja kuningaskunnan mytologiasta. Kuningas julistaa kenraalilleen, että olet kookas kuin elefantti Dahomeyn metsissä, mutta et yhtä suuri kuin keko, joka koostuu niiden päistä, joiden kaulan olet katkaissut. Rummut jyrisevät ja tamburiinit helisevät, kansa vaikertaa. Amatsonisoturit laulavat pitkiä lauluja ja torvien pauhu kiitää poikki meren. Kenraali heittäytyy maahan kuninkaan edessä ja hyppää sitten kalliolta mereen. Hän katoaa aaltojen suolaisten roiskeiden sokaisemana. ”Ja herran kasvot loistivat, kuin maanalaisen maan musta aurinko.” Pohjois- ja Itä-Afrikassa matkustelleelle Gumiljoville Dahomey oli tuntematonta seutua. Alunperin sisämaasta peräisin olevalla Dahomeyn kantaväestöllä, fon-kansalla oli vain vähän tekemistä meren kanssa, eikä rannalla ole kallioita. Mutta runon ilmapiirin, väkivallan ja äänten tunnelma on vakuuttava.
L'Esclave, (Orja)
romaani	Félix Couchoro	1929	Pariisi, Dépêche Africaine, 1962 Togo Presse -lehdessä sarjamuotoisena
ranska
L'Esclave on intohimoinen tarina perintökiistasta kotiorjan Mawulawoén ja hänen veljensä Komlanganin välillä. "Komlanganin isä osti kahdeksanvuotiaan Mawulawoén kaukaa pohjoisesta, Okou-Okoun seudulta. Orjan suloiset kasvot miellyttivät hänen isäntäänsä niin, että tämä ei halunnut turmella niitä orjien arpeuttamisella. Isäntä nimesi orjan Mawulawoéksi, joka tarkoittaa ”Jumala välittää”. Mikään ei erottanut Mawulawoéta Komlanganista, jonka kanssa hän kasvoi. He leikkivät samoja leikkejä ja tekivät töitä veljeksinä… Pojat kasvoivat miehiksi ja ottivat vaimot… Kuolinvuoteellaan isä siunasi kaksi poikaansa rukoillen heille yhtäläistä rakkautta. He sulkivat hänen silmänsä." Toinen pojista väittää, että Mawulawoélla, ”orjalla” ei ole oikeutta isänsä perintöön. Mawulawoé alkaa kostaa ja lietsoo useita tapauksia, jotka tuovat esiin rakkautta, mustasukkaisuutta, vihaa ja kunnianhimoa, jotka lopulta johtavat useisiin murhiin. Kirjan esipuheessa Couchoro julistaa olevansa Mono-alueen kirjailija. Vuonna 1929 Pariisissa julkaistu romaani ei liity mitenkään siirtomaan hallinnolliseen yksikköön, mutta sitä voi kutsua ”nationalistiseksi” afrikkalaisesta perspektiivistä, tai ”regionalistiseksi” Couchoro puolustaa Mono-joen varrella olevan alueen yhtenäisyyttä ja erityisesti sen taloudellista yhtenäisyyttä. Erilaisen verotuksen ilmaisemien keinotekoisten jakojen sijaan Felix Couchoro kuvaa jokialueen ihmisten yhtenäisyyttä. Hänen romaaninsa maailman rajat ovat samoja kuin nationalistisen puolueen tukeman Ewemaan rajat. Couchoron tuotannossa keskeistä on Ewe-kansan tietoisuus ja yhtenäisyys. Kirjansa esipuheessa Felix Couchoro tuo esiin antirasistisen viestin väittämällä, että ihmisten kyky ilmaista intohimoista rakkautta on todistus heidän yhdenvertaisuudestaan.
Doguicimi
historiallinen romaani	Paul Hazoumé	1938	Ranska
ranska, englanti
Doguicimi on Porto-Novossa syntyneen Paul Hazoumen toinen historiallinen romaani. Hänen palkittua esikoisteostaan Pacte du Sang au Dahomey (Dahomeyn verisopimus, 1937) pidetään "etnografisena romaanina". Doguicimissa Paul Hazoumé selostaa Dahomeyn kuningaskunnan inhimillisiä uhrauksia ja sen julmuutta, sekä osoittaa miten Atlantin orjakauppa ja kilpailu muiden kuningaskuntien kanssa vaikuttivat Dahomeyn kuningaskuntaan. Négritude-liikkeen muiden kirjailijoiden tavoin Hazoumé piti itseään afrikkalaisena humanistina.
The Viceroy of Ouidah
romaani	Bruce Chatwin	1980	Englanti
englanti			https://www.wikidata.org/wiki/Q60411233
Francisco Félix de Souza. Chatwin kertoo 1800-luvun alussa Dahomeyssa vaikuttaneen, portugalilaista sukua olleen brasilialaisen orjakauppiaan ja liikemiehen Francisco Félix de Souzan (romaanissa Francisco Manuel da Silva) tarinan. Romaanissa kuvataan hänen varhaisvaiheitaan Brasilian Bahiassa, siirtymistä Orjarannikolle ja Ouidahiin, jone hän saapui tarinan mukaan tyhjätaskuna. Francisco Félix de Souza oli suuri orjakauppias ja kauppias, joka kauppasi palmuöljyä, kultaa ja orjia. Hän muutti Brasiliasta nykyiseen Afrikan tasavaltaan Beniniin. Chatwin kirjoittaa orjuuttamisesta: ”Kuningas lähti sotimaan tammikuussa ja ketjujengit alkoivat tulla Ouidahiin maaliskuun loppupuolella. Vangit olivat turtana pelosta ja uupumuksesta. He olivat nähneet kotinsa poltetun ja päällikkönsä teurastetun. Rautaiset kaulukset hankasivat heidän kaulojaan. Heidän selkänsä olivat purppuranpunaiset raidallisista viiruista; ja kun he näkivät valkoisen miehen laivat, he olivat varmoja siitä, että heidät syötäisiin." Chatwin kertoo myös vaikutelmistaan 1970-luvun lopun Beninin kansantasavallassa, jossa kirjailija matkusti keräämässä aineistoa. Hän sattui olemaan Cotonoussa "Operaatio Crevetten", eli Palkkasotureiden hyökkäyksen aikana vuonna 1977, jolloin hänet pidätettiin. Tästä kokemuksestaan Chatwin kertoo muistelmassaan A Coup (1984).
Cobra Verde
elokuva	Werner Herzog (ohj.), pääosassa Klaus Kinski	1987	Saksa
saksa			https://www.wikidata.org/wiki/Q563723
Klaus Kinski Bruce Chatwin auttoi käsikirjoittamaan elokuvan, joka kuvattiin Brasiliassa, Kolumbiassa ja Ghanassa. Chatwinin kirjan tavoin Cobra Verde kertoo legendan tien Brasilian sokeriplantaasilta Länsi-Afrikan orjakauppiaaksi unohtamatta Dahomeyn amatsoneja. Elokuva jatkaa dahomeylaiseta legendaa, olivathan Chatwinin tarinat peräisin Paul Hazoumén romaanista Dahomeyn verisopimus, ja niistä on tullut osa Beninin kansallista sankarieeposta.
The Woman King
historiallinen toimintaseikkailuelokuva	Gina Prince-Bythewood (ohj.) pääosassa Viola Davis	2022	USA
englanti			https://www.wikidata.org/wiki/Q109905743
Elokuva on kuvattu Etelä-Afrikassa, Beninissä ja Ghanassa. Se kertoo Dahomeyn naissotureista, agoijista, jotka eurooppalaiset nimesivät Dahomeyn amatsoneiksi. Vuoteen 1823 sijoittuvan elokuvan rekvisiitta on tarkasti laadittu, ja naissotureiden elämää seurataan yhteisön sisältä käsin, toisin kuin usein eurooppalaisten ulkopuolisissa kuvauksissa. Osittain elokuvassa on Hollywood-elokuvan toiminnallisuutta.
Dahomey
elokuva	Mati Diop (ohj.)	2024	Senegal, Ranska
ranska			https://www.wikidata.org/wiki/Q124319816
Ranskalais-senegalilaisen Mati Dopin ohjaama elokuva kertoo Parisista Beniniin palautetuista Dahomeyn kuningaskunnasta viedyistä museoesineistä. Aluksi kuvataan museohenkilökuntaa järjestämässä ja pakkaamassa kuljetusta. Beniniläiset Abomey-Calavin yliopiston opiskelijat keskustelevat esineistä ja niiden merkityksestä. Elokuvalle myönnettiin Berliinin elokuvajuhlien pääpalkinto Kultainen karhu vuonna 2024