Kaksivuotinen kasvi
Kaksivuotinen kasvi on kukkakasvi, jonka normaali elinikä on kaksi vuotta.[1] Ensimmäisen vuoden kasvukautena kaksivuotiset kasvit kasvattavat juuret, varren ja lehdet. Yleensä varsi jää lyhyeksi ja lehdet ovat matalalla maata vasten muodostaen ruusukkeen. Sen sijaan kasvi varastoi valmistamiaan aineita juureen tai maavarteen. Talven ajaksi kasvin maanpäälliset osat useimmiten lakastuvat, mutta joidenkin kaksivuotisten kasvien lehdet säilyvät talven yli.[1] Seuraavana keväänä tai kesänä ne käyttävät varastoimansa aineet rakennusaineeksi, kasvattavat korkean varren, kukkivat ja valmistavat lopulta siemeniä. Yksivuotisten kasvien tavoin ne kukkivat vain kerran eläessään ja sen jälkeen kuolevat. Monet kaksivuotiset kasvit kukkivat lämpimässäkin ilmastossa vain, jos ne on välillä altistettu kylmälle.[2] Kaksivuotisia kasveja on huomattavasti vähemmän kuin yksi- tai monivuotisia kasveja.[3]
Kaksivuotiset viljelyskasvit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viljelyskasveista kaksivuotisia ovat varsinkin monet juures- ja vihanneskasvit, kuten porkkana, punajuuri, lanttu, nauris ja kaalit.[4] Juureskasvien kuitenkin annetaan kasvaa vain ensimmäisen kesän ajan, sillä seuraavana kesänä niiden juuret menettäisivät kaikki niihin kertyneet varastoaineet. Vain kasvatettaessa niitä siementen saamiseksi ne jätetään kasvamaan toiseksikin vuodeksi.[4] Kylmät säät kasvukauden alussa voivat kuitenkin joskus saada aikaan, että ne kukkivat jo ensimmäisenä vuotena.[5] Siinä tapauksessa sato tulee yleensä käyttökelvottomaksi.[6]
Kaksivuotiset koristekasvit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myös monet koristekasvit ovat kaksivuotisia. Ne kylvetään alkukesästä ja vasta loppukesästä taimet istutetaan.[7]
Esimerkkejä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaksivuotisia kasveja ovat muun muassa salkoruusu, sinirasti, maariankello, kultalakka, alaskankleitonia, harjaneilikka, rohtosormustinkukka, karstaohdake, hohtopiikkiputki, syyssädekukka, illakko, kesäkuuruoho, harmaakäenkukka, puistolemmikki, kruunuohdake, myskisalvia, hopeatulikukka, purppuratulikukka ja tarhaorvokki.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Annual, Perennial, Biennial? Wildflower In Bloom. Texas Cooperative Extension. Arkistoitu 14.8.2012. Viitattu 22.4.2020.
- ↑ Amasino, Richard: A path to a biennal life history. Nature Plants, 17.9.2018, nro 4, s. 752–753. doi:10.1038/s41477-018-0265-z Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Hart, Robin: Why are Biennals so Few. American Naturalist, 1977, 111. vsk, nro 980, s. 792–799. doi:10.1086/283209 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b Soveri, Jorma & Ulvinen, Arvi & Kalliola, Reino: ”Kotipuutarhan kasveja”, Kasvioppi, s. 25–28. Helsinki: Otava, 1969.
- ↑ Arne Rousi: ”Vihannesten ja juuresten moninaisuutta”, Auringonkukasta viiniköynnökseen: ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 203. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21295-4
- ↑ Bolting in vegetables Royal Horticultural Society – RHS. Arkistoitu 21.6.2015. Viitattu 22.4.2020.
- ↑ Kaksivuotiset kasvit Suomela – Jotta asuminen olisi mukavampaa. Arkistoitu 8.5.2020. Viitattu 22.4.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaksivuotinen kasvi Wikimedia Commonsissa
