Kamppailu Jumalasta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kamppailu Jumalasta. 12 erää uskosta
Kirjailija Jaakko Heinimäki ja Jussi K. Niemelä
Kieli suomi
Kustantaja Helsinki-kirjat
Julkaistu 2011
Sivumäärä 192
ISBN 978-952-587417-4
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Kamppailu Jumalasta. 12 erää uskosta on vuonna 2011 ilmestynyt kirja, jossa pappi Jaakko Heinimäki ja ateisti Jussi K. Niemelä keskustelevat uskonnosta. Teoksen julkaisi Helsinki-kirjat.

Sisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjan alussa käsitellään muun muassa Suomen evankelis-luterilainen kirkon suhtautumista homoseksuaalisuuteen. Niemelä väittää, että luterilaisen kirkon ja väestön suuren osan moraalikäsitysten välillä on kuilu.[1] Niemelä esittää kirkon jäsenkadolle syyksi sen tunnustuksellista hajanaisuutta, esimerkiksi jakautumista liberaaleihin ja konservatiiveihin.[2] Myös Heinimäki toteaa nykyisen kirkon olevan dogmaattisesti väljä, mutta ei näe sitä huonona asiana.[3] Heinimäki huomauttaa, että kirkon julkisuuskuva ja varsinainen kirkko ovat eri asia.[4] Myöhemmin kirjassa Heinimäki toteaa, että esimerkiksi homojen eheyttämisestä ovat puhuneet lähinnä muutamat kristillisdemokraattien eduskuntavaaliehdokkaat lähipiireineen.[5]

Niemelän mielestä uskontoon liittämiseen ja siihen kasvattamiseen liittyy ihmisoikeudellisia ongelmia.[6] Heinimäki taas korostaa kuinka lapsen on omaksuttava ensin jonkinlainen pohja, jonka perusteella valinta uskonnon tai uskonnottomuuden välillä on mahdollinen.[7] Molempien mielestä järkevä epäily kuuluu kasvatukseen.[8] Niemelä syyttää kristittyjen moraalin olevan valikoivaa: Raamatusta voi tulkita erilaisia ja ristiriitaisia moraaliohjeita.[9] Heinimäki kuitenkin vastaa, että Raamattua tulisi lukea myös kriittisesti. Tulkinta ei ole mielivaltainen, vaan se on tehtävä tiettyjen arviointiperusteiden ohjaamana.[10]

Toisessa luvussa kirjoittajat väittelevät historiallisen Jeesuksen olemassaolon perusteista.[11] Kirjoittajat päätyvät erimielisyyteen Jeesuksen historiallisuudesta.[12] Heinimäen mielestä historiallisen Jeesuksen olemassaolon todistamiselle asetetaan poikkeuksellisen kovat kriteerit.[13]

Kolmannessa luvussa keskustelu alkaa Suvivirren roolista koulujen kevätjuhlissa. Niemelän mukaan Suvivirsi syrjii osaa kansalaisista, kun kaikille yhteiseen tilaisuuteen sisällytetään uskonnonharjoittamista.[14] Heinimäki taas katsoo, että vaikka laulu on hengellinen, niin se ei silti tee kevätjuhlasta uskonnollista tilaisuutta.[15] Niemelä vastustaa kirkon ja valtion kytköstä koulutusjärjestelmässä.[16] Heinimäki katsoo, että yhteiskunnassa erilaisten katsomusten tulee saada näkyä ja toimia yhtäläisesti. Se ei tarkoita, että uskonnot pitäisi piilottaa näkyvistä.[17] Nieminen sen sijaan korostaa uskontojen luovan raja-aitoja ihmisten välille, ja niputtavan heitä toisiaan ymmärtämättömiin ryhmiin. Kasvatuksessa tulisi korostaa ihmisten välisiä yhtäläisyyksiä, ei eroja. Tämän vuoksi Nieminen näkee hyvänä, jos uskonnonopetus poistettaisiin kouluista.[18] Heinimäki kannattaa ajatusta kaikille opiskelijoille yhteisestä katsomusopetuksesta, mutta ei kuitenkaan hylkäisi sellaista opetusta, jossa kukin saa oppia syventävästi juuri omasta uskonnollisesta perinteestään.[19]

Neljännessä luvussa Niemelä viittaa ateismiin tietoteoreettisena asenteena, joka seuraa luonnontieteelliseen maailmanselitykseen ja menetelmälliseen naturalismiin pitäytymisestä.[20] Heinimäki ei pidä kovin kattavana yksinomaan näiden varassa muotoiltua todellisuuskäsitystä.[21] Hänen mukaansa luonnontieteen olemukseen ei kuulu perimmäisten kysymysten käsittely. Se käsittelee aineellista todellisuutta, ei henkistä.[22] Niemelän mukaan hengeksi kutsutut ilmiöt palautuvat lopulta neurobiologiseen perustaan eli aivoihin. Tästä erillisen henkisen todellisuuden olemassoloa ei voi todentaa.[23]

Heinimäki tekee eron Jumalan olemassaolon ja Jumalan olemisen välillä: nämä ovat eri luontoista.[24] Tällaiset kuvailut Niemelä tyrmää subjektivismina ja merkityksettömänä runoiluna.[25] Heinimäen mukaan usko ei kuitenkaan ole ensisijaisesti tietoteoreettinen asenne.[26] Läpi koko luvun väitellään myös tieteellisen tiedon luonteesta.[27] Niemelä kysyy, miksi uskoa juuri kristinuskon jumalaan. Heinimäki sanoo, että uskossa on kyse ”perimmäisistä kysymyksistä”. Niemelä kysyy, miten uskonnollinen ja perusteeton usko vastaa mihinkään kysymykseen ja mikä ylipäätään on perimmäinen kysymys. Esimerkiksi kysymys kuolemanjälkeisestä elämästä on itsepetos.[28] Perustaviin kysymyksiin esimerkiksi ihmisen ja kaikkeuden alkuperästä vastaa tiede.[29]

Sekä Heinimäki että Niemelä suhtautuvat torjuvasti uskonnolliseen fundamentalismiin.[30]

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos otettiin vastaan uskontotieteilijä Teemu Tairan luonnehdinnan mukaan maltillisen myönteisesti. Kristilliseltä kirjailijalta Antti Nyléniltä teos sai penseän arvion Helsingin Sanomissa.[31]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Heinimäki, Jaakko & Niemelä, Jussi K.: Kamppailu Jumalasta. 12 erää uskosta. Helsinki: Helsinki-kirjat, 2011. ISBN 978-952-587417-4
  • Taira, Teemu: Väärin uskottu? Ateismin uusi näkyvyys. Turku: Eetos, 2014. ISBN 978-952-67966-5-9

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 12.
  2. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 30.
  3. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 40.
  4. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 26.
  5. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 182.
  6. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 31.
  7. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 38.
  8. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 32, 39.
  9. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 20-22.
  10. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 28-29.
  11. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 59, 74.
  12. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 104.
  13. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 108.
  14. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 113, 121.
  15. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 119.
  16. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 113-118.
  17. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 123, 131.
  18. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 127-128.
  19. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 132.
  20. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 135-137.
  21. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 138.
  22. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 146-147.
  23. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 149.
  24. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 140.
  25. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 141-142.
  26. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 138, 145.
  27. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 145.
  28. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 157.
  29. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 158.
  30. ↑ Heinimäki & Niemelä 2011, s. 187.
  31. ↑ Taira 2014, s. 302.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kamppailu_Jumalasta&oldid=22464635”