Kartelli
Kartelli on talouselämässä yritysten yhteenliittymä, jonka tarkoituksena on keskinäistä kilpailua rajoittamalla saavuttaa monopoli tai siihen verrattava asema markkinoilla. Kartellin jäsenet pyrkivät jäädyttämään hintatason, rajoittamaan hyödykkeen tarjontaa ja tukahduttamaan kilpailua sopimalla keskenään hyödykkeiden toimittamisesta ja hintatasosta. Kartelli on epätäydellistä kilpailua, monopolien tavoin ne aiheuttavat kuluttajille tappiota.
Kartelleilla on tapana hajota, koska jokaisella kartellin jäsenellä on kannuste tuottaa enemmän. Suomessa kartellin paljastaja säästyy kartellisyytteiltä. Suomessa kartelli paljastetaan tekemällä ilmianto kilpailu- ja kuluttajavirastolle.
Kielletyt tai lailliset kartellit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kartellit on lainsäädännöllä kielletty useimmissa maissa. Yhdysvalloissa kartelli on rikos, josta voidaan tuomita vankeutta, mutta Euroopassa rangaistuksena on sakko. EU on tiukentanut sakotuskäytäntöjään tuntuvasti 2000-luvulla. Suomessa kartellisakot ovat olleet melko pieniä. Suomen kilpailulaissa on armahdussäännös: se osallistuja, joka paljastaa kartellin viranomaisille, säästyy sakoilta tai saa muita lievemmän tuomion. EU:n kilpailulakiin sisältyy samankaltainen armahdussäännös.[1]
Kartellit olivat Suomen talouselämässä tavallisia ennen Suomen liittymistä Euroopan unioniin 1995, sillä niitä ei ollut täysin kielletty. Tunnettuja suomalaisia kartelleja olivat suurten paperin- ja kartongintuottajien muodostamat myyntiyhdistykset Finnpap ja Finnboard. Oli myös tavallista, että myyjät olivat sopineet yhteisesti hinnoista. Esimerkiksi parturi-kampaamoilla oli yhtenäiset hinnat.
Yhdysvallat on omaksunut tiukan asenteen kartelleihin ja monopoleihin sen vuoksi, että maan teollisuus kärsi 1800-luvun lopun kullattuna aikana niiden harjoittamasta kilpailun rajoittamisesta. Tällöin maan taloutta hallitsivat muutamat mahtisuvut, esimerkiksi Carnegiet, Vanderbiltit, Morganit ja Rockefellerit.[2] Kilpailunrajoitusten poistamiseksi esimerkiksi Rockefellerin omistama Standard Oil pilkottiin pieniin osiin vuonna 1911, kun Yhdysvaltain korkein oikeus totesi sen olevan monopoliasemassa.
Muun muassa itävaltalaisen taloustieteen näkemyksen mukaan kartellit voivat kuitenkin myös lisätä kansantalouden tehokkuutta,[3] koska kartelli voi olla edellytys tuotantopääoman hankkimiseksi tai sen avulla voidaan purkaa ylikapasiteettia ja päällekkäisyyttä tai edistää innovaatioita ja palveluja.selvennä Toisaalta, itävaltalaisen taloustieteen edustajat näkevät valtiovallan olevan lähtökohtaisesti monopolien ja kartellien lähde sekä ylläpitäjä eivätkä he määrittele vapaassa markkinataloudessa syntynyttä luonnollista monopolia välttämättä haitalliseksi, koska se on altis potentiaaliselle kilpailulle. Samoin työmarkkinaneuvottelut on Suomessa rajattu kilpailulakien ulkopuolelle, eli keskitetyssä palkoista sopimisessa on kyse laillisesta kartellista.[4]
Todettuja kartelleja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eurooppa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]EU:n komission kilpailuviranomaiset antoivat lokakuussa 2009 sähkötekniikkayhtiöiden ryhmälle 68 miljoonan euron sakot kielletyn suurien muuntajien kauppaan liittyvän kartellisopimuksen tekemisestä. Sähkökartellissa olivat ABB, Siemens, Areva, Alstom, Hitachi, Fuji ja Toshiba. Sakoista puolet määrättiin ABB:lle. Kartellisopimuksen ilmiantaja oli Siemens.[5]
Suomi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomalaisyritysten kartellisakkoja:[1]
| EU:n kartellisakot | ||
|---|---|---|
| Yritys | Sakot (milj. €) | Vuosi |
| Kone (hissit) | 143 | 2006 |
| UPM-Kymmene (muovisäkit) | 56 | 2004-... |
| Kemira (vetyperoksidi) | 33 | |
| M-Real (Zanders) | 30 | |
| Finnpap | 20 | |
| Outokumpu kupariputket | 18 | |
| Suomen kartellisakot | ||
| Yritys | Sakot (milj. €) | Vuosi |
| Finnpap (puukauppa) | 5 | |
| Metsäliitto, Stora-Enso, UPM-Kymmene (puukauppa) |
3 kukin | |
| Kilpailuviraston ja oikeuden käsittelyssä | ||
| Yritys | vaatimus (milj. €) | Vuosi |
| Lemminkäinen, Valtatie, Skanska, NCC ym. (asfaltti) |
97 | 2002-... |
| Stora-Enso (puukauppa) | 30 | |
| Metsäliitto (puukauppa) | 21 | |
| Suomen Hiusyrittäjät, (kampaamo)[6] |
0,033 | |
YIT-Yhtymä Oy ja Skanska Pohjanmaa Oy syyllistyivät KHO:n päätöksen mukaan tarjouskartelliin vuonna 2001.[7]
Raakapuukartelli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Metsäliitto, Stora Enso ja UPM tuomittiin Markkinaoikeudessa vuonna 2009 puukaupan kilpailun rajoittamisesta. Kartelli toimi vuodesta 1997 vuoteen 2004, jolloin UPM paljasti tämän raakapuukartellin kilpailuvirastolle. Metsäliitto ja Stora Enso tuomittiin yhteensä 51 miljoonan euron sakkoihin. UPM vapautettiin sakoista sen annettua kartellin ilmi ja Metsäliiton sakkoja alennettiin sen tehtyä yhteistyötä tapauksen selvittämisessä. Metsähallitus on aloittanut selvityksen korvausten hakemiseksi yhtiöiltä.[8]
Raakapuukartelliin (Markkinaoikeuden tuomio 3.12.2009) liittyen kymmenet kunnat, kaupungit ja seurakunnat harkitsevat korvausvaateita. Satojen yksityisten metsänomistajien ryhmä[9] jätti asiasta kanteen Helsingin käräjäoikeuteen 21.12.2011.
Raakapuukartellin osapuolet (UPM-Kymmene, Metsäliitto ja Stora Enso) kiistävät aiheuttaneensa hintayhteistyöllä haittaa metsänomistajille. Myös metsänomistajien oma edunvalvontajärjestö MTK niin ikään on tutkimuksissaan todennut metsäyhtiöiden maksaneen [10] kartellivuosina puusta reilua hintaa, jopa ylihintaa. Talous- ja lainoppineet pitävät ylihinnan maksamista samanaikaisesti kartellin kanssa ennenkuulumattomana. MTK:n näkemys on ymmärrettävä, olihan kilpailuviraston 21.12.2006 päiväämässä raportissa[11] mainittu, että myös MTK:n puheenjohtaja Esa Härmälä osallistui hintayhteistyöneuvotteluihin. Raakapuukartellin oikeusprosessin sivujuonteena on vireillä oikeusprosesseja jääviyskysymyksistä sekä metsänhoitoyhdistysten osallistumista puukauppaan, jonka[12] laki yksiselitteisesti kieltää.
Raakapuukartelli on nousemassa paitsi Suomen niin myös Euroopan suurimmaksi oikeustaisteluksi kantajien määrällä ja euromäärällä mitattuna. UPM:n pörssitiedotteen 10.2.2012 mukaan korvausvaade on 227,7 miljoonaa euroa, josta UPM:n osuus on 54,1 miljoonaa euroa.
Suomalaisten metsäyhtiöiden yhteisyritys haki vuonna 2011 Euroopan komissiolta avustusta (niin sanottua NER300-tukea) biopolttoainetta tuottaville laitoksille. Hakijoina olivat UPM-Kymmene Oyj:n, NSE Biofuels Oy Ltd:n (Neste Oilin ja Stora Enson yhteisyritys) ja Forest Btl Oy:n (Metsäliiton ja Vapon yhteisyritys) laitoshankkeet.[13][14] Ne jäivät kuitenkin vuonna 2012 jaetun tuen ulkopuolelle, koska ne olivat syytettyinä kartellioikeudenkäynnissä.[15][16]
Tämä ei tullut yllätyksenä EU-asiantuntijoille ja oikeusoppineille. EU-tukien hakukriteerit ovat tarkat. Hakijayhtiöllä ei saa olla esimerkiksi keskeneräisiä oikeusprosesseja, joissa olisi kyse taloudellisista ristiriidoista EU-jäsenvaltion kanssa. Koska Suomen valtion omistamalla Metsähallituksella on 157 miljoonan euron arvoinen keskeneräinen kartellikorvausvaadeprosessi vireillä Helsingin käräjäoikeudessa, olivat Stora Enso, Metsäliitto ja UPM-Kymmene EU-tukien osalta hakukelvottomia. Myös keskeneräinen korvausvaadeprosessi yli neljänkymmenen kunnan ja kaupungin sekä liki tuhannen yksityisen metsänomistajan nostamien kanteiden osalta (n. 70 miljoonaa euroa) rikkoo EU-tukea hakevalta toimijalta edellytettävää yleistä nuhteettomuutta. Tukea sai Vapo, koska se aikanaan irtaantui kartelliyhteistyöstä.[17] Metsä Groupin kanssa, sai liki 90 miljoonan euron] NER300-tuen.
Evätyt EU-tuet (arviolta 800 miljoonaa euroa) olivat kustannusvaikutuksiltaan moninkertaiset verrattuna raakapuukartellin kokonaiskorvausvaateisiin (227 miljoonaa euroa). Menetykset voidaan mitata paitsi euromääräisesti, niin myös tuhansissa miestyövuosissa sekä varsinkin loittonemana Kioton ja Dohan sopimusten ympäristövelvoitteissa. Jos raakapuukartelliprosessi pitkittyy, Suomi jää eurooppalaisista kilpailijamaista jälkeen bioenergian kehittämisessä.
Asfalttikartelli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Asfalttiyritykset, esimerkiksi Lemminkäinen, perivät hintakartellin avulla ylihintaa kuntien asfaltointiurakoissa pääosin vuosina 1994–1995 ja 1998–2002. Tuomion mukaan ylihinnan määrä on yli 37 miljoonaa euroa.[18] Juttu oli erittäin laaja, ja sen oikeudenkäyntikulut olivat kuntien osalta 5,8 miljoonaa euroa ja valtion osalta 2,6 miljoonaa euroa.[19] Hovioikeuden langettava päätös asiassa annettiin lokakuussa 2016.[20]
Kilpailuvirasto aloitti tekemiensä selvitysten perusteella yllätystarkastukset kartelliepäilyjen kohteena oleviin yrityksiin vuonna 2002[21] ja esitti vuonna 2004 Markkinaoikeudelle kilpailunrikkomismaksun määräämistä seitsemälle asfalttiyhtiölle ja Asfalttiliitolle.[22] Markkinaoikeus antoi asiassa vuonna 2007 ratkaisun, jolla seitsemän asfalttiyhtiötä määrättiin maksamaan yhteensä 19,4 milj. euron kilpailunrikkomismaksut.[23] Tästä ratkaisusta valittivat Korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO) Kilpailuvirasto ja kuusi asfalttiyhtiötä. KHO:n vuonna 2009 antaman tuomion mukaan seitsemän asfalttiyhtiötä oli osallisena kartellissa, jossa oli sovittu asfalttiurakoiden jakamisesta koko Suomen alueella. KHO määräsi näiden yhtiöiden maksettavaksi yhteensä 82,5 miljoonan euron kilpailunrikkomismaksut. KHO:n mukaan asfalttikartelli toimi vuosina 1994–2002.[24]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kyllä kartelli opettaa, Liikejuridiikka 1/2007, s. 15–18
- ↑ Erling Bjøi, Olof G. Lidin, Göran Malmqvist: Otavan suuri maailmanhistoria 15: Imperialismin aika, s. 118–121. (Suomentanut Heikki Eskelinen) Otava, 1986. ISBN 951-1-06922-5
- ↑ Matti Vihanto: Abstraktit oikeusperiaatteet dynaamisen kilpailuprosessin edellytys, Turun kauppakorkeakoulu.
- ↑ Aaltonen, Jarmo: "Yhteinen isoveli hintojen valvojaksi?", HS 28.9.2009 s. B5, HS-Arkisto (maksullinen), Sanoma News.
- ↑ ABB:lle jälleen kartellisakot YLE 7.10.2009
- ↑ Kilpailuvirasto esittää seuraamusmaksua Suomen Hiusyrittäjille Kilpailuvirasto lehdistötiedote 27.8.2007
- ↑ Kilpailuviraston Vuosikirja 2002. PDF.
- ↑ Metsähallitus valmistelee kartellikorvausten hakemista metsäyhtiöiltä Yle Uutiset. 24.1.2009.
- ↑ www.suurisavotta.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ MTK: Kartellifirmat maksoivat puusta oikean hinnan. HS 27.4.2011
- ↑ Kilpailuviraston tiedote. PDF.
- ↑ Laki metsänhoitoyhdistyksistä. Finlex
- ↑ Työ- ja elinkeinoministeriö
- ↑ 25.6.2012 Nimensä Metsä Groupiksi muuttanut Metsäliitto vetäytyy hankkeesta (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ 17.8.2012 Stora Enson ja Neste Oilin hanke pudotettiin NER300 rahoituksesta pois (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ 18.12.2012 UPM - Kymmene Oyj:n Rauman hanke jäi ilman tukea (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ [1] (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Asfalttikartelli sai tuomion. Tekniikka & Talous. 28.11.2013. Viitattu 16.1.2014. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Yle 28.11.2013. Viitattu 16.1.2014.
- ↑ Lemminkäisen osake +10 % – saa takaisin asfalttikartellin vahingonkorvauksia. Talousanomat 20.10.2016. Viitattu 21.10.2016.
- ↑ Kilpailuvirasto tutkii asfalttialan kartelliepäilyjä (Kilpailuviraston tiedote) 7.3.2002. Kilpailuvirasto. Arkistoitu 31.10.2020. Viitattu 13.2.2021.
- ↑ Kilpailuvirasto esittää tuntuvia sakkoja asfalttikartelliin osallistuneille (Kilpailuviraston tiedote) 31.3.2004. Kilpailuvirasto. Arkistoitu 7.3.2021. Viitattu 13.2.2021.
- ↑ Hakanen, Pekka: Markkinaoikeus vahvisti asfalttikartellin Turun Sanomat. 20.12.2007. Viitattu 13.2.2021.
- ↑ Asfalttiyhtiöille miljoonasakot kartellista Turun Sanomat. 29.9.2009. Viitattu 13.2.2021.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kartellit ja muut horisontaaliset kilpailunrajoitukset Kilpailu- ja kuluttajavirasto
- Kilpailuvirasto Vuosikirja 2002
- Laki kilpailunrajoituksista (948/2011) Finlex
- Fellman, Susanna: Kilpailupolitiikka koordinoidussa markkinataloudessa – Kartelli- ja kilpailulainsäädäntö Suomessa 1958-1988 institutionaalistaloushistoriallisesta näkökulmasta. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 2010, 106(2). vsk, s. 141–161. Artikkelin verkkoversio.
- Hyytinen, Ari & Toivanen, Otto: Kilpailunrajoitukset Suomessa 1958–1992. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 2010, 106(2). vsk, s. 127–140. Artikkelin verkkoversio.
- Pursiainen, H., Siikanen, M., Tukiainen, J. & Mälkönen, V.: Asfalttikartellin kunnille aiheuttamien vahinkojen arviointi. Loppuraportti. VATT VALMISTELURAPORTIT 8, 2011. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Saxell, T., Tukiainen, J. & Siikanen, M.: Asfalttikartellin valtiolle aiheuttamien vahinkojen arviointi. Loppuraportti. VATT VALMISTELURAPORTIT 9, 2011. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- KKV esittää kartellien kriminalisointia – Emeritusprofessori: Se on kuin petos, josta ei joudu henkilökohtaiseen vastuuseen Yle, 2018