Kaukokartoitus
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kaukokartoitus (engl. remote sensing, josta toisinaan lyhenne RS) on etämittausta, jossa mittalaite kulkee yleensä lentokoneen, helikopterin tai satelliitin mukana.
Yleensä avaruustutkimuksessa kaukokartoituksena pidetään vain Maan havainnointia avaruusaluksesta käsin (engl. Earth observation, yleinen lyhenne EO). Esimerkiksi Marsin havainnointi sitä kiertävältä luotaimelta pidetään planeettatutkimuksena ja NASAn Hubble-avaruusteleskoopin tekemät kaukohavainnot kuuluvat tähtitieteeseen.
Kaukokartoitussatelliitit havainnoivat, esimerkiksi kuvaavat, Maan pintaa (mukaan lukien meret ja muut vesistöt) ja ilmakehää sekä mittaavat maan geoidia, vetovoimaa ja magneettikenttää eri aallonpituuksilla.
Osa satelliiteista on sääsatelliitteja, osa eri alojen tutkimussatelliitteja. Sotilaallisia kaukokartoitussatelliitteja ovat tiedustelu- eli vakoilusatelliitit, jotka on listattu ao. artikkelissa.
Kaukokartoitus Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaukokartoitus Suomessa sai alkunsa Suomen ilmavoimien lentokuvauksena, johon tykistön kenraali Nenonen toi merkittävän panoksen 1920- ja 1930-luvulla. Ilmavoimien koneita käytettiin luonnonvarojen kartoitukseen yhteistoiminnassa Geologisen tutkimuskeskuksen, Geodeettisen laitoksen jne. mittauskampanjoissa. Veljekset Karhumäki on ollut merkittävä ilmavalokuvien ottaja.
1970-luvulla Suomessa alettiin vastaanottaa NOAAn sääsatelliittien dataa. 1980-luvulla Suomi liittyi EUMETSAT-sääsatelliittijärjestöön. 2000-luvulla useat tutkimusryhmät käyttävät useiden avaruusjärjestöjen kuvamateriaalia tutkimustyössään. Avaruustekniikan opetus Suomessa on painottunut kaukokartoitukseen. Kaukokartoitusaineistoja hyödynnetään runsaasti myös metsätaloudessa ja metsäntutkimuksessa. Metsän kaukokartoituksessa keskitytään juuri nyt lentokoneesta tehtävään laserkeilaukseen, jonka avulla saadaan jopa maastomittauksia tarkempaa 3D-puustotietoa.
Luettelo siviilikäytössä olevista kaukokartoitussatelliiteista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyisiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- CryoSat - kaukokartoitussatelliitti, joka tutkii jäätiköitä ml. merijää (ESA)
- ENVISAT-1 - kaukokartoitussatelliitti (ESA)
- EOS-Aqua - kaukokartoitussatelliitti (NASA)
- EOS-Aura - kaukokartoitussatelliitti, joka tutkii ilmakehän kemiaa (NASA)
- EOS-Terra - kaukokartoitussatelliitti (NASA)
- ERS - kaukokartoitussatelliitti (2 kpl, ESA)
- GOCE - kaukokartoitussatelliitti, joka mittaa merivirtoja ja maan painovoimaa (ESA)
- IRS - kaukokartoitussatelliitti, Intia (ISRO)
- Jason - merentutkimussatelliitti (CNES)
- Meteosat Second Generation - sääsatelliitti (ESA/EUMETSAT)
- Meteosat-satelliitit (5 kpl) 1977-1997 toimivat GEO-radalla kuvaten Maan sääolosuhteita. (ESA, EUMETSAT)
- METOP - sääsatelliitti (ESA/EUMETSAT)
- Oceansat - meriä tutkiva satelliitti, Intia (ISRO)
- PROBA - kaukokartoitus (2 kpl; ESA, Belgia)
- RapidEye - viiden kaukokartoitussatelliitin konstellaatio (Saksa)
- SMOS - kaukokartoitussatelliitti, joka mittaa meriveden suolaisuutta ja maaperän kosteutta (ESA)
- SPOT - kaukokartoitussatelliitti (CNES)
- TanDEM-X - tutkasatelliitti, joka mittaa maanpinnan korkeusjakauman (Saksa)
- TerraSAR-X - tutkasatelliitti, joka mittaa maanpinnan korkeusjakauman (Saksa)
- TOPEX/Poseidon - merentutkimussatelliitti (NASA, CNES)
- WildFire (NASA)
Tulevia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ADM-Aeolus - kaukokartoitussatelliitti (ESA)
- GMES Sentinel - 3 kaukokartoitussatelliittia: Sentinel 1, 2 ja 3 (EU/ESA)
- SWARM - satelliittiparvi, joka mittaa maan magneettikentän (ESA)
- Meteosat Third Generation - sääsatelliittipari (ESA, EUMETSAT; kaikkiaan 6 satelliittia)
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]