Keltalehdokki
| Keltalehdokki | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Asparagales |
| Heimo: | Kämmekkäkasvit Orchidaceae |
| Suku: | Lehdokit Platanthera |
| Laji: | chlorantha |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Keltalehdokki (Platanthera chlorantha, syn. Platanthera montana, syn. Platanthera bifolia subsp. chlorantha) on Euroopassa ja Lounais-Aasiassa kasvava kämmekkäkasvi. Suomessa laji on harvinainen ja rauhoitettu Ahvenanmaata lukuun ottamatta.[1]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keltalehdokki kasvaa 25–60 cm korkeaksi. Kasvin varsi on tanakka. Kasvulehtiä on tavallisesti vain kaksi kappaletta, jotka sijaitsevat vastakkain varren tyvellä. Ylempänä varressa kapeita ylälehtiä. Kasvulehdet ovat 6–18 cm pitkiä ja soikeita. Keltalehdokin kukinto on tähkä. Kellanvihreiden kukkien kannus on noin 2 cm pitkä. Kukan ponnenpuoliskot ovat ylhäältä lähekkäin, alempana kaukana toisistaan. Kukat ovat tuoksuttomia tai heikkotuoksuisia. Keltalehdokki kukkii heinäkuussa.[2]
Keltalehdokki muistuttaa suuresti hennompikasvuista valkolehdokkia (P. bifolia subsp. latiflora) ja erottuu tästä lähinnä kukan muodon perusteella. Lajit saattavat risteytyä keskenään.[2][3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keltalehdokin päälevinneisyysalue ulottuu Euroopan poikki Pyreneiltä ja Brittein saarilta Länsi-Venäjälle ja Kaukasukselle. Pohjoismaissa lajia tavataan Tanskassa, Etelä- ja Keski-Norjassa ja -Ruotsissa sekä Lounais-Suomessa.[4] Runsaasti lajia tavataan Suomessa vain Ahvenanmaalla sekä paikoitellen rannikkoalueilla Uudeltamaalta Satakuntaan. [3]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keltalehdokki kasvaa rehevillä mailla, tyypillisesti lehdoissa ja lehtoniityillä. Laji on kalkinsuosija.[2]
Keltalehdokin kukat houkuttelevat erityisesti yökkösiä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksella rauhoitetut lajit Viitattu 17.5.2009.
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 499.
- ↑ a b c Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 64–66.
- ↑ Den virtuella floran (ruotsiksi) Viitattu 17.5.2009.