Kisber felver
| Kisber felver | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi: | kevyt lämminverinen[1] |
| Alkuperä ja nimet | |
| Alkuperämaa: |
 Unkari |
| Polveutuminen: | englannintäysiverinen, paikalliset hevoset, furioso, itäpreussilaiset hevoset |
| Rodun syntyaika: | 1800-luku[1] |
| Muita nimityksiä: | kisbérinpuoliverinen[2], Kisbéri Félvér[1], Kisberer[1] |
| Esiintyminen ja käyttö | |
| Käyttötarkoitus: | ratsu, valjakkoajo |
| Globaali esiintyminen: | alle 2000[3] |
| Ominaisuudet | |
| Korkeus: | 160-173 cm |
| Värit: | perusvärit, kimo |
Kisber felver on lämminverinen hevosrotu, joka on kotoisin Unkarista Kisberin siittolasta. Se on nykyään hyvin harvinainen.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kisber felver muistuttaa yhä kantarotuaan täysiveristä, mutta on tätä suurempi ja raskaampi. Se on yleisvaikutelmaltaan kevyt ja elegantti. Säkäkorkeudeltaan rotu on 160-173 cm.[1][2][4]
Kisber felverin pää on jalomuotoinen, profiili yleensä suora. Korvat ovat pienet. Kaula on pitkä, suora tai kaareva ja hyvin asettunut. Lavat ovat loivat ja hyväasentoiset, runko syvä ja leveä. Säkä on keskikorkuinen ja pitkä. Selkä on usein notko ja melko pitkä, lautaset luisut. Jalat ovat kevyet, mutta lihaksikkaat ja kuivat, etusääri ja vuohinen ovat keskipituiset. Jaloissa on usein virheasentoja, varsinkin kintereet kääntyvät usein ulospäin.[1][2][4]
Väriltään rotu on yleensä rautias tai ruunikko, harvemmin kimo tai musta.[4] Pohjois-Amerikassa hyväksytään myös voikko ja ruunivoikko.[3]
Täysiveriperimä näkyy myös kisber felverin luonteessa, se on temperamenttinen ja herkkä, eikä aina helppo käsitellä.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kisber felver on kehitetty entisessä Kisberin valtionsiittolassa, joka perustettiin vuonna 1853. Siittolassa kasvatettiin ensisijaisesti englannintäysiverisiä ja se tuottikin useita hyviä laukkahevosia. Tämän lisäksi kasvatettiin täysiveriristeytyksiä, tavoitteena luoda täysiveristä raskaampi ratsuhevonen, joka soveltuisi myös vaunujen eteen. Kisber felver syntyi kun paikalliseen kantaan risteytettiin useiden sukupolvien ajan täysiverisiä ja näin saadut hevoset risteytettiin sitten keskenään. Massan lisäämiseksi rotuun lisättiin lisäksi silloin tällöin furiosoa ja itäpreussilaisia oreja.[1][3][4]
Kisber-felver kärsi molemmista maailmansodista useiden muiden itäeurooppalaisten rotujen tavoin. 1945 yli puolet jalostushevosista luovutettiin sotakorvauksina, monet näistä päätyivät muiden rotujen jalostukseen. 150 kisber felveriä päätyi Yhdysvaltojen armeijan Remount Servicelle ja sen hajotessa 1947 ne huutokaupattiin eteenpäin. Yhdysvalloissa onkin yhä rodun yksilöitä. Toisen maailmansodan jälkeen kanta on ollut todella pieni, nykyisinkin näitä hevosia on vain muutama tuhat. Vuonna 1961 rodun jalostukseen käytetyt hevoset siirrettiin Dalmandiin, jossa niitä kasvetataan yhä.[1][3][4]
Pienen kannan vuoksi rotuun on sallittu risteyttää seuraavia rotuja: trakehner, englannintäysiverinen, arabianhevonen, angloarabi, shagya-arabi, ranskanpuoliverinen. Kaikkien jalostukseen käytettävien hevosten on läpäistävä niiden suorituskykyä mittaavat testit.[3][4]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kisber felver jalostettiin alun perin ratsuksi ja vaunuhevoseksi ja sitä käytetään yhä molempiin tarkoituksiin. Se on oiva hyppääjä, kestävä ja liikkeiltään hyvä. Rotu on monipuolinen ja soveltuu useisiin ratsastuksen lajeihin.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Tähkämö, S.: Unkarilaiset hevosrodut Hevosmaailma.net. Arkistoitu 21.10.2019. Viitattu 30.7.2020.
- ↑ a b c d e Binder, Sibylle Luise: Maailman hevosrodut - Alkuperä, käyttö, luonne ja ominaisuudet, s. 110, 113. Suomentanut Lustig, Elina. Karisto, 2015. ISBN 978-951-23-6198-4
- ↑ a b c d e Breeds of Livestock - Kisber Felver Horse Oklahoma State University. Viitattu 30.7.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Bonnie Hendricks: International Encyclopedia of Horse Breeds, s. 256. University of Oklahoma Press, 2007. ISBN 978-0-8061-3884-8 (englanniksi)