Koirinjoki
| Koirinjoki Койринйоки |
|
|---|---|
 Koirinjoki Koirinojan kylän kohdalta |
|
| Maanosa | Eurooppa |
| Maat | Venäjä |
| Alue | Karjalan tasavalta |
| Piiri | Suojärvi, Pitkäranta |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Nevan vesistö |
| Valuma-alue | Koirinjoen valuma-alue |
| Pinta-ala | 124 km² [1] |
| Pääuoman pituus | 40 km [a] |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Vuortanajärvi [2][b] |
| Laskupaikka | Laatokka, Koirinoja [3] |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 74 m [4][b] |
| Laskukorkeus | 4,8 m [5] |
| Korkeusero | 69,2 m |
| Pituus | 22 km [1] |
| Kaltevuus | 3,15 m/km |
| Muuta | |
| Muualla | Wikimedia Commons |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Koirinjoki (ven. Койринйоки, Койринёки, myös Койриноя, Koirinoja) on Venäjällä Karjalan tasavallan Suojärven piirissä ja Pitkärannan piirissä virtaava 22 kilometriä pitkä joki, joka laskee Laatokkaan Koirinojalla Koirinojanlahteen 7 kilometriä Pitkärannasta pohjoiseen.[4][c]
Joen kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joki alkaa Vuortanajärven (ven. Вуортанаярви) länsirannasta niin kutsutusta Alajoensuusta. Vuortanajärvi on metsäjärvi, jonka rannat ovat soistuneita eikä siellä ole asutusta. Joki kääntyy pian pariksi kilometriksi kohti etelää ja kääntyy sitten länteen neljäksi kilometriksi. Yläjuoksulla joki virtaa soistuneiden alueiden läpi menettäen korkeutta 14 metriä. Soiden loputtua se saapuu Lemmettiin (ven. Леметти, Lemetti), jossa se kääntyy etelään. Samaan karttaan on täällä merkitty nimeksi sekä Koirinjoki että Koirinoja. Joki putoaa kolmen kilometrin matkalla 20 metriä. Siihen yhtyy etelästä Nietoja (ven. ниетоя), joka on Nietjärven (ven. Ниетъярви) laskuoja. Samalla kääntyy voimakkaammin meanderoimaan alkanut joki kohti länttä ja alkaa kaartamaan kohti pohjoista. Kolmen kilometrin päässä jokeen yhtyy Lutunoja (ven. Лутуноя) pohjoisesta. Parin kilometrin päässä se alittaa rautatien ja kääntyy kohti Laatokan lahtea. Se virtaa nyt syvässä uomassa jyrkkärinteisessä laaksossa ja meanderoi samalla voimakkaasti. Joensuu jää Palosaaren (ven. Палосаари) ja Konnunsaaren (ven. Коннунсаари) suojaan Koiriojanlahdella, joka on pienempi lahti osana laajempaa Pitkänrannanlahtea (ven. Питкярантский залив, Pitkjarantski zaliv).[4][c]
-
Joen vedet tulvivat Lemmetin niityille -
Lemmetin koskessa on toiminut vesimylly, jonka jäänteet ovat kuvassa -
Lemmetin koski -
Lemmetin koski keväällä
.jpg)
.jpg)
Virkistystoimintaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joen alajuoksulla Koirinojan kylän lähellä on kaksi koskea. Alin koski putoaa 6 metriä ja se yhteydessä on 1800-luvulla toiminut Pitkärannan kaivoksen sulatto. Koski melojien suosiossa kevättulvan aikaan, kun sen alin 4-metrinen vesiputous on laskettavissa kajakeilla. Ylemmän kosken partaalla on edelleen vanhan 1900-luvun alussa rakennetun suomalaisen vesivoimalaitoksen jäänteitä. Koski putoaa 5 metriä ja siinä helpompi meloa kuin alemmassa koskessa. Melomista tosin haittaa entisen voimalan rakenteet. Sulatolla on myös tämän kosken yhteydessä toimintaa. Kummallekin koskelle pääsee autolla lähietäisyydelle.[6][7][8]
-
Muistolaatta kaivoksen ja sulaton toiminnasta -
Alempi koski Koirinojan kylällä -
Alempi koski alajuoksulta nähtynä
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koirinjoen joensuun ympäristössä on paljon merkkejä eriaikaisista kivikauteen ajoitettavista jäänteistä. Niitä on löydetty aivan joen äyräältä, kauempana metsästä ja Ristimäen päältä löydettyjen metsittyneiden hiekkadyynien joukosta. Asuinpaikat ovat sijainneet Ancylusjärven rannalla Varhaisimmat löydöt ovat mesoliittiselta kaudelta. Löytöaineistossa esiintyy iskoksia, keramiikan kappaleita ja eläinten luita. Muinaiset ihmiset ovat hirvestäneet, kalastaneet sekä pyytäneet majavia ja hylkeitä. Keramiikka on ollut varhaiskampakeramiikkaa, tyypillistä kampakeramiikkaa, asbestikeramiikkaa ja Pöljän keramiikkaa. Monet jäänteet ovat kärsineet pahoin poterojen kaivamisessa toisen maailmansodan aikana.[9]
Valuma-alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pääuoma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koirinjoen valuma-alueen pääuoma muodostuu Koirinjoen uomasta Vuortanajärvelle saakka. Joella on vain joitakin lyhyitä sivuojia, joten pääuomaa täytyy hakea Vuortnanajärven itäpuolelta. Siellä voidaan seurata uomaa järveltä järvelle niiden välisiä puroja myöten. Vuortanajärven etelärantaan laskee suuren Pyhäjärven laskupuro [10]. Siihen laskee kaakosta tuleva vesireitti, joka kulkee esimerkiksi Ala-Lavajärven [11], Rautajärven ja Saarijärven kautta [12]. Pääuomaa on vielä Rautajärven pohjoispuolella kilometrin verran. Kun mitataan järvien kautta kulkevaa vesistöreittiä, saadaan sen pituudeksi 18 kilometriä. Koirinjoen pituus on 22 kilometriä, joten pääuoman pituudeksi tulee näin 40 kilometriä.[4][a]
Valuma-alueen piirteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joen valuma-alueen keskivaiheilla sijaitsee laajoja kangasmaastoja, joita joki halkoo. Sellaisia ovat vanhoissa suomalaisissa kartoissa esimerkiksi Lutuniemenkangas ja Pitkäkangas. Pääuomalla ei ole suuria sivu-uomia. Sellainen on Nietoja, jonka lähdejärvenä on Nietjärvi [13]. Joen yläjuoksun lähteillä on paljon järvi ja lampia. Ne sijaitsevat epätasaisen ylänköalueen päällä 80–100 metriä mpy. Vuortanajärven lisäksi siellä sijaitsee Lavajärvi, Ruokojärvi, Pyhäjärvi [10], Ylä-Lavajärvi [14], Ala-Lavajärvi [11], Rautajärvi, Saarijärvi [12], Tervalampi, Salmijärvi, Mustalampi, Ipatinlampi ja Vuorijärvi. Järvien suomalaiset nimet on poimittu vanhoista suomalaisista kartoista. Alimman Vuortanajärven vedenpinta sijaitsee 74 metrin korkeudella mpy.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huomioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Asia on päätelty mittaamalla kartasta yläjuoksun järvireitin pituus ja lisäämällä tämä mitta ilmoitettuun joen pituuteen. Laskelma on selitetty Pääuoma-kappaleessa.
- ↑ a b Asia on luettu venäjänkielisen Wikipedian artikkelista ru:Койринйоки.
- ↑ a b Asia katsottu Internetin karttapalveluista kuten esimerkiksi Google Earth, GeoMixer tai ACME.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Koirinjoki (Койринйоки) (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 18.1.2022. (venäjäksi)
- ↑ Vuortanajärvi, Вуортана-ярви (Вуотанярви) (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 18.1.2022. (venäjäksi)
- ↑ Laatokka (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 18.1.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e Koirijoki. Kartassa: Topografinen kartta 1:100 000. Kartan verkkoversio Maanmittauslaitoksen Karjalan kartat -palvelussa (viitattu 18.1.2022)
- ↑ Kuusisto, Esko: Luoteis-Venäjä on vetten Venäjä. Vesitalous, 2006, 47. vsk, nro 5, s. 7–10. Helsinki: Ympäristöviestintä YVT Oy. ISSN 0505-3838 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 18.1.2022.
- ↑ Коринойя (Койринойя, Койринйоки) - Собачий ручей. Карелия. (Отдых в Карелий) kareliya.ru. Petroskoi, Venäjä. Viitattu 19.1.2022. (venäjäksi)
- ↑ Koirinjoen alempi putous (vesiputous- ja koskikortti), nwpi.krc.karelia.ru, Viitattu 19.1.2022 (venäjäksi)
- ↑ Koirinjoen ylempi putous (vesiputous- ja koskikortti), nwpi.krc.karelia.ru, Viitattu 19.1.2022 (venäjäksi)
- ↑ Takala, Hannu & al.: New Stone Age Sites to the North of Lake Ladoga in Karelia, Russia. Iskos, 2014, 21. vsk, s. 19–21. Suomen Muinaismuistoyhdistys ry. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 19.1.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Pyhäjärvi, Пюхя-ярви (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 19.1.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b Ala-Lavajärvi, Ала-Лава-ярви (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 19.1.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b Saarijärvi, Сари-ярви (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 19.1.2022. (venäjäksi)
- ↑ Nietjärvi, Ниет-ярви (Ниэтъярви) (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 19.1.2022. (venäjäksi)
- ↑ Ylä-Lavajärvi, Иля-Лава-ярви (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 19.1.2022. (venäjäksi)