Konstantin Aksakov

Konstantin Aksakov, Pjotr Borelin piirros 1860-luvulta.

Konstantin Sergejevitš Aksakov (ven. Константи́н Серге́евич Акса́ков; 10. huhtikuuta (J: 29. maaliskuuta) 1817 Novo-Aksakovo, Orenburgin kuvernementti – 19. joulukuuta (J: 7. joulukuuta) 1860 Zákynthos, Kreikka) oli varhaisiin slavofiileihin kuulunut venäläinen kirjailija.

Konstantin Aksakov kuului vanhaan venäläiseen Aksakovin sukuun. Hänen isänsä oli kirjailija Sergei Aksakov. Konstantin Aksakov opiskeli Moskovan yliopistossa ja kiinnostui nuorena G. W. F. Hegelin filosofiasta. Hän kehitteli 1830-luvun puolivälistä alkaen Aleksei Homjakovin ja Juri Samarinin rinnalla slavofiili-ideologiaa. Aksakov uskoi, että perinteisen hengellisyyden ja turmeltumattomien talonpoikaisten arvojen pitäisi johdattaa Venäjää, kun taas yläluokka oli Pietari Suuren reformien seurauksena vähitellen etääntynyt venäläisyydestä.

Aksakovin mielestä mir oli osoitus sekä venäläisen kyläyhteisön keskinäisestä sovusta että egoismista ja yksilöllisyydestä luopumisesta yhteisen harmonian hyväksi. Hänen mukaansa oli olemassa ulkoinen ja sisäinen totuus, joista ulkoista edustivat valtio ja laki, sisäistä taas ihmisessä omantunnon ääni ja yhteiskunnassa uskonnon, perinteiden ja tottumusten summa. Ihminen oli vapaa, jos hänen ei tarvinnut osallistua valtion asioihin eikä siten olla yhteydessä ulkoiseen totuuteen. Aksakoville vapaus oli vapautta politiikasta ja poliittisesta vastuunotosta.

Aksakov valmistui vuonna 1841 maisteriksi ja hänet tultiin pian tuntemaan yhtenä slavofiilien piirin johtavista historioitsijoista, vaikka hänen kuvauksensa entisajan Venäjästä olivatkin romantisoituja ja mielikuvituksen värittämiä. Aksakov kirjoitteli säännöllisesti aikansa kirjallisuuslehtiin. Hän myös kirjoitti poliittisia huvinäytelmiä ja käänsi venäjäksi J. W. von Goethen ja Friedrich Schillerin tekstejä.

Lehtimies ja poliittinen vaikuttaja Ivan Aksakov oli Konstantin Aksakovin veli.