KrAZ-255B

KrAZ-255B
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Neuvostoliitto  Ukraina
Valmistaja	KrAZ
Valmistusvuodet	1967–1994
Tuotantomäärä	160 732 kappaletta
Edeltäjä	KrAZ-214
Seuraaja	KrAZ-260
Mitat ja massat
Kantavuus	8 020 kg
Omamassa	11 170 kg
Pituus	8 645 mm
Leveys	2 750 mm
Korkeus	2 940 mm
Akseliväli	4 600 + 1 400 mm
Maavara	360 mm
Suurin sallittu perävaunun massa	maastossa ja hiekkatiellä: 10 000 kg kestopäällysteellä: 30 000 kg
Moottori, voimansiirto ja alusta
Iskutilavuus	14 860 cm³
Teho	176 kW /2100 1/min
Vääntö	900 Nm /1 500 1/min
Polttoaine	dieselöljy
Kulutus	40 l /100 km
Vetotapa	6×6
Vaihteisto	5+1 sekä kolmiportainen alennusvaihde
Jarrut	paineilmajarrut
Infobox OK

KrAZ-255B oli neuvostoliittolaisen, sittemmin ukrainalaisen KrAZ:in vuosina 1967–1994 valmistama raskas maastokuorma-auto. Auto oli kolmiakselinen, jokapyörävetoinen ja sen kantavuus oli 8 020 kg.

Suunnittelu

Vuonna 1959 perustetun Krementšukin autotehtaan ensimmäinen kuorma-auto oli maastokäyttöön tarkoitettu KrAZ-214. Autosta esiteltiin uudistettu malli vuonna 1966, jolloin mallimerkinnäksi tuli KrAZ-255. Auton sarjavalmistus alkoi seuraavana vuonna. Kuusisylinterinen kaksitahtinen JaMZ M206A -dieselmoottori vaihtui kahdeksansylinteriseen JaMZ 238 -nelitahtidieseliin ja polttoaineen kulutus laski 70 litrasta 40 litraan sadalla kilometrillä. Ulkoisena erona olivat entistä suuremmat renkaat ja sitä kautta kasvaneet korkeus ja maavara.

Teknisiä tietoja

Auton omamassa oli 11 170 kilogrammaa. Akselimassat jakautuivat siten, että etuakselilla oli 4 920 kg ja telillä 6 250 kg. Kantavuus oli 8 020 kilogrammaa.

Moottori

1 200 kilogrammaa painava JaMZ 238 -V8-dieselmoottori oli iskutilavuudeltaan 14,86 litraa. Sen suurin teho on 176 kilowattia ja vääntömomentti 900 newtonmetriä. Öljytilavuus oli 32 ja jäähdytysjärjestelmän tilavuus 51 litraa. Polttoaineen kulutus oli 40 litraa 100 kilometrillä. Moottorissa oli 32 000 kilokaloria tunnissa (n. 37,2 kW) tuottanut PŽD-44MBU-lämmitin, joka valmistajan mukaan mahdollisti auton käynnistymisen -50 °C:n lämpötilassa.

Voimansiirto

Voima välittyi moottorilta kaksilevyisen, mekaanisella välityksellä toimineen kuivan kytkimen kautta viisinopeuksiseen vaihteistoon, joka oli ensimmäistä vaihdetta lukuun ottamatta synkronoitu. Kaksinopeuksinen alennusvaihde oli etu- ja taka-akselistojen välillä sijainneessa raskaassa, 420 kg painaneessa jakolaatikossa, jossa oli myös taka-akselien momentin jakanut keskustasauspyörästö. Tämän takia jakolaatikosta lähti erilliset kardaaniakselit kummallekin taka-akselille, joissa oli erikoinen kaksoisvälitys: voima siirtyi vetopyöräparin kautta ensin lieriöhammaspyöräparille, josta se välittyi tasauspyörästöön. Jakolaatikossa ollut keskustasauspyörästö oli lukittava, mutta akselien tasauspyörästöissä lukkoja ei ollut. Etuveto oli erikseen kytkettävä.

Jarrut

Käyttöjarrujärjestelmä oli paineilmatoiminen. Rakenne oli sangen monimutkainen, sillä esimerkiksi jarrupolkimen ja poljinventtiilin välillä oli mekanismi, jossa oli kolme niveltä. Venttiilin rakenteen tähden teli meni pienessäkin jarrutuksessa helposti lukkoon. Seisontajarru toimi mekaanisen välityksen kautta, ja sitä varten oli erillinen jakovaihteiston yhteyteen rakennettu jarrurumpu.

Renkaat

Auton rengaskoko oli 1300-530-533, ja ajon aikana renkaiden paineita kyettiin säätämään ohjaamosta käsin 1,0–3,5 baarin rajoissa. Pienintä sallittua painetta voi käyttää lumella ja pehmeissä paikoissa, mutta tällöin suurin sallittu nopeus oli 15 km/h ja pisin yhtäjaksoinen ajomatka 5 km.

Ohjausjärjestelmä

Ohjauslaite oli ruuvi- ja kuulamutterityyppinen. Hydraulinen tehostin vaikuttaa raidetankoon. Tehostimen rakenteen takia se vaikutti tehokkaammin oikealle käännettäessä, sillä vasemmalle käännettäessä tehostusvoima oli pienempi männänvarresta johtuvan pienemmän öljymäärän tähden. Ohjaus oli erittäin hidas, sillä välityssuhde oli 23,6. Tehostin toimi aina viiveellä ja toimiessaan se meni ohjauksen edelle, jolloin auto ei kulkenut suoraan, vaan ajo oli vaeltavaa.

Runkorakenne

Kantavana rakenteena oli kuumavalssattu U-palkkirunko. Sen massa oli yli 900 kg.

Kori ja varusteet

Ohjaamo oli puurunkoinen ja kojelauta oli pelkistetty, mutta hyvin varustettu. Neuvostoliittolaiseen tapaan käyntinopeusmittari tosin puuttui. Vakiomallissa oli teräksinen lava, jonka päällä oli katteena kangaskuomu. Autossa oli kaksi 165 litran polttoainesäiliötä.

Autossa oli mekaaninen vinssi, jonka vetovoima oli 8–12 tonnia. Vaijerin paksuus oli 22 mm ja sen tehokas pituus oli 55 metriä. Maasto-ominaisuuksia paransi ajon aikana säädettävä renkaiden ilmanpaineensäätöjärjestelmä.

Suorituskyky

Valmistajan antama kiihdytysmatka 0–50 kilometriin tunnissa oli 650 metriä. Kiihdytys 0–60 kilometrin tuntinopeuteen kesti 40 sekuntia ja huippunopeus oli 70 kilometriä tunnissa vaati jo lievän alamäen. Mäennousukyky oli 58 prosenttia ja 8-tonnisen 130 K 54 -kanuunan kanssa 37 prosenttia. Kahluusyvyys oli 1 metri ja kääntösäde 13,5 metriä. Polttoainesäiliöiden kapasiteetti mahdollisti 800 km ajomatkan. Täyspaineilmajarrujen ilmoitettiin pysäyttävän kuormatun auton 40 km/h nopeudesta 20 metrin matkalla.

Maastoliikkuvuudeltaan ja vetovoimaltaan KrAZ-255:ttä on pidetty Suomen puolustusvoimien maastokuljetustehokkuutta mittaavissa arvioissa tasauspyörästön lukkojen puuttumisesta ja kankeudestaan huolimatta hyvänä, mutta kantavuudeltaan, lastattavuudeltaan ja maantieominaisuuksiltaan vain välttävänä.^lähde?

Toisaalta auton huollettavuus oli hyvä. Korjaustoimenpiteissä ei tarvinnut erikoisavaimia ja käyttövivut sekä nivelet olivat säädettävissä. Liikkuvissa osissa oli joko öljyvoitelu tai rasvanippa. Hyvin huollettuna ja säädettynä autoa pidettiin varmatoimisena maastoajoneuvona.

KrAZ-255 Puolustusvoimissa

Suomen puolustusvoimien KrAZ-255.

Suomen puolustusvoimilla käytössä olevat KrAZ-255:t ovat materiaali- ja henkilökuljetuksiin sekä raskaiksi tykinvetäjiksi tarkoitettujen maastokuorma-autojen lisäksi pioneerijoukkojen erikoisajoneuvoja, muun muassa silta- ja ponttoniajoneuvoja.^lähde? Suomeen autoja hankittiin kahdessa vaiheessa, vuosina 1972–1979 ja 1988–1991. Kaikki Puolustusvoimien hankkimat KrAZ-255:t suomalaistettiin eli ennen käyttöönottoa muun muassa valaisimet ja peilit vaihdettiin E-hyväksyttyihin^lähde? sekä jarrut modernisoitiin.

Vuonna 1989 KrAz-255B1-6×6/4600+1400 -mallille tehtiin tyyppikatsastus, jossa ajoneuvon todettiin täyttäneen voimassa olleet määräykset seuraavin poikkeamin: ajovalojen sijoitus, seisontavalot sekä niiden kytkentä ja sijoitus, suunta-, taka-, jarru- sekä rekisterikilven valot, heijastinten sijoitus, taustapeilit, tuulilasi ja muut ikkunat, tuulilasin pesulaite, äänimerkinantolaitteet, pakoputki, roiskesuojat ja -läpät, painesäiliöt, jarrujen toimintaviiveet sekä jarrupolkimen lukitus eivät olleet määräysten mukaiset. Ajovalojen pesulaite, lukkolaite, ajopiirturi, takarekisterikilven paikka, takapuskuri ja kuorman kiinnityspisteet olivat puutteelliset. Tämän lisäksi puuttuivat selvitykset nopeusmittarin tarkkuudesta, pakokaasujen saastepitoisuudesta, savutuksesta, polttoainejärjestelmän ja sisustuksen paloturvallisuudesta, kuormakorin kiinnityksestä ja etupäädystä sekä jarrujen tehosta, rakenteesta ja muista ominaisuuksista. Eturoiskesuojat katsottiin turvallisuutta vaarantaviksi ja auton leveys ylitti sallitun. Kaiken lisäksi ihmeteltiin valmistajan etuakselille määrittämää 5 450 kg suuruista suurinta sallittua akselipainoa, sillä akselille tulevan omapainon ollessa 5 150 kg etuakselin kantavuudeksi jäi vain 300 kg.

Erikoisajoneuvot poikkeavat niin pituudeltaan, painoltaan, leveydeltään kuin korkeudeltaankin ilmoitetuista lavalla varustetun maastokuorma-auton mitoista.^lähde?

Puolustusvoimilla käytössä olleita ajoneuvoja on myyty siviilikäyttöön Puolustusvoimien materiaalilaitoksen huutokaupoissa, mutta niiden rekisteröinti tieliikennekelpoisiksi kuorma-autoiksi ei Suomessa onnistu ilman muutoksia muun muassa ylileveyden takia.^lähde?

Siltakalusto TMM-3M

Puolustusvoimien TMM-3M-silta-ajoneuvo koostuu KrAZ-255-maastokuorma-autosta ja siltajaksosta. Järjestelmän ensisijaisena käyttötarkoituksena on selustan huoltoteiden siltojen varmennus. Kuljetuksen aikana siltajakso on taitettuna ajoneuvon päällä. Sillan kantavuus on 60 tonnia ja sillä voidaan ylittää 9,5 metrin este. Silta painaa 7 000 kilogrammaa. Neljältä silta-autolta kuluu noin 40 metriä pitkän sillan rakentamiseen päivällä 45 minuuttia ja yöllä tunnin verran.

Ponttonikalusto 73

Ponttonikalusto on hankittu Neuvostoliitosta vuonna 1973 PMP-ponttonikalustona ja sai Puolustusvoimissa tyyppimerkinnän ponttonikalusto 73. KrAZ-255:n alustalla kulkevista ponttoni- ja kalturijaksoista sekä telamatoista rakennetaan uivia siltoja sekä lauttoja, joita hinataan tai työnnetään hinausmoottoriveneellä.^lähde? PMP-ponttonit tulivat laajempaan julkisuuteen, kun Egyptin asevoimat käytti niitä Suezin kanavan ylitykseen vuonna 1973.

Kuljetusasennossa 3,2 metriä leveä ponttoni aukeaa veteen laskettaessa 7,1 metriä leveäksi ja 6,75 metriä pitkäksi. Ponttoni painaa 6 700 kilogrammaa ja yhden ponttonin kantavuus on 20 tonnia. Ponttoneja yhdistämällä 200 metrin sillan rakentamiseen menee aikaa puoli tuntia ja 120 tonnia kantavan lautan rakentamiseen 12 minuuttia.

Aiheesta muualla

• Valmistajan www-sivut
• Hannu Luukisen KrAZ-255 -sivu (Arkistoitu – Internet Archive)