Kulju
1. Alkkula, 2. Tolvila, 3. Taipale, 4. Perälä, 5. Hyrkkälä, 6. Pyhältö, 7. Rikala, 8. Häihenmatka, 9. Hulaus, A. Peuraus, B. Miemola, C. Lietsamo, D. Hemminkilä, E. Haurala, F. Sukkila, G. Maakala, H. Lempoinen, J. Lippo, K. Kelho, L. Sotavalta, M. Innilä, N. Lastunen, O. Ihamaa, P. Putkisto, Q. Vaihmala, R. Suojala, S. Ahtiala, T. Hävältilä, U. Herrala, V. Pappila, X. Sarvikas, Y. Kuivaspää, Z. Moiso, Å. Maisenranta, Ä. Kulju, Ö. Kuokkala, 11. Lahti, 12. Aimala, 13. Hahkala, 14. Lumiala, 15. Luoto, 16. Nurkkila, 17. Korkeemäki, 18. Jokipohja, 19. Kärppälä, 20. Tiurala, 21. Ruuhola, 22. Hietaniemi.
Kulju on yksi Lempäälän kylistä. Kylän näkyvin osa sijaitsee Tampereentien varrella, mutta sen aluetta on myös valtatie 3:n molemmin puolin. Kulju sijaitsee noin 14 kilometrin päässä Tampereen keskustasta ja 10 kilometrin päässä Lempäälän keskustasta. Alue on nopeasti kasvava. Kylämäisen asutuksen lisäksi Kuljussa on myös maaseutumaista ympäristöä ja vesistöjä.[1]
Kuljun asuntokanta on pientaloasuntovaltaista.[2] Vuonna 2020 asukasluku oli noin 4800 henkeä.[2] Alueella sijaitsee kattavasti eri peruspalveluita, kuten päiväkoteja, koulu ja kauppakeskus.[1]
Kuljun alueen asutushistoria juontaa kivikaudelle. Kuljussa sijaitsee myös rautakautinen muinaislinna, Pirunlinna. Uudella ajalla alueen historiaan on vaikuttanut kaksi kartanoa: Kukkolan kartano ja Kuljun kartano.
Palvelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuljussa sijaitsee nykyisin kauppakeskuksena toimiva Kuljun kartano.[1] Alueen asukkaita palvelee myös lähellä sijaitseva Ideapark. Kuljussa toimii myös ala-aste, kirjasto ja ravintola. Nähtävyyksiin kuuluu Pirunlinnan muinaislinna ja alueella sijaitsee myös Kukonkivi-niminen siirtolohkare.
Liikenneyhteydet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kulju sijaitsee vilkkaiden liikenneyhteyksien varrella. Kylän läheltä kulkee Tampereentie ja valtatie 3. Etäisyys Tampereen keskustaan on noin 14 kilometriä ja Lempäälän keskustaan noin 10 kilometriä.
Kuljuun liikennöivät Tampereen seutuliikenteen linjat 50 ja 52A/B
Väestö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kulju on omakoti- ja rivitalovaltaista aluetta. Omistusasujia on väestöstä 84 %. Kulju on erityisesti lapsiperheiden suosiossa, ja jopa 40 % alueen talouksista on lapsiperheitä, koko Lempäälän vastaavan luvun ollessa 32 % ja koko Suomen 20 %. Eläkeläisiä ja yksinasuvia puolestaan asuu Kuljussa muuta Lempäälää vähemmän.[3]
Alueen väestö on hieman muun Lempäälän väestöä nuorempaa. Asukkaiden keski-ikä oli 36 vuotta vuonna 2021. Väestö on myös suhteellisen korkeasti kouluttautunutta. Aikuisväestöstä 37 % on suorittanut korkeakoulututkinnon, koko Lempäälän lukeman ollessa 31 % ja koko Suomen 25 %.[3]
18 vuotta täyttäneiden kuljulaisten mediaanitulo verojen jälkeen oli 28 257 euroa vuonna 2021, mikä on korkeampi kuin Lempäälän ja myös muun Suomen mediaanitulo.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaishistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaisimmat merkit asutuksesta Kuljun alueella ovat peräisin kivikaudelta. Kuljussa sijaitsevan Pirunlinnan alueen luolista on löydetty kivikauden aikaisia piikivisiä nuolenkärkiä. Ei kuitenkaan ole varmuutta siitä, onko alue ollut pysyvämmin asuttu, vaiko esimerkiksi metsästysmatkoilla käytetty väliaikaisempi majapaikka.[4]
Pirunlinnan varsinainen linnavuori on puolestaan niin sanottu muinaisilinna, joita rakennettiin Suomessa noin vuosina 600 – 1100 jaa. Pirunlinna on peräisin joko kansainvaelluskaudelta tai sitä myöhemmältä viikinkiajalta. Linna on ilmeisesti ollut pakolinna, eli sitä ei ole niinkään käytetty puolustusasemana taistelussa, vaan pikemmin pakopaikkana ryöstelyiden ja taisteluiden aikana.[4]
Keskiajalla alueen asutus on ollut harvaa tai olematonta. Osaltaan tähän lienee syynä se, että alueen maaperä sopii huonosti viljelyyn.[5]
Kukkolan kartano ja Kuljun kartano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alueen merkitys alkoi kasvaa uudella ajalla, jolloin alueelle perustettiin kaksi kartanoa, Kukkolan kartano ja Kuljun kartano. Näistä Kukkolan kartano sai alkunsa vuonna 1660 perustetusta ratsumiestilasta, eli tilasta joka sai verohelpotuksen vastineeksi kruunulle varustamastaan ratsumiehestä.[6] Kuljun kartanon taas muodosti kahdesta eri tilasta kruununvouti Erik Spoof vuonna 1670.[7] Myös Kukkola ostettiin Spoof-suvun haltuun vuonna 1678 ja vuoteen 1802 Spoofit omistivat molemmat kartanot.[6]
Maanviljelyn lisäksi kartanoiden yhteydessä on toiminut sahoja. 1700-luvun alussa Sotavallan kartanon ostanut Mårten Segercrantz perusti sahat Höytämönjoelle ja Moisonjoelle. Tuolloin sisämaalle perustetut sahat olivat Suomessa vielä harvinaisia sahatavaran kuljetusvaikeuksien vuoksi. Isovihan aikana sahat rapistuivat, mutta ne rakennettiin uudelleen vuosina 1722 ja 1733. Sisämaasahojen yleistyessä rakennettiin sahat vielä Kukkolan koskeen vuonna 1758 ja Kuljunkoskeen vuonna 1824.[8]
Kuljun ensimmäinen koulu, Puskiaisten koulu, perustettiin vuonna 1881. Tuolloin Kuljun kartanon omistajana toiminut Knut Palander perusti alustalaistensa lapsille tarkoitetun koulun, johon olivat velvoitettuja osallistumaan kaikki torpparien 8–14-vuotiaat lapset. Oppilaita oli koulussa aluksi noin 15–20. Ainakin yksi torppari myös häädettiin tämän kieltäydyttyä lähettämästä lapsiaan kouluun. Alkuperäinen Puskiaisten koulun koulurakennus paloi vuonna 1899.[9]
Alueen väestö koostui pitkään etupäässä kartanoiden torppareista. 1900-luvun alkaessa Kuljun kartanolla oli 19 torppaa ja 3 mäkitupaa. Lisäksi linnajärventien lähistöllä oli muutamia Kuljun kartanon muonamiesten asuntoja. Kukkolan kartanolla puolestaan oli 1900-luvun alussa viisi torppaa.[10] Kuljun torpparit perustivat työväenyhdistyksen todennäköisesti vuonna 1905 ja työväentalo rakennettiin vuonna 1908.[11]
Sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisällissodan alkaessa Kulju oli torpparivaltaisena alueena punaisten hallussa. Kuljun punakaarti perustettiin syksyllä 1917 ja siihen liittyivät liki kaikki alueen nuoremmat torpparit ja torppareiden pojat. Osastoa harjoitutti Kuljun työväentalolla ja Vuorenalan metsässä Konsta Järvelin, joka oli palvellut kolme vuotta Venäjän armeijassa.[12]
Kuljun komppania siirrettiin sodan alussa Tampereelle tarkoituksena kouluttaa joukolle konekiväärin käyttöä. Sieltä joukkoja sijoitettiin edelleen pohjoisen rintamalla toimiviin osastoihin. Kuljulaisia osallistui ainakin Mouhijärven-Suodenniemen rintamalla käytyihin taisteluihin.[12]
Osana Tampereen taistelua myös Kuljussa käytiin sisällissodan aikana taisteluja 24.–25. maaliskuuta. Ensimmäinen osa taisteluista käytiin 24. maaliskuuta 1918, kun eversti Karl Wilkmanin johtama valkoisten joukko-osasto oli siirtymässä Kangasalta kohti Lempäälää. Pääjoukosta irrotettiin pataljoonan suuruinen osasto Kuljun alueelle, missä paikallisen punakaartin komppania pyrki estämään valkoisten pääsyn rautatielle. Taistelu alkoi työväentalolla, jonka valkoiset valtasivat rynnäköllä lyhyen laukaustenvaihdon jälkeen. Työväentalon vallattuaan valkoiset etenivät edelleen rautatien suuntaan, jossa taisteluihin liittyi Tampereelta Helsinkiin pyrkinyt helsinkiläisten punakaartilaisten komppania. Punaiset perääntyivät valkoisten ylivoiman tieltä Toijalan ja Tampereen suuntiin.[12]
Taistelut jatkuivat 25. maaliskuuta Kuljun ja Sääksjärven välillä. Punaiset pyrkivät panssarijunan tukemana etenemään Tampereelta etelään, ja olivat päässeet Sääksjärven ylikäytävän eteläpuolelle. Taisteluja käytiin rautatien ja Kuljun-Hatanpään maantien varsilla. Iltaan mennessä punaiset vetäytyivät Tampereelle. Kuljun Saviahteelle perustettiin taisteluiden aikana valkoisten kenttäsairaala.
Kuten muuallakin Suomessa myös Kuljussa vangittiin ja teloitettiin paitsi punakaartilaisia myös siviiliväestöä. Monet vangeista kuljetettiin muiden Lempäälässä vangittujen tavoin vankeuteen Kangasalle.[13]
Itsenäisyyden alkuvuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisällissodan jälkeen torpparit alkoivat itsenäistyä torpparivapautuslain nojalla. Tällä oli laajaa merkitystä myös Kuljun asukas- ja elinkeinorakenteelle.[14]
1900-luvun alussa Kuljun alueelle perustettiin runsaasti huviloita. Kuljussa huviloiden perustamista edisti osaltaan se, että itsenäistyneille torppareille oli annettu metsäsara-alueet, joista monet ulottuivat järven rantaan saakka. Erityisesti 1930–40-luvuilla Kuljuun rakennettiin monia entisille metsäsara-alueille perustettuja huviloita ja kesäasuntoja.[15]
Suomalaisen yleisradiotoiminnan pioneeri insinööri Arvi Hauvonen aloitti radiolähetyskokeilunsa syksyllä 1922 Perälän huvilassa Kuljussa.[16]
Kuljun asuinalueet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuljun alueita ovat:[1]
- Vanattara
- Kukkolanmäki
- Ketunmäki
- Palomäki
- Rutaperä
- Veräjäntausta
- Saviahde
- Kiimakallio
- Väimölä
- Kukonkorpi
- Ahonperä
- Asemakylä
- Myllykolu
- Ruotasjärvi
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d http://www.lempaala.fi/hallinto_ja_talous/maaseutu-ja_kylaasiat/kylaasiat/kulju/
- ↑ a b Tilastokeskus: Paavo (Postinumeroalueittainen avoin tieto) pxdata.stat.fi. Viitattu 23.8.2023.
- ↑ a b c Katso, millaisella alueella asut – postinumerokone näyttää väestön keski-iän, tulot, kielitaustan, asumismuodon ja syntyperän Yle Uutiset. 24.10.2023. Viitattu 24.10.2023.
- ↑ a b Mäkelä Ritva: Kuljun villit ja viisaat, s. 10. Kulju-kirjan toimituskunta, 2003.
- ↑ Mäkelä Ritva: Kuljun vanhat ja viisaat, s. 9. Kulju-kirjan toimituskunta, 2003.
- ↑ a b Mäkelä Ritva: Kuljun villit ja viisaat, s. 22. Kulju-kirjan toimituskunta, 2003.
- ↑ Mäkelä Ritva: Kuljun villit ja viisaat, s. 27. Kulju-kirjan toimituskunta, 2003.
- ↑ Mäkelä Ritva: Kuljun villit ja viisaat, s. 50. Kulju-kirjan toimituskunta, 2003.
- ↑ Mäkelä Ritva: Kuljun villit ja viisaat, s. 79. Kulju-kirjan kustannustoimikunta, 2003.
- ↑ Mäkelä Ritva: Kuljun villit ja viisaat, s. 35. Kulju-kirjan toimituskunta, 2003.
- ↑ Mäkelä Ritva: Kuljun VIllit ja viisaat, s. 91. Kulju-kirjan toimituskunta, 2003.
- ↑ a b c Mäkelä Ritva: Kuljun villit ja viisaat, s. 86. Kulju-kirjan toimituskunta, 2003.
- ↑ Mäkelä Ritva: Kuljun villit ja viisaat, s. 87. Kulju-kirjan toimituskunta, 2003.
- ↑ Mäkelä Ritva: Kuljun villit ja viisaat, s. 36. Kulju-kirjan toimituskunta, 2003.
- ↑ Mäkelä Ritva: Kuljun villit ja viisaat, s. 76. Kulju-kirjan toimituskunta, 2003.
- ↑ Heikki Kyykoski: Yleisradiotoiminta alkoi Kuljussa, Lempäälän Joulu 1987, s. 16–17
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mäkelä, Ritva (toim.): Kuljun villit ja viisaat. Kulju-kirjan toimituskunta, 2003. ISBN 952-91-6112-3.
