Kvanttilogiikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yleiset kvanttilogiikkaoperaattorit nimen, kvanttiportin ja matriisin mukaan.

Kvanttilogiikka on looginen järjestelmä, jossa propositiot (asiantilat) vaikuttavat keskenään (interferenssi)[1]. Se on kvanttimekaniikkaa sovellettuna logiikkaan. Kvanttilogiikasta on monia erilaisia toteutustapoja tai versioita, ja niiden järjestelmät eroavat paljon klassisesta Boolen algebrasta[1].[2][3] Tämä tutkimusalue ja sen nimi saivat alkunsa Garrett Birkhoffin ja John von Neumannin artikkelista vuodelta 1936[4]. Merkittävin ero kvanttilogiikan ja klassisen logiikan välillä on propositionaalisen distributiivisen lain noudattamatta jättäminen[5].

Kvanttilogiikan paras mahdollisuus elpymiseen on kvanttilaskennan kehitys, joka on tuottanut runsaasti uusia logiikoita kvanttiprotokollien ja -algoritmien muodolliseen analyysiin[6].

  1. a b Blackburn, Simon: ”quantum logic”, The Oxford Dictionary of Philosophy. Oxford University Press; Oxford Reference, 2016. ISBN 9780191799556 verkkosanakirja (viitattu 3.4.2021). (englanniksi)
  2. Woods, John: ”quantum logic”, The Oxford Companion to Philosophy. Oxford University Press; Oxford Reference, 2005. ISBN 9780191727474 verkkohakuteos (viitattu 3.4.2021). (englanniksi)
  3. Ferguson, Thomas Macaulay & Priest, Graham: ”quantum logic”, A Dictionary of Logic. Oxford University Press; Oxford Reference, 2016. ISBN 9780191816802 verkkosanakirja (viitattu 3.4.2021). (englanniksi)
  4. Birkhoff, Garrett & Von Neumann, John: The Logic of Quantum Mechanics. Annals of Mathematics, 1936, 37. vsk, nro 4, s. 823–843. doi:10.2307/1968621 JSTOR:1968621 (englanniksi)
  5. Forrest, Peter: ”Quantum logic”, Routledge Encyclopedia of Philosophy, s. 88. (Sitaatti: ”[Quantum logic] differs from the standard sentential calculus....The most notable difference is that the distributive laws fail, being replaced by a weaker law known as orthomodularity.”, lainaus suomennettuna: ”[Kvanttilogiikka] eroaa tavallisesta lauselogiikkasta.... Merkittävin ero on, että distributiiviset lait eivät toimi, vaan ne korvataan heikommalla lailla, joka tunnetaan nimellä ortomodulaarisuus.” kirjasarjan Vol. 7) Routledge, 1998. ISBN 9780415073103 (englanniksi)
  6. Chiara, Maria Luisa Dalla; Giuntini, Roberto; Leporini, Roberto: Quantum Computational Logics: A Survey. Trends in Logic (TREN), 2003, 21. vsk, s. 229–271. Dordrecht: Springer,.  ISBN 0-7475-3269-9 (E-kirja) ja  ISBN 978-90-481-6414-1 (painettu) doi:10.1007/978-94-017-3598-8_9 arXiv quant-ph/0305029. Viitattu 5.11.2023. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]