Lajos Batthyány

Lajos Batthyány
Unkarin pääministeri
17. maaliskuuta 1848 – 2. lokakuuta 1848
Monarkki	Ferdinand I
Seuraaja	Lajos Kossuth
Henkilötiedot
Syntynyt	10. helmikuuta 1807 Pozsony, nyk. Slovakia
Kuollut	6. lokakuuta 1849 (42 vuotta) Pest, Unkari
Puoliso	Antónia Zichy
Tiedot
Puolue	Oppositiopuolue
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Lajos Batthyány (10. helmikuuta 1807 Pozsony, nyk. Slovakia – 6. lokakuuta 1849 Pest, Unkari) oli unkarilainen kreivi ja valtiomies. Hän toimi Unkarin vallankumouksen jälkeen pääministerinä, ja hänet teloitettiin vallankumouksen kukistuttua 1849.

Vuosien 1839–1840 valtiopäivillä Batthyány johti enemmistöryhmää, jota voisi luonnehtia liberaaleiksi uudistajiksi - varsinaista puoluejakoa ei vielä tunnettu. Vuoden 1848 valtiopäivillä alettiin Lajos Kossuthin johdolla vaatia Unkarille omaa hallitusta. Koska ympäri maata oli vallankumouksellista liikehdintää, keisari suostui unkarilaisten vaatimuksiin, ja Batthyány nimitettiin pääministeriksi 17. maaliskuuta.

Vähemmistökansallisuuksien, etenkin kroaattien kanssa syntyi pian yhteenottoja, ja Batthyányn hallitus julisti maan poikkeustilaan 12. kesäkuuta. Vaikka Wienin hallitus alkoi vaatia Unkarin itsehallinnon rajoittamista, Batthyány pyrki vielä sovintoon Wienin kanssa. Kun kroaattien joukot ylittivät Unkarin ja Kroatian rajan syyskuussa 1848, Unkarin hallitus erosi. Batthyány sai valtiopäiviltä kuitenkin tehtäväkseen muodostaa uuden hallituksen, jota keisari ei enää suostunut tunnustamaan. Tilanne kärjistyi edelleen, ja Batthyány jätti lopullisen eroanomuksensa 30. syyskuuta. Sen jälkeen Lajos Kossuth oli tosiasiassa Unkarin diktaattori, ja pian maa oli täydessä sodassa.

Aluksi unkarilaisilla oli sotilaallista menestystä, mutta kun Venäjän armeija liittyi sotaan itävaltalaisten rinnalle, unkarilaiset menettivät mahdollisuutensa. Unkarin armeija antautui Venäjän joukoille 13. elokuuta 1849. Unkarilaisia pidettiin kapinallisina, joten tuomiot olivat ankaria. Vallankumoushallituksen pääministeri Lajos Batthyány tuomittiin kuolemaan, ja hänet teloitettiin 6. lokakuuta. Batthyányn lisäksi teloitettiin 13 kenraalia ja toista sataa alempaa upseeria ja rivimiestä.

Lähteet

• Huotari, Juhani & Vehviläinen, Olli (toim.): Unkari: maa, kansa, historia, s. 145–155. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-252-2

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lajos Batthyány Wikimedia Commonsissa