Lankapyrstö
| Lankapyrstö | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Kiiltolahnakalat Lampriformes (katso myös teksti) |
| Heimo: |
Lankapyrstöt Stylephoridae Regan, 1924 |
| Suku: |
Stylephorus Shaw, 1791 |
| Laji: | chordatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Stylephorus chordatus |
|
| Katso myös | |
Lankapyrstö[2] eli siimapyrstö[3] (Stylephorus chordatus) on valtamerissä elävä kalalaji, joka usein sijoitetaan kuuluvaksi kiiltolahnakalojen lahkoon. Se on ainoa laji lankapyrstöjen (Stylephoridae) heimossa.
Taksonomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lankapyrstön erikoinen ulkonäkö on tuottanut ongelmia luokittelussa. George Shaw luokitteli sen alun perin vuonna 1791 sammakkoeläimeksi eikä kalaksi. Vuonna 1924 Charles Tate Regan sijoitti lajin omaan lankapyrstöjen heimoonsa alalahkoon Allotriognathi ja osaksi kiiltolahnakalojen lahkoa. Mitokondrio-DNA-sekvenssien perusteella lankapyrstö muistuttaa kuitenkin lähemmin turskakaloja kuten turskaa, madetta ja alaskanseitiä kuin kiiltolahnakaloja. Tämän perusteella Miya ym. vuonna 2007 ehdottivat lankapyrstön sijoittamista omaan lahkoonsa Stylephoriformes, joka olisi melko läheistä sukua turskakaloille.[4]
Anatomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lankapyrstö voi kasvaa pisimmillään 31 cm pitkäksi. Ruumis on pitkulainen ja litteä sekä hopeanvärinen. Selkäevä on kaksiosainen ja etummaisessa osassa on kaksi hyvin korkeaa kapeaa evää. Takimmainen selkäevä on pitkä ja matalahko. Pyrstöevän alaosa on pidentynyt ohueksi rihmaksi. Silmät ovat lankapyrstöllä kookkaat ja sijaitsevat teleskooppimaisissa varsissa. Kuono on putkimainen ja laji pystyy kiiltolahnakalojen tapaan työntämään yläleukaansa eteenpäin. Lajilta puuttuu uimarakko.[3][5][6][7][8][9]
Levinneisyys ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lankapyrstöä tavataan kaikista maailman trooppisista ja subtrooppisista valtamerissä 300–800 metrin syvyydessä. Lajin tiedetään uivan lähes pystyasennossa pää ylöspäin. Lankapyrstön ravintoa ovat pienet äyriäiset, erityisesti hankajalkaiset. Se pyydystää saaliinsa avaamalla suunsa ja laajentamalla suuontelonsa tilavuutta 40-kertaiseksi. Eliöt ajautuvat kalan suuhun syntyvän imun seurauksena. Lankapyrstön lisääntymisestä ei ole juurikaan tietoa.[3][5][6][7][8][9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Smith-Vaniz, W.F.: Stylephorus chordatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2015.4. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.1.2016. (englanniksi)
- ↑ Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet, s. 48. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0
- ↑ a b c Hannu Lehtonen (päätoim.): Maailman luonto: Eläimet: Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat, s. 116–117. Weilin+Göös, 2000. ISBN951-35-6505-X
- ↑ Masaki Miya, Nancy I. Holcroft, Takashi P. Satoh, Motoomi Yamaguchi, Mutsumi Nishida & E.O. Wiley: Mitochondrial genome and a nuclear gene indicate a novel phylogenetic position of deep-sea tube-eye fish (Stylephoridae). Ichthyological Research, 2007, 54. vsk, nro 4, s. 323–332. Springer. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.5.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Family Stylephoridae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 18.5.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Stylephorus chordatus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 18.5.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Joseph S. Nelson: Fishes of the world, s. 228. John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.5.2011). (englanniksi)
- ↑ a b Herbert Boschung: Lampriformes AccesScience. McGraw-Hill. Viitattu 18.5.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Family Radiicephalidae (PDF) FAO. Viitattu 18.5.2011. (englanniksi)