Majak
Majak on ydinpolttoaineen jälleenkäsittelylaitos Venäjällä Tšeljabinskin alueen pohjoisosissa noin 71 kilometriä Tšeljabinskistä luoteeseen. Majakin alue sijaitsee Ozjorskin ja Kyštymin kaupunkien lähellä, noin 5–10 kilometriä Ozjorskista etelään ja kaakkoon.
Ydinasekilpajuoksun alkaessa alueelle perustettiin plutoniumin tuotantoreaktoreita jo 1945–1948. Alueella oli aikanaan 5 ydinreaktoria, sittemmin siitä on tullut tunnettu erityisesti ydinjätteen varastointi- ja jälleenkäsittelylaitoksena.
Myös suomalaisesta Loviisan ydinvoimalaitoksesta kuljetettiin korkea-aktiivista käytettyä ydinpolttoainetta yli 20 vuoden ajan käsiteltäväksi Majakiin, vuoteen 1996 asti.[1]
Kyštymin ydinonnettomuus 1957
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kyštymin ydinonnettomuus on maailmanhistorian kolmanneksi pahin ydinonnettomuus ja oli siihenastisista pahin.[2] Laitoksessa tapahtui 29. syyskuuta 1957 voimakas räjähdys jätesäiliössä, jossa oli korkearadioaktiivista jätettä. Tapahtuma tunnetaan Kyštymin onnettomuutena, ja saastuneesta alueesta on myöhemmin käytetty nimitystä "Kyštymin jalanjälki". Räjähdys johtui säiliön jäähdytysjärjestelmän viasta.[3]
Päästön määrä oli 40 PBq fissiotuotteita. Päästöstä 91 prosenttia muodostivat cerium-144 ja zirkonium-95 (molemmat melko lyhytikäisiä isotooppeja, joiden puoliintumisajat ovat 285 ja 64 vuorokautta). Lisäksi oli 1 PBq strontium-90:ää, ja 13 TBq cesium-137:ää. 300 × 50 km:n laajuisen saastuneen vyöhykkeen (EURT) saastuneisuus oli Sr-90:lla yli 4 kBq/m². Sr-90:n kokonaislaskeuma oli noin 2 kBq/m². 17 km²:n laajuisen alueen saastelaskeuma oli noin 100 MBq Sr-90/m².
Laskeuma-alueen asukasmäärä oli 270 000. Alueelta evakuoitiin kuitenkin vain 10 000 henkeä.[3] Suurevakuointi suoritettiin siellä, missä ylittyi Sr-90:n, puoliintumisajaltaan 28,8 vuotta, kriittinen raja. Noin 800 km² suuruinen maa-alue julistettiin käyttökieltoon, mutta 82 prosenttia alueesta on myöhemmin metsitetty ja otettu maatalouskäyttöön.
Neuvostoliiton viranomaiset salasivat Kyštymin onnettomuuden pääosin vuoteen 1980, jolloin neuvostoliittolainen biologi Žores Medvedev paljasti sen. Tapahtuma on luokiteltu toiseksi korkeimmalle tasolle 6 (vakava ydinonnettomuus) kansainvälisellä, 7-portaisella INES-asteikolla.
Ruteniumvuoto 2017
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laitoksen ympäristössä on tapahtunut useita ympäristökatastrofeja sen perustamisesta lähtien, ja aluetta pidetään yhtenä maailman saastuneimmista.
Tšeljabinskin alueella Venäjällä havaittiin 30. syyskuuta 2017 kohonneita radioaktiivisen ruteniumin pitoisuuksia. Venäjä selitti radioaktiivisuuden johtuvan ilmakehässä tuhoutuneesta satelliitista, mutta lännessä epäiltiin vuodon tulleen Majakin jälleenkäsittelylaitokselta. Venäjä kiisti epäilyn, mutta radioaktiivisuudelle ei saatu uskottavaa selitystä.[4][5]
Marraskuussa 2017 ranskalainen IRSN-laitos sijoitti ruteniumin lähteen tietokonesimulaatiolla Volgan ja Uralin välille.[6]
Saksalaiset tutkijat olivat yhtä mieltä siitä, että rutenium oli peräisin eteläiseltä Uralilta[7]. IRSN sulki pois ydinvoimalassa tapahtuneen onnettomuuden mahdollisuuden[7]. 2018 IRSN-laitoksen tutkijat esittivät, että vuoto oli voinut olla peräisin Majakista ja onnettomuus olisi tapahtunut valmistettaessa materiaalia italialaiseen neutriinotutkimukseen[7].
Vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa satelliitista johtuneen päästön mahdollisuus voitiin sulkea pois[8]. Samoin poissuljettiin se mahdollisuus, että päästö olisi peräisin Romanian alueelta[8]. Tutkijoiden keräämä aineisto viittaa siihen, että päästö on peräisin jostakin Etelä-Uralilla sijaitsevasta ydinpolttoaineen uudelleenkäsittelylaitoksesta, mahdollisesti Majakista[8]. Tutkijat spekuloivat, että kyseessä on ollut onnettomuus, joka on sattunut tuotettaessa radioaktiivista materiaalia italialaiselle tutkimuslaitokselle.[8] Washington Post -lehdessä julkaistun, tutkimukseen perustuvan uutisen mukaan isotooppia (Ru-106) leijaili Euroopan yllä viikkojen ajan, jonka jälkeen säteilyarvot palasivat normaalille tasolle. Radioaktiivinen pilvi ei ollut haitallinen ainakaan Venäjän ulkopuolella. Venäjän viranomaiset ovat toistuvasti kiistäneet osallisuutensa tapaukseen. [9]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Greenpeace: Majak on tuntematon Tshernobyl 2005-4-26. Turun Sanomat. Viitattu 2007-5-14.[vanhentunut linkki]
- ↑ Kyshtym-57: A Siberian Nuclear Disaster | GeoCurrents http://geocurrents.info/place/russia-ukraine-and-caucasus/siberia/kyshtym-57-a-siberian-nuclear-disaster (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b "Kyshtym accident" TED Case Studies: An Online Journal American University
- ↑ Venäjän uusi selitys radioaktiivisen säteilyn lähteestä ei vakuuta: ”Siitä nousisi meteli jo paljon aiemmin”. Ilta-Sanomat 9.12.2017.
- ↑ Vuotiko ydinlaitoksesta ilmaan radioaktiivista ruteniumia? Venäjä kutsui Säteilyturvakeskuksen apuun. Ilta-Sanomat 29.1.2018.
- ↑ Detection of Ruthenium 106 in France and in Europe: Results of IRSN’s investigations www.irsn.fr. Viitattu 28.7.2019.
- ↑ a b c Edwin CartlidgeFeb. 14, 2018, 2:35 Pm: Mishandling of spent nuclear fuel in Russia may have caused radioactivity to spread across Europe Science | AAAS. 14.2.2018. Viitattu 28.7.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d B. Zorko, D. Zapata García, T. Zalewska, P. Zagyvai, H. Wershofen, A. Weller: Airborne concentrations and chemical considerations of radioactive ruthenium from an undeclared major nuclear release in 2017. Proceedings of the National Academy of Sciences, 26.7.2019, s. 201907571. PubMed:31350352 doi:10.1073/pnas.1907571116 ISSN 0027-8424 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
- ↑ Samu Lehtonen: Radioaktiivinen mysteeripilvi leijaili Euroopan yllä vuonna 2017 – tutkijat ovat nyt varmoja, että se tuli Venäjältä Ilta-Sanomat. 30.7.2019. Viitattu 30.7.2019.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Chelyabinsk-65 / Ozersk globalsecurity.org