Mallorcanseisoja
| Mallorcanseisoja | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Baleaarit,  Espanja |
| Määrä | Suomessa ei yhtään, Baleaareilla 248 |
| Rodun syntyaika | 1300-luku |
| Alkuperäinen käyttö | suurriistan metsästys |
| Nykyinen käyttö | kanakoira |
| Muita nimityksiä | Ca Mè, Ca Mè Mallorquí |
| FCI-luokitus | ei, mutta loogisin olisi 7 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | uros 20,5 kg, narttu 17,5 kg |
| Säkäkorkeus | uros 55 cm, narttu 50 cm |
| Väritys | musta, valko-musta mustin täplin, ruskea, valko-ruskea ruskein täplin, valko-oranssi oranssein täplin, valko-keltainen keltaisin täplin ja tricolor |
Mallorcanseisoja (ca mè) on espanjalainen koirarotu, joka on kotoisin Baleaareilta. Vuonna 2007 Baleaarien populaation koko oli 248 yksilöä, joista uroksia 113 ja narttuja 135. Koirien jo ennestään pieni lukumäärä on yhä laskemassa.[1]
Ulkomuoto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mallorcanseisoja on maatiaismainen kanakoira, joka ei ole kooltaan kovin iso. Sen pää ei ole kovin suuri suhteessa runkoon. Kuono on hieman kalloa lyhyempi ja silmien välissä kulkee uurteet. Kirsu on leveä ja paksu, ja sen väri vaihtelee karvapeitteen värityksen mukaan. Ylähuulet ovat paksut ja riippuvat, kun taas alahuulet ovat tiiviit ja peittyvät ylähuulten alle. Korvat ovat keskikokoiset, leveät, riippuvat, korkealle kiinnittyneet ja kärjistään pyöristyneet.
Niska on lyhyt ja paksu, ja joillain yksilöillä on löysä kaulanahka. Runko on sopusuhtainen, rintakehä syvä ja leveä ja kylkiluut kaareutuneet. Lantio on viisto ja raajat paksut ja lihaksikkaat. Käpälät ovat lyhyet, leveät ja soikionmuotoiset ja kynnet vahvat. Häntä on melko lyhyt, alhaalla kannettu ja selvästi hännänpäätä kohti kapeneva. Urosten keskimääräinen säkäkorkeus on n. 55 cm ja paino n. 20,5 kg, nartuilla vastaavat mitat ovat n. 50 cm ja 17,5 kg.[1]
Iho on tiheä eikä siinä tule olla ryppyjä löysää kaulanahkaa lukuun ottamatta. Karvapeite on lyhyt, sileä, paksu ja erittäin tiheä. Väritys voi olla musta, ruskea, valkoinen mustin merkein, valkoinen ruskein merkein, valkoinen oranssein merkein, valkoinen sitruunankeltaisin merkein tai kolmivärinen (tricolor). Kaksivärisillä koirilla esiintyy valkoisella alueella toisen värin sävyistä täplitystä: esimerkiksi valko-mustalla koiralla on musta ja valko-oranssilla oranssi täplitys. Kolmivärisen koiran pääväritys voi olla joko valko-musta, valko-ruskea, valko-oranssi tai valko-keltainen, jossa on ruosteenruskeat (tan) merkit.
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotu on hillitty, jalo, säyseä, tottelevainen, lempeä ja ystävällinen. Se on yllättävän kestävä suurriistan metsästäjä, joka sopii tasaiseen ja tiheään maastoon. Se etenee työssään kuitenkin erittäin hitaasti ja pysyttelee kaiken aikaa lähellä omistajaansa. Sille on metsästäessä ominaista nostaa kuononsa puolipystyyn samaan tapaan kuin laiduntavat lampaat, ja siitä juontuukin alkuperäisen nimen lammasta tarkoittava sana mè. Mallorcanseisoja saavuttaa sukukypsyyden 18 kuukauden iässä ja jalostukseen käytettävät nartut pennutetaan ensimmäisen kerran n. 2-vuotiaina.[1]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuten monista muistakin koiraroduista, myös mallorcanseisojan ominaisuuksista on paljon mainintoja historiallisessa kirjallisuudessa - aina 14. vuosisadalta nykyaikaan asti.[2] Kaikki rodun historiaa tutkineet ovat samaa mieltä siitä, että rotu polveutuu navarralaisesta seisojasta joka levisi myöhemmin koko Iberian niemimaalle ja Baleaarien saaristoon, millä todennäköisesti viitataan joko navarranseisojaan tai sen esi-isiin. Tämä navarralainen koira sekoittui jonkin verran eri alueiden paikallisten koirien kanssa ja sopeutui metsästystaidoiltaan kunkin alueen vaatimusten mukaiseksi. Baleaareille päätyneitä navarranseisojia arvellaan risteytyn ibizanpodencon kanssa ketteryyden ja kevyemmän rakenteen saavuttamiseksi, mistä mallorcanseisojan uskotaan saaneen alkunsa.
Rotu oli Baleaareilla alun perin hyvin yleinen ja laajalle levinnyt, mutta 1900-luvulla sen määrä alkoi laskea ja se risteytyi muiden rotujen kuten pointterin kanssa, mikä vaikutti sen ulkomuotoon ja luonteeseen. Vuonna 1996 kasvattajat ja mallorcanseisojia omistavat metsästäjät perustetivat ensimmäisen rotujärjestön Club del Ca Mè Mallorquí. Sen perustamisesta lähtien rodunedustajia on rekisteröity ja on järjestetty niiden ulkomuotoa ja käyttöominaisuuksia arvioivia tapahtumia. Tämän ansiosta alkuperäiset ominaisuudet on saatu palautettua rotuun ja populaatio on elpynyt n. 200 yksilöön.
Rotumääritelmä julkaistiin Baleaarien hallituksen virallisessa raportissa 28. joulukuuta 2002 ja rotujärjestö piti huolen kantakirjojen ylläpitämisestä. 10. maaliskuuta 2004 Maatalous-, kalastus- ja elintarvikeministeriö tunnusti rodun virallisesti.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tämä artikkeli on johdettu seuraavalta viralliselta sivustolta: Govern de les Illes Balears (Arkistoitu – Internet Archive) (luettu 20.11.2012). Se on julkaistu eteenpäin sivuilla määritellyn lisenssin (Arkistoitu – Internet Archive) CC BY-SA mukaisesti.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Domestic Animal Diversity Information System. Haettu 1.3.2013.
- ↑ Referències històriques. Club del Ca Mè Mallorquí. Haettu 20.11.2012
