Manfred (Sisilia)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Manfred, De arte venandi cum avibus -teoksen kuvitusta.

Manfred (ital. Manfredi; 1232 – 26. helmikuuta 1266 lähellä Beneventoa, Sisilian kuningaskunta)[1][2] oli Sisilian kuningaskunnan viimeinen Hohenstaufen-sukuinen kuningas vuosina 1258–1266. Hän anasti kuninkuuden velipuolensa pojalta Konradinilta, mutta kaatui taistelussa kuningaskunnan valloittanutta Kaarle I Anjoulaista vastaan.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manfred oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Fredrik II:n tunnustama avioton poika.[1][2] Hänen äitinsä oli piemontelaiseen kreivisukuun kuulunut Bianca Lancia.[3][2] Manfred nai vuonna 1248 tai 1249 Savoijin prinsessa Beatricen (k. 1257), joka oli kreivi Amadeus IV:n tytär. Ensimmäisestä avioliitosta syntyi tytär Konstanze.[3][4]

Fredrik II:n kuoltua vuonna 1250 Manfred sai isänsä testamentin nojalla itselleen Taranton ruhtinaskunnan ja Monte Sant’Angelon kaupungin Italiassa. Lisäksi hän toimi Italian käskynhaltijana ja johti Sisilian kuningaskunnan hallitusta vuoteen 1252, jolloin hänen velipuolensa, Saksan kuningas Konrad IV saapui ja otti asiat omiin käsiinsä.[2][3] Konrad IV:n kuoltua vuonna 1254 Sisilian kuninkaaksi tuli tämän kaksivuotias poika Konrad (Konradin).[5] Konrad IV:n testamentin mukaan hallituksen johtoon tuli asettaa Berthold von Vohburg-Hohenburg.[3] San Germanossa kokoontunut ylhäisö kuitenkin valitsi samana vuonna Manfredin kuningaskunnan sijaishallitsijaksi,[1][2] mikä tunnustettiin seuraavana vuonna myös Konradinin nimissä.[3]

Manfredin kruunaus.

Hohenstaufeneita vastustanut paavi Innocentius IV oli tarjonnut Sisilian kruunua muun muassa Rikhard Cornwallilaiselle, Anjoun herttua Kaarle I:lle ja Englannin kuningas Henrik III:lle ja yritti valloittaa kuningaskunnan Konrad IV:n kuoltua, mutta Manfred löi paavin armeijan.[6] Hän sai siihen apua Luceran saraseeneilta.[2] Seuraava paavi Aleksanteri VI erotti Manfredin kirkosta kahdesti ja julisti huhtikuussa 1255 Henrik III:n pojan Edmundin Sisilian kuninkaaksi.[1] Manfred puolestaan anasti kruunun Konradinilta väittäen tämän kuolleen ja kruunautti itsensä Sisilian kuninkaaksi Palermossa 10. elokuuta 1258.[1][3][5] Vuoden 1259 aikoihin Manfred nai kreikkalaisen prinsessa Helenan, jonka isä oli Epeiroksen despootti Mikael II Dukas. Manfred liittoutui samalla Epeiroksen ja Akhaian kanssa Nikaian keisarikuntaa vastaan, ja lähetti 400 saksalaista ritaria tukemaan liittolaisiaan tappiollisessa Pelagonian taistelussa.[7]

Manfred oli Italian ghibelliinien suojelija valtataistelussa paavia vastaan, joten hän uhkasi Kirkkovaltiota ja valtasi vuonna 1260 Toscanan.[1][2] Vahvistaakseen asemaansa hän naitti samana vuonna tyttärensä Konstanzen Aragonian kruununprinssi Pedrolle (tuleva kuningas Pietari III).[1] Uusi paavi Urbanus IV kävi vuonna 1262 neuvotteluja Manfredin kanssa, mutta sopua ei syntynyt. Seuraavana vuonna Urbanus IV tarjosi Sisilian kruunua uudelleen Kaarle Anjoulaiselle.[8] Urbanuksen seuraaja Klemens IV kruunasi lopulta Kaarlen Sisilian kuninkaaksi Roomassa vuonna 1266.[9] Manfred sai surmansa Kaarlen armeijaa vastaan käydyssä tappiollisessa Beneventon taistelussa 26. helmikuuta 1266.[1][10] Hohenstaufenien valtakausi Italiassa päättyi, Kaarle Anjoulaisesta tuli Sisilian kuningas ja paavinmieliset guelfit saivat yliotteen ghibelliineistä.[11][12]

Manfredin kuoltua hänen leskensä Helena ja heidän lapsensa jäivät Kaarle Anjoulaisen vangeiksi Tranissa. Helena kuoli myöhemmin vankeudessa, samoin kuin kaksi heidän kolmesta pojastaan.[2][3] Tytär Beatrice oli vankina vuoteen 1283, jolloin amiraali Roger de Lauria vapautti hänet.[2]

Muisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manfred mainitaan Dante Alighierin Jumalaisessa näytelmässä, jossa hän on päätynyt kuolemansa jälkeen esikiirastuleen, sekä Boccaccion teoksen Decamerone kahdessa tarinassa.[12]

Manfredin mukaan on nimetty hänen vuonna 1260 perustamansa Manfredonian kaupunki Apuliassa.[13]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h Manfred (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 6.11.2023.
  2. ↑ a b c d e f g h i Nordisk familjebok (1912), s. 755 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 6.11.2023.
  3. ↑ a b c d e f g Herbert Zielinski: Manfred (saksaksi) Neue Deutsche Biographie (1990), Deutsche Biographie. Viitattu 6.11.2023.
  4. ↑ Constance of Sicily (d. 1302) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 6.11.2023.
  5. ↑ a b Conradin (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 6.11.2023.
  6. ↑ Innocent IV (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 6.11.2023.
  7. ↑ Manfred, (englanniksi) The Oxford Dictionary of Byzantium (2005), Oxford Reference. Viitattu 6.11.2023.
  8. ↑ Urban IV (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 6.11.2023.
  9. ↑ Clement IV (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 6.11.2023.
  10. ↑ Battle of Benevento (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 6.11.2023.
  11. ↑ Italy: History: The end of Hohenstaufen rule (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 6.11.2023.
  12. ↑ a b Manfred (1232 - 1266): Decameron III.3 (englanniksi) Decameron Web, Brown University. Viitattu 6.11.2023.
  13. ↑ Manfredonia (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 6.11.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Manfred_(Sisilia)&oldid=22266247”