Mannerheimin patsas (Tampere)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mannerheimin patsas
Patsas esittää Mannerheimia Tampereen valtauksessa vuonna 1918.
Patsas esittää Mannerheimia Tampereen valtauksessa vuonna 1918.
Nimi Mannerheimin patsas
Tekijä Evert Porila
Valmistumisvuosi 4. kesäkuuta 1956
(valos valmistui 1939)
Taiteenlaji veistos
Sijainti Mannerheiminkallio, Leinola
Paikkakunta Tampere
Koordinaatit 61°29′13.44″N, 023°54′47.34″E

Mannerheimin patsas on Tampereen Leinolassa sijaitseva, kuvanveistäjä Evert Porilan tekemä noin kolme metriä korkea C. G. E. Mannerheimiä kuvaava pronssipatsas. Veistos on tehty vuonna 1939, mutta patsas pystytettiin vasta 1956. Se on tehty Eero Järnefeltin maalauksen mukaan ja sijaitsee kahdeksan kilometrin päässä keskustasta Leinolan Mannerheiminkalliolla, jolta käsin Mannerheimin kerrotaan seuranneen Tampereen valtausta Suomen sisällissodassa vuonna 1918.

Patsaan vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Patsaan esikuvana toiminut Eero Järnefeltin maalaus Kenraali Mannerheim vuonna 1918 Vehmaisten sotanäyttämöllä (1933).

Aloitteen patsashankkeelle teki kauppaneuvos Rafael Haarla juuri ennen kuolemaansa. Kuvanveistäjä Evert Porilalta patsaan tilasi Tampereen seudun Rintamamiesyhdistys, joka edusti vapaussotureita eli sisällissodan valkoista osapuolta.[1] Tarkoitus oli, että patsas esittää Mannerheimiä vuoden 1918 kenraalinpuvussa ja seisoma-asennossa. Kaupunginvaltuusto hyväksyi hankkeen yksimielisesti syksyllä 1938.[2] Porila veisti patsaan vuonna 1939 ateljeessaan Klingendahlin tehdassalissa. Hänen avustajanaan toimi entinen punakaartilainen kuvanveistäjä Jussi Hietanen.[3]

Patsas oli tarkoitus pystyttää vuoden 1940 alussa Koskipuistoon Tamfeltin verkatehtaan edustalle, mutta talvisota siirsi paljastusta. Ennen talvisodan alkua paikalle ehdittiin jo asentaa patsaan jalusta. Sotien aikana patsasta säilytettiin pommituksilta suojassa Haiharan kartanossa. Kun Tampereen seudun Rintamamiesyhdistys lakkautettiin syksyllä 1944, patsashanke jäi yksityisten ihmisten hoidettavaksi. Hanketta lykkäsi myös Mannerheimin oma toivomus, ettei hänelle pystytettäisi patsasta hänen elinaikanaan.[4]

Tekstilaatta patsaan jalustassa.

Sodan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pari kuukautta Mannerheimin kuoleman jälkeen vuonna 1951 Tampereen kaupunginvaltuusto päätti, ettei patsasta pystytetäkään Koskipuistoon. Perustelu tähän oli, että Mannerheim on esitetty vuoden 1918 aikaisessa sotilasasussa, siis Tampereen valloittajana. Kuvanveistäjä Kalervo Kallio tarjosi Tampereelle Mannerheimin ratsastajapatsasta, joka oli jäänyt Helsingin ratsastajapatsaan toisessa suunnittelukilpailussa toiseksi. Ratsastajapatsaalle varattiin paikka Tampereen keskustasta, mutta kustannukset nousivat niin korkeiksi, että hankkeesta lopulta luovuttiin.[5] Patsaan jalusta jäi tyhjilleen kaupungin keskustaan. Vuoden 1964 elokuussa kaupunginvaltuusto päätti, että Rintamamiesyhdistystä seurannut Vapaussoturien Huoltosäätiö voi purkaa jalustan.[2]

Paljastaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viivytysten jälkeen veistos paljastettiin 4. kesäkuuta 1956 aikanaan syrjäisellä paikalla Vehmaisten Mannerheiminkalliolla (nykyään Leinolan kaupunginosaa). Maa-alueen oli lahjoittanut maanviljelijä Kustaa Kauppila.[5] Patsas pystytettiin uuden punagraniittisen jalustan päälle.[4] Jalustassa on laatta, jossa lukee: ”Mannerheim seisoi tällä paikalla Tampereen valloituksen aikana huhtikuun alkupäivinä 1918”. Paljastustilaisuudessa oli Aamulehden mukaan paikalla monituhatlukuinen yleisö.[2]

Aihe ja jalusta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen Mannerheimin patsas sai aiheensa taidemaalari Eero Järnefeltin vuonna 1933 tekemästä maalauksesta nimeltä Kenraali Mannerheim vuonna 1918 Vehmaisten sotanäyttämöllä.[6] Siinä Mannerheim seisoo lumisessa maisemassa, taustallaan kiemurtelevia männyn oksia. Maalauksen ja veistoksen attribuutit ovat samat. Kenraalin oikeassa kädessä on piippu ja rinnalla kiikarit, sekä vasemmassa kädessä roikkuu kävelykeppi. Myös vaatetus on yhtäläinen maalauksen kanssa.

Vanhasta käyttämättä jääneestä jalustasta tehtiin Pirkkalaan jääkärimuistomerkki, joka paljastettiin vuonna 1968.[4] Sen paikalle Koskipuistoon pystytettiin Yrjö Liipolan Paimenpoika-patsas.[7]

Nykytilanne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1992–1993 tehtiin useita aloitteita patsaan siirtämiseksi Koskipuistoon. Yksi aloitteellinen yhdistys oli Pirkanmaan sotaveteraanipiiri. Vuonna 1994 ehdotettiin, että keskustaan voitaisiin tuoda siviiliasuinen, presidenttiä esittävä Mannerheim-patsas.[2] Vapaussoturien huoltosäätiö lahjoitti patsaan Tampereen kaupungille vuonna 1996.[4] Sen siirtämisestä keskustaan käydään edelleen keskusteluja.[2] Mannerheim herättää Tampereella yhä vahvoja tunteita, minkä vuoksi patsas joutuu usein ilkivallan kohteeksi. Mannerheimin syntymän 100-vuotisjuhlien alla kesäkuussa 1967 patsas tervattiin ja tuhrittiin höyhenillä. Seuraavan kerran patsas tuhrittiin maaleilla vuoden 1987 itsenäisyyspäivän alla sekä viereisen lipputangon narut oli anastettu, jotta itsenäisyysopäivän tilaisuutta patsaan äärellä ei Suomen lipun nostoa voitu pitää.[8] Joulukuussa 2004, kun Mannerheim oli voittanut Yleisradion Suuret suomalaiset -kilpailun, patsas tuhrittiin punaisella maalilla ja sen jalustaan kirjoitettiin sana ”lahtari”.[9] Sama toistui marraskuussa vuosina 2012 ja 2013.[10] Vuosien varrella siihen on myös sotkettu punaisella tekstit "eläköön punakaarti" ja "alas fasismi". Patsas on myös töhritty kokonaan punaiseksi. Vuosina 1994–2018 Aamulehdessä on julkaistu yli 90 patsasta koskevaa juttua, joista liki 70 prosenttia käsittelee patsaan siirtoa pois nykyiseltä paikaltaan.[2]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Keskinen, Jouni: Paljon porua patsaista Koskesta voimaa. Viitattu 30.3.2020.
  2. ↑ a b c d e f Paananen, Karoliina: Kustihan se siellä!. Ylioppilaslehti, 6/2020.
  3. ↑ Sotamarsalkan patsas. Viikkosanomat, 26.7.1939, nro 29, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.11.2024.
  4. ↑ a b c d Mannerheimin patsas Julkiset veistokset ja monumentit. Tampereen kaupunki. Viitattu 8.11.2014.
  5. ↑ a b Lähdeniemi, Tomi: Mannerheimin patsas paljastetaan Koskesta voimaa. Viitattu 30.3.2020.
  6. ↑ Marsalkan muistomerkkejä Suomen sotamuistomerkit 1939–1945. Tammenlehvän Perinneliitto. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 8.11.2014.
  7. ↑ Paimenpoika Julkiset veistokset ja monumentit. Tampereen kaupunki. Viitattu 8.11.2014.
  8. ↑ Marskin patsas tuhrittiin värimaaleilla. Helsingin Sanomat, 8.12.1987, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 25.4.2023.
  9. ↑ Mannerheimin patsas sai punaista maalia Tampereella Yle Uutiset. 7.12.2004 (päiv. 23.5.2012). Viitattu 8.11.2014.
  10. ↑ Tampereen Mannerheimin patsaan töhrijästä ei tietoa – sotkijat iskivät myös vuosi sitten Aamulehti. 25.11.2013. Arkistoitu 2.12.2013. Viitattu 25.11.2013.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Marsalkka Mannerheimin patsaat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mannerheimin_patsas_(Tampere)&oldid=22833579”