Marvin Gaye

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Marvin Gaye
Gaye vuonna 1973
Gaye vuonna 1973
Henkilötiedot
Syntynyt2. huhtikuuta 1939
Kuollut1. huhtikuuta 1984 (44 vuotta)
Los Angeles, Kalifornia
Ammatti laulaja, säveltäjä, tuottaja
Muusikko
Taiteilijanimi Marvin GayeView and modify data on Wikidata
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1958–1984
Tyylilajit R&B, soul, doo-wop, funk
Soittimet laulu, koskettimet, rummut, perkussiot, klavinetti, syntetisaattori, piano
Yhtyeet Bo Diddley
The Moonglows
Harvey Fuqua
Mary Wells
Kim Weston
Tammi Terrell
The Originals
Diana Ross
Levy-yhtiöt Motown, Columbia
Aiheesta muualla
www.marvingaye.net

Marvin Gaye (oik. Marvin Pentz Gay, Jr., 2. huhtikuuta 1939 Washington, D.C. – 1. huhtikuuta 1984 Los Angeles) oli yhdysvaltalainen soul- ja R&B-laulaja, lauluntekijä, tuottaja ja multi-instrumentalisti. Hän nousi kansainväliseen kuuluisuuteen 1960-luvulla. Gayen albumeista muistetaan parhaiten What's Going On, joka nousee edelleen erilaisissa äänestyksissä maailman rakastetuimpien albumien joukkoon. Yksittäisistä singleistä merkittävin lienee I Heard It Through the Grapevine, josta tuli Motown-levy-yhtiön suurin menestys sen kulta-aikana 1960-luvulla. Marvin Gaye on laulajana yksi kaikkien aikojen arvostetuimmista ja hän on toiminut suunnannäyttäjänä monille nykyartisteille.

Varhaiselämä ja -ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marvin Gaye (hän lisäsi sukunimeensä e-kirjaimen, näin teki myös Sam Cooke) syntyi Washingtonin kaupungissa. Hänen isänsä oli House of God -kirkon pappi ja Gaye aloitti laulamisen kirkon kuorossa. Hän opetteli myös soittamaan pianoa ja rumpuja. Tiukka kotikuri ja pienen kirkon helluntailais- ja juutalais-vaikutteinen uskonto värittivät Gayen kasvuikää ja heijastuivat hänen myöhempiin suhteisiinsa auktoriteetteihin ja hengellisiin kysymyksiin.

Käytyään koulun Gaye palveli Yhdysvaltain ilmavoimissa, minkä jälkeen hän esiintyi eri doo wop -ryhmien kanssa vakiintuen kuitenkin Washingtoniin ja The Rainbows -ryhmään. The Rainbows julkaisi yhden singlen Bo Diddleyn kanssa. Jonkin ajan kuluttua Gaye pestattiin The Moonglows -ryhmään. Ennen pitkää Gaye siirtyi Detroitiin ja Motown Recordsin palvelukseen. Gaye etsi paikkaansa levy-yhtiössä esiintyen milloin rumpalina, milloin lauluntekijänä. Hänestä tuli yksityiselämässäänkin osa Motown-perhettä, kun hän vei vihille Anna Gordyn, Motownin perustajan Berry Gordyn siskon, vuonna 1964.

Gayen oma unelma oli tulla tunnetuksi ”mustana Frank Sinatrana”, balladien hienostuneena tulkitsijana. Motown-yhtiön kauppatavaraa oli kuitenkin kiihkeä R&B, ja sillä myös Gayen laulajan ura lähti lentoon. Hänen ensimmäinen hittinsä oli ”Stubborn Kind of Fellow” vuonna 1962. Vuoteen 1965 mennessä Gaye oli julkaissut 39 singleä, jotka nousivat Top 40 -listalle, useat niistä duettoja Mary Wellsin, Kim Westonin ja Tammi Terrellin kanssa. Gayen duettopareista muistetaan etenkin Tammi Terrell, jonka kanssa syntyi useita hittejä, kuten ”Ain't No Mountain High Enough” (1967), ”Your Precious Love” (1967), ”Ain't Nothing Like the Real Thing” (1968) ja ”You're All I Need to Get By” (1968).

Gayen (ja Motown-levy-yhtiön) suurin hitti 1960-luvulla oli ”I Heard It Through the Grapevine”, joka vetosi kuulijoihin uhkaavalla voodoo-rytmillään. Gayen versio ei saanut heti levy-yhtiön hyväksyntää ja se hyllytettiin, joten ensimmäiseksi markkinoille ehti Gladys Knight & the Pipsin tulkinta vuonna 1967. Siitä tuli hitti, mutta vielä isompi tuli Gayen versiosta, kun julkaisulupa viimein heltisi 1968. Laulun kuuluisimman cover-version on tehnyt Creedence Clearwater Revival.

Tammi Terrellin tuupertuminen Gayen käsivarsille kesken yhteisen konsertin 1967 ja kuolema kolme vuotta myöhemmin saivat Gayen vetäytymään julkisuudesta. Sapattiaika merkitsi suurta muutosta Marvin Gayen musiikilliseen ilmaisuun. Hän hylkäsi Motownin alistavan tuotantokoneiston ja valvoi jatkossa itse musiikkinsa joka aspektia tuottajana, lauluntekijänä ja usein soittajanakin. Tänä aikana hän myös avasi silmänsä turhanpäiväisinä pitämiään rakkauslauluja syvällisemmille aiheille.

What's Going On

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1971 Gaye levytti albumin, josta on tullut hänen tunnetuimpansa. Kun Gaye esitteli Berry Gordylle yhdessä Obie Bensonin ja Al Clevlandin kanssa kirjoittamansa, albumin nimikappaleeksi tarkoitetun ”What's Going On” -kappaleen, ei tämä aluksi antanut lupaa julkaista sitä. Gordy ei uskonut sen mahdollisuuksiin menestyä eikä nähnyt vakavan, sodan ja sorron vastaisen sanoman sisältäneen laulun sopivan Motownin varovaiseen imagoon. Laulu poikkesi suuresti aiemmasta, huolettomasta soulmusiikista. Gayehin vaikuttivat muun muassa hänen Vietnamin sodasta palanneen Frankie-veljensä kokemukset.

Kun ”What's Going On” vastoin odotuksia nousi singlelistojen kärkisijoille, Berry Gordy suostui kokonaisen albumin julkaisuun.

Albumista What's Going On tuli lopulta yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä ja arvostetuimmista soul-levyistä ja siltä julkaistiin nimikappaleen lisäksi kaksi muuta Top 10:een noussutta singleä. Levy oli vallankumouksellinen soul-levy ja uusi aluevaltaus koko Motown Recordsille [1]. Sen musiikissa voi kuulla vaikutteita jazzista ja klassisesta musiikista, ja sanoituksissa viitataan vahvasti yhteiskunnallisiin asioihin ja ongelmiin, kuten sotaan, huumeisiin, ympäristöongelmiin ja korruptioon. Marvin Gaye taisteli What's Going Onilla itselleen taiteellisen vapauden, jollaista Motownin sooloartisteilla ei aiemmin ollut ollut. Levy oli myös ensimmäinen, jolla Motownin tuntemattomat sankarit, studiomuusikot (”The Funk Brothers”) saivat maininnan työpanoksestaan.[1]

Lauluja rakkaudesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vahvasti yhteiskunnallisen ja poliittisen julkaisun jälkeen Gaye teki aivan toisenlaisen, mutta yhtä kaikki menestyksekkään levyn. Vuonna 1973 julkaistu Let's Get It On on romanttisesti hyvin latautunut ja sensuelli julkaisu, jossa sanoitukset ja musiikki ovat vietteleviä ja tunteikkaita. Tunnelatauksen takana oli Gayen avio-onnen hiipuminen ja uuden rakkauden löytyminen.[2]

Gayen seuraava studioalbumi, I Want You vuonna 1976, jatkoi Let's Get It Onin eroottissävytteisellä linjalla. Gaye lähti työstämään albumia Leon Waren ja Arthur "T-Boy" Rossin kirjoittamien laulujen pohjalta. Albumin suureksi hitiksi nousi nimikappale, jonka on sittemmin versioinut muun muassa Madonna yhdessä Massive Attackin kanssa. [3]

Gaye julkaisi 70-luvulla kaksi konserttitaltiointia, joista toisen ohessa syntyi yksi laulajan uran suurimmista hiteistä. Live at the London Palladium -tuplavinyylin viimeiselle puolelle äänitettiin 11-minuuttinen jami nimeltä "Got to Give It Up". Paremmin neliminuuttiseksi lyhennettynä versiona tunnettu kappale nousi diskobuumin aallonharjalla USA:n singlelistan ykköseksi vuonna 1977.

Myöhempi ura ja kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1975 Gaye erosi vaimostaan Anna Gordysta ja vuonna 1976 oikeus päätti, että hyvitys maksamatta jääneistä elatusmaksuista Anna Gordylle maksettaisiin Gayen seuraavan levyn tuotolla. Levy julkaistiin vuonna 1978, sen nimi on varsin suora Here, My Dear ja se käsittelee hyvin raadollisesti ja yksityiskohtaisesti heidän suhdettaan. Jopa siinä määrin, että Anna Gordy harkitsi jonkin aikaa syyttää Gayea yksityisyyden loukkaamisesta. Levystä ei ollut kaupalliseksi menestykseksi, sen tuotto jäi vähäiseksi ja Gaye sai kaivaa ex-vaimonsa elatusmaksurahat muualta. Gaye avioitui pitkäaikaisen rakastajattarensa, Janis Hunterin kanssa ongelmaiseen liittoon. Pariskunta ehti erota kahdesti.

Gaye pakeni pitkään jatkuneita vero-ongelmiaan Eurooppaan, ensin Britanniaan, sitten Belgiaan vuonna 1981. Euroopassa Gaye teki kaksi viimeisiksi jäänyttä levyään. In Our Lifetime oli Motown Recordsille pettymys, sillä levy-yhtiö ei nähnyt hengellisiä teemoja käsitelleellä albumilla olevan kaupallista potentiaalia. Gaye päätyikin Motownin kanssa riitoihin levyn lopullisesta muodosta ja laulaja siirtyi Columbia Recordsiin vuonna 1982. Columbian aikana hän julkaisi levyn Midnight Love, joka sisältää yhden Gayen tunnetuimmista hiteistä "Sexual Healing". Midnight Love merkitsi Gayelle kaupallista comebackia, ja paluuta Yhdysvaltoihin. Yksi Gayen viimeisistä julkisista esiintymisistä oli hänen vuoden 1983 NBA:n tähdistöottelussa esittämä varsin kiistelty ja muistettu, rumpukoneella modernisoitu versio Yhdysvaltain kansallislaulusta The Star-Spangled Bannerista.

Gayen kuuluisuus ja julkisuus ajoi hänet lopulta syvään huumeriippuvuuteen. Huumeet edesauttoivat hänen henkisen tilansa järkkymistä, ja Gayen käytös alkoi viitata vainoharhaisuuteen. Viimeisellä kiertueellaan hän ympäröi itsensä turvamiehillä ja riisui pitämänsä luotiliivit usein vasta lavalle astuessaan. Gaye uskoi, että hänet yritettäisiin salamurhata. Hän yritti irtiottoa riippuvuuksistaan ja julkisuudesta ja muutti vanhempiensa luo asumaan. Gaye uhkasi useita kertoja itsemurhalla, hän riiteli isänsä kanssa ja yksi isoista riidoista johti lopulta Gayen kuolemaan. Marvin Gay, Sr. ampui poikansa 1. huhtikuuta 1984, päivää ennen tämän 45-vuotissyntymäpäivää.

Vuonna 1987 Marvin Gaye nimettiin Rock and Roll Hall of Fameen. Vuonna 1999 soul- ja R&B-artistit tekivät tribuuttilevyn Marvin Is 60 Marvin Gayen muistoksi.

Vuonna 2006 julkistettiin kaksi erillistä, suunnitteilla olevaa elokuvaprojektia Marvin Gayen elämästä; Sexual Healing[4] ja "Marvin - The Life Story of Marvin Gaye". Helmikuussa 2006 julkistetun Sexual Healing indie-elokuvan oli tarkoitus olla tyyliltään kokonainen elämäkertaelokuva Marvin Gayen elämästä. Ongelmat Motown-levy-yhtiön kanssa kuitenkin supistivat käsikirjoitussuunnitelmat artistin viimeisiin vuosiin. Elokuvan pääosaan on alustavasti nimitetty Law and Order-tv-sarjan näyttelijä Jesse L. Martin.

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ritz, David (1985). Divided Soul: The Life of Marvin Gaye. London : Michael Joseph. ISBN 0-7181-2638-6
  • Turner, Steve (1999). Trouble Man: The Life and Death Of Marvin Gaye. Harmondsworth : Penguin ISBN 0-14-027102-3
  • Davis, Sharon (1991). I heard it through the grapevine : Marvin Gaye : the biography. Edinburgh : Mainstream Publishing. ISBN 1-85158-317-3
  • Gaye, Frankie & Basten, Fred (2003) Marvin Gaye, My Brother. San Francisco: Backbeat Books. ISBN 0-87930-742-0
  • Dyson, Michael Eric (2004). Mercy, Mercy Me: The Art, Loves, and Demons of Marvin Gaye. New York/Philadelphia: Basic Civitas. ISBN 0-465-01769-X.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Marvin Gaye.


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Marvin_Gaye&oldid=20684211”