Matti Heinivaho

Wikipediasta
1 muutos tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 27. syyskuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Matti Heinivaho
Matti Heinivaho 1960-luvulla.
Matti Heinivaho 1960-luvulla.
Henkilötiedot
Koko nimi Matti Juhani Heinivaho
Syntynyt20. tammikuuta 1936
Messukylä
Kuollut16. syyskuuta 2024 (88 vuotta)
Tampere
Kansalaisuus  Suomi
Lapset 3 lasta, mukaanlukien Tiina Heinivaho
Muusikko
Laulukielet suomi
Aktiivisena 1951–
Merkittävät teokset Tunturin juurella, Pikku neiti porvoolainen, Lännen tie
Soittimet vibrafoniView and modify data on Wikidata

Matti Juhani Heinivaho (20. tammikuuta 1936 Messukylä – 16. syyskuuta 2024 Tampere)[1][2][3] oli suomalainen laulaja sekä televisiotuottaja ja ‑ohjaaja.

Laulajana Heinivaho aloitti uransa elokuussa 1951 jolloin hän esiintyi Tip Top -orkesterin solistina Lempäälässä Nurmen lavalla.[4] Seuraavana keväänä hän perusti Domino-orkesterin, mutta liittyi jo samana syksynä Pelimannipojat-yhtyeeseen. Tässä kokoonpanossa hän laulun lisäksi soitti vibrafonia. Varusmiespalveluksen jälkeen syntyi Matti Heinivahon kvintetti. 1950-lopulla hän teki ensimmäiset levytyksensä, ensin Levytukku Oy:lle ja sitten Westerlundin His Master's Voicelle. Vuonna 1960 julkaistu ”Tunturin juurella” oli Heinivahon läpimurtolevytys ja vuoden toiseksi suosituin kappale Mauno Kuusiston ”Kertokaa se hänelle” jälkeen.

Tamvision ohjaaja, toimittaja Matti Heinivaho vuonna 1964.

Vuonna 1964 Heinivaho aloitti työskentelynsä Yle TV2:n musiikkitoimituksessa. Tuottajana ja ohjaajana hänen työuransa jatkui vuoteen 1999, jolloin hän jäi eläkkeelle. Heinivaho ohjasi ja toimitti TV2:lle yli 700 musiikkiohjelmaa.[5]

Vuoden 1965 Miss Suomen Virpi Miettisen kunniaksi sanoitettu ruotsalainen käännöskappale ”Pikku neiti porvoolainen” oli Heinivahon toinen menestyslevy[6]. Vuonna 1966 Heinivaho levytti kolmannen suuren hittinsä, käännöskappaleen "Lännen tie". Se oli alun perin Frankie Lainen tunnussävel samannimisestä televisiosarjasta. Vuonna 1971 ilmestyi Heinivahon ensimmäinen albumi, Lännen tiellä. 28. elokuuta 2001 hän juhli 50-vuotistaiteilijauraansa juhlakonsertissa Tampere-talossa. Konsertista julkaistiin live-albumi.

Heinivaho toimi pitkään vibrafonistina sekä Tamjazz ry:n puheenjohtajana. Hän oli kunnallispolitiikassa mukana vuodesta 1972 lähtien.[7] Heinivaho oli Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Tampereella, ja marraskuussa 2006 hän oli seurakuntavaalien ääniharava.

Joulukuussa 2008 Heinivaholle myönnettiin Tampereen kaupungin anomuksesta musiikkineuvoksen arvonimi.[8] Vuonna 2018 hän sai suomalaisen Louis Armstrong ‑palkinnon perinnejazzin edistämisestä[9].

Matti Heinivahon tytär Tiina Heinivaho valittiin vuonna 1977 ensimmäiseksi Miss Farkku-Suomeksi.

Heinivaho kuoli syyskuussa 2024 pitkän sairastelun jälkeen.[3]

Albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Heinivaho, Matti, 1936– KANTO – Kansalliset toimijatiedot. 23.1.2023. Helsinki: Kansalliskirjasto. Viitattu 17.9.2024.
  2. ↑ Heinivaho, Matti London: ISNI International Agency. Viitattu 17.9.2024.
  3. ↑ a b Jokinen, Juha Veli: Matti Heinivaho on kuollut Iltalehti. 17.9.2024. Viitattu 17.9.2024.
  4. ↑ Nahkaruoska soi Heinivahon juhlassa, Tamperelainen 21.10.2011 (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Matti Heinivaho konsertoi Maarian kirkossa Turun Sanomat. 17.3.2006. Viitattu 20.1.2011.
  6. ↑ Muistojen bulevardi, Yle Radio 1, 21.2.2019, n. 40 min kohdalla.
  7. ↑ "Varis", sanoi sisko, kun Matti Heinivaho rääkäisi ensimmäisen itkun - Aamulehti Aamulehti. 20.1.2016. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 21.11.2017.
  8. ↑ Jokinen, Juha Veli: Matti Heinivahosta musiikkineuvos Iltalehti. 6.12.2008. Viitattu 20.1.2011.
  9. ↑ Suomalaisia jazzpalkintoja, Perinnejazz.fi. Viitattu 18.11.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Matti_Heinivaho&oldid=22731181”