Miller-testi
Miller-testi on Yhdysvaltain korkeimman oikeuden käyttämä testi, jolla selvitetään puheen tai ilmaisun sopivuus. Jos edellä mainitut todetaan säädyttömiksi (engl. obscene), niitä ei suojaa Yhdysvaltain perustuslain ensimmäinen lisäys ja ne voidaan kieltää.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miller-testi kehitettiin vuonna 1973 oikeustapaukseen Miller v. California.[2] Testi koostuu kolmesta osasta:
- Herättääkö teos tavallisen henkilön mielestä himoa, kun hän soveltaa nykyaikaisia yhteisön standardeja,
- kuvaileeko tai havainnollistaako teos selvästi pahennusta herättävää seksuaalista käyttäytymistä sovellettavan osavaltion lain mukaan,
- Puuttuuko teoksesta kokonaisuudessa vakava kirjallisuudellinen, taiteellinen, poliittinen tai tieteellinen arvo.
»
- Whether ”the average person, applying contemporary community standards”, would find that the work, taken as a whole, appeals to the prurient interest,
- Whether the work depicts or describes, in a patently offensive way, sexual conduct specifically defined by applicable state law,
- Whether the work, taken as a whole, lacks serious literary, artistic, political, or scientific value.»
Teos on säädytön vain, jos se täyttää kaikki kolme esitettyä vaatimusta.
Lainkäyttäjille monet asiat ovat tärkeitä. Yksi niistä on se, että testillä voi kansallisten standardien sijasta käsitellä yhteisön asettamia standardeja. Se, mikä voi loukata henkilöä New Yorkin Manhattanilla ei välttämättä loukkaa tavallista henkilöä Kansasin Manhattanissa.[3] Sovellettavaa yhteisöä ei ole kuitenkaan määritelty.
Toinen tärkeä testin ominaisuus on se, että sillä saadaan teoksen soveliaisuudesta ”tavallisen” ihmisen mielipide sen sijaan, että kysyttäisiin kaikkein herkimmiltä. Jälkimmäistä on käytetty Englannista lähtöisin olevassa Hickin testissä. Miller testin mukaan sukupuolielimiä ja seksuaalista kanssakäymistä esittävä pornografia ei ole ipso facto säädytöntä. Yhdysvaltojen konservatiivisimpiin kuuluvan alueen Utahin valamiehistö vapautti Movie Buffs -videokaupan omistajan Larry Petermanin syytteistä nopeasti.lähde?
Kritiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Löyhemmät standardit – tiukempi sensuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaatimalla teokselta ”vakavuutta” testi tekee tuomari William Douglasin mukaan helpoksi puheen ja ilmaisun vaientamisen, mutta käytännössä se on kuitenkin vaikeaa. Pornografisille teoksille on onnistuttu saamaan jonkin verran taiteellista arvoa, erityisesti National Endowment for the Arts -järjestön kautta.[4]
Määrittelyongelma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kriitikot väittävät, että säädyttömyyden määritelmä on paradoksaalinen, mielivaltainen ja subjektiivinen. Tämän vuoksi se on tyhjä sisällöltään (eng. void for vagueness), lain kannalta arveluttava ja sitä on mahdoton valvoa.[5]
Toimivallan ongelma internet-ajalla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Internetin tulo on tehnyt ”yhteisön standardien” arvioinnista vaikean. Erityisesti vaikeaa on määrittää lakien toimivalta, sillä www-palvelimella julkaistun teoksen voi lukea missä tahansa. Tapauksessa United States of America v. Extreme Associates pornografian jakaja Pohjois-Hollywoodissa tuomittiin syylliseksi Pennsylvanian yhteisön standardien mukaan. Päätöksen tehnyt United States Court of Appeals for the Third Circuit (vast. Suomen hovioikeus) perusti määräyksensä siihen, että materiaali oli saatavilla sen toimivallan alueella. Tapauksessa United States v. Kilbride The United States Court of Appeals for the Ninth Circuit perusteli, että internetin tapauksessa tulisi paikallisten standardien sijasta käyttää ”kansallisia yhteisön standardeja”, mutta näin ei ole käytännössä toimittu.lähde?
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Three Prong Obscenity Test Professionalism in Computing. Virginia Tech. Viitattu 8.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Miller v. California, findlaw.com (englanniksi)
- ↑ Godwin, Mike: Standards Issue – The Supreme Court, "community standards," and the Internet Reason Foundation. 10.2001. Viitattu 8.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Kenworthy, Bill: Public funding of controversial art First Ammendment Center. Arkistoitu 8.4.2014. Viitattu 8.4.2014. (englanniksi)
- ↑ There is no Such Thing as Obscenity spectacle.org. Viitattu 8.4.2014. (englanniksi)
