Mogadishun taistelu
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Mogadishun taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Somalian sisällissotaa | |||||||
 Michael Durantin Black Hawk helikopteri (Super64) Mogadishun yllä 3. lokakuuta 1993. Durantin helikopteri syöksyi toisena helikopterina maahan Mogadishun taistelussa.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
|
| |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
160 |
yli 2 000 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
19 kaatunutta, 73 haavoittunutta, yksi vanki |
Somali-lähteiden mukaan 315-500 kaatunutta, USA:n mukaan n.1500-3000 kaatunutta. 21 Vankia. | ||||||
Mogadishun taistelu taisteltiin 3.-4. lokakuuta 1993 Somalian pääkaupungissa Mogadishussa.[1] Somaliassa oli riehunut sissisota jo 1970-luvulta. Somalia oli myös ollut sodassa Etiopiaa vastaan vuodesta 1974. Taistelujen laannuttua 1988 eri klaanit yrittivät saada valtion hallintaansa diktaattori Siad Barrelta. Taistelut huipentuivat 1991 jolloin klaanien ja hallituksen välisissä taisteluissa kuoli 50 000 ihmistä, ja Siad Barren oli paettava maasta. Somalia jäi sen jälkeen ilman kunnon keskushallintoa. Eri klaanien taistellessa pääkaupungin Mogadishun hallinnasta, YK ja Yhdysvallat lähettivät joukkoja maahan rauhoittaakseen tilanteen. YK:n pääsihteeri Boutros Boutros-Ghali oli aikoinaan toiminut klaanipäälliköitä ja erityisesti kenraali Mohamed Farrah Aididia vastaan ollessaan diplomaattina. Aididin kannattajat pitivät YK:ta ja Yhdysvaltojen joukkoja vihollisinaan.
Kahden helikopterin alasampuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun Aididin joukot tappoivat 24 pakistanilaista YK:n sotilasta väijytyksessä 5. kesäkuuta 1993, Yhdysvallat päätti saada Aididin kiinni. Muutamaa kuukautta myöhemmin amerikkalaiset joukot saivat tietää Aididin tapaavan upseerejaan Mogadishun Olympic Hotellin viereisessä rakennuksessa.
3. lokakuuta klo 15.30, 17 Blackhawk-helikopteria ja AH-6 helikoptereita lähti suorittamaan Operaatio Ireneä. Joukot saivat upseerit kiinni kohteesta mutteivät Aididia. Vankeja ryhdyttiin kuljettamaan kohti amerikkalaisten tukikohtaa autosaattueessa.
Klo 16.20 yhteen Blackhawk-helikopteriin osui ohjus ja se joutui tekemään pakkolaskun kaupunkiin. Haavoittuneet saatiin pelastettua raskaasta tulituksesta huolimatta. Pelastajat ja haavoittumattomat jäivät vielä pudonneen helikopterin luokse.
Klo 16.40 toinen helikopteri putosi ja kaksi Delta-joukkojen tarkka-ampujaa Gary Gordon ja Randy Shughart ilmottautuivat vapaaehtoisiksi suojaamaan onnettomuuspaikkaa. Tarkka-ampujat suojasivat onnettomuuspaikkaa siihen asti kunnes saivat surmansa. Tarkka-ampujat saivat kumpikin ammuttua useita kymmeniä somaleja kivääreillään ja pistooleillaan. Saadessaan surmansa Gordonilla ja Shughartilla oli käytännössä ammukset lopussa kaikista aseissaan. Tarkka-ampujien kuoltua paikalle pudonneen helikopterin lentäjä Michael Durant otettiin vangiksi.[1] Yön saapuessa Mogadishuun 90 rangeria oli vielä ensimmäisellä onnettomuuspaikalla. Ympärillä oleva seutu oli hyvin vihamielistä ja joukot olivat jatkuvan tulituksen kohteena. Vankisaattue pääsi lentokentälle turvaan. Vasta klo 23.20 saatiin joukkoja mobilisoitua jääkäreiden pelastamiseksi.
Taistelu oli ohi maanantaina 4. lokakuuta kello 06.30. Panssaroidut saattueet evakuoivat lopulta Yhdysvaltain joukot YK:n tukikohtaan. Poistuessaan onnettomuuspaikalta joukko Rangers- ja Delta-sotilaita tajusi, että ajoneuvoissa ei ollut enää tilaa heille, ja heidän oli pakko lähteä kaupungista jalkaisin tapaamispaikkaan Hawlwadig Roadin ja National Streetin risteyksessä, mistä nimitys "Mogadishun maili".[2]
Mogadishun taistelun tapahtumista on tehty elokuva Isku Mogadishuun (Black Hawk Down).
Lopputulos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sen lisäksi että operaation päätavoitetta ei saavutettu, lehdistö piti amerikkalaisjoukkojen tappioita suurina. Amerikkalaiset menettivät 18 sotilasta ja 2 Blackhawk-helikopteria[1]. Somalien tappioiden arvioidaan olevan noin 1 000 ihmistä. Mogadishun taistelu olikin amerikkalaisille erityisesti arvovaltatappio. Amerikkalaisjoukot yllätti myös väkijoukkojen vihamielisyys, vaikka he omasta mielestään olivat auttamassa somaleita. Näkyvin esimerkki somalien vihamielisyydestä oli se, kun he vetivät kuolleita amerikkalaisia pitkin katuja ihmisjoukkojen hurratessa ympärillä. Yhdysvallat päätti vetää joukkonsa pois 7. lokakuuta 1993. Kevääseen 1994 mennessä kaikki amerikkalaiset joukot olivat vetäytyneet Somaliasta. Mogadishun taistelu katsotaan osaltaan vaikuttaneen siihen, etteivät YK ja Yhdysvallat tehneet väliintuloa myöhemmin 1994 Ruandassa kansanmurhan aikaan.
Tappiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iskussa kuoli 19 yhdysvaltalaissotilasta ja 73 haavoittui. Noin tuhat somalia sai surmansa operaatio Irenen seurauksena.[1]
Kaatuneet yhdysvaltalaiset:
Delta Force:
- SFC Randy Shughart
- MSG Gary Gordon
- MSG Tim "Griz" Martin
- SFC Earl Fillmore
- SSG Daniel Busch
160th SOAR:
- CWO Raymond Frank
- ylikersantti William Cleveland
- SSG Thomas Field
- CWO Clifton "Elvis" Wolcott
- CWO Donovan Briley
75th Ranger Regiment:
- SGT Casey Joyce
- SPC James Cavaco
- CPL Jamie Smith
- SGT Dominick Pilla
- SFC Matt Rierson
- PFC Richard Kowalewski
- SGT Lorenzo Ruiz
10th Mountain Division:
- SGT Cornell Houston
- PFC James Martin
Medal of Honor
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tarkka-ampujat Randy Shughart ja Gary Gordon saivat kuolemansa jälkeen Yhdysvaltain kongressin kunniamitalin (engl. Congressional Medal of Honor tai Medal of Honor), joka on korkein Yhdysvaltojen sotilaille myönnettävä kunniamerkki. Kyseessä olivat ensimmäiset myönnetyt mitalit sitten Vietnamin sodan.