Mongolianvaahtera
| Mongolianvaahtera | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Sapindales |
| Heimo: | Saippuamarjakasvit (Vaahterakasvit Aceraceae) |
| Suku: | Vaahterat Acer |
| Laji: | ginnala |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Mongolianvaahtera (Acer ginnala) on vaahteroiden (Acer) sukuun kuuluva kesävihanta puuvartinen kasvi. Jotkut kasvitieteilijät pitävät sitä pikkuvaahteran alalajina (Acer tataricum subsp. ginnala). Mongolianvaahteraa tavataan luonnonvaraisena Siperiassa, Japanissa, Koreassa ja Mongoliassa. Se on vain harvoin villiintynyt Eurooppaan.
Mongolianvaahtera kasvaa 3–10 metrin korkuiseksi yleensä pensaan ja puun välimuodoksi, ja rungon halkaisija on 20–40 senttimetriä. Mongolianvaahteran kaarna on harmaanruskea ja siihen tulee vanhemmiten matalia halkeamia. Sen kukat ovat kellanvihreät ja halkaisijaltaan 5–8 millimetriä. Laji kukkii alkukesästä. Sen siemenet muistuttavat Suomessa alkuperäisen metsävaahteran siemeniä, mutta ne ovat paljon pienempiä. Siemenet irtoavat puusta myöhään syksyllä ja itävät seuraavana keväänä. Mongolianvaahteran ruska on aurinkoisilla paikoilla voimakkaan punertava.[2]
Koristekasvikäyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mongolianvaahteraa kasvatetaan koristekasvina Pohjois-Euroopassa ja -Amerikassa. Se soveltuu hyvin esimerkiksi bonsaipuuksi.[3] Pihapuuna se on karaistuneisuutensa takia soveltuva Suomessa aina Ouluun ja jopa Rovaniemellekin saakka, ja se kestää jopa kolmenkymmenen asteen pakkaset. Se kasvaa hyvin myös varjoisilla pohjoisrinteillä, tosin siellä sen ruska on melko vaatimaton.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ ITIS (englanniksi)
- ↑ Taimikko (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Amur maple – Acer ginnalaBonsai BCI (Arkistoitu – Internet Archive)