Moronin kirja

Moronin kirja (engl. Book of Moroni) on Mormonin kirjan 15. ja viimeinen kirja. Sen kertojahahmo on profeetta Moroni. Mormonin kirjan muista osista poiketen Moronin kirjassa on vain vähän kertovaa ainesta, mutta se sisältää ohjeita kirkon järjestämiseen ja pyhiin toimituksiin, kuten kasteeseen ja ehtoolliseen. Kirjassa on 10 lukua ja sen tapahtumat sijoittuvat noin vuosiin 401–421.

Mormonin kirjan kertomus

Mormonin kirjan 13. kirja, jonka nimi myös on Mormonin kirja, päättyy nefiläisten tappioon lamanilaisia vastaan. Vain profeetta Moroni jää eloon, ja isänsä Mormonin kehotuksesta hän kirjoittaa nefiläisten historian loppuun. Sen jälkeen Moroni laatii vielä lyhennelmän profeetta Eterin kirjoituksista ja jerediläisten historiasta, joka muodostaa Mormonin kirjan 14. kirjan.

Moronin kirjan alussa Moroni kertoo olleensa siinä käsityksessä, ettei kirjoittaisi enempää. Hän piileskelee lamanilaisia, jotka vainoavat viimeisiä nefiläisiä, ja kertoo näiden julmista sisällissodista. Sen jälkeen Moroni kertoo, miten seurakunta ja kirkolliset toimitukset tulee järjestää, ja korostaa ohjeittensa noudattavan ylösnousseen Jeesuksen esimerkkiä.

Jeesus asetti apostolit, papit ja opettajat virkaansa kätten päällepanemisella. Sakramenttileipä ja -viini tulee siunata papin tai vanhimman johdolla ja rukoillen Isää Kristuksen nimessä. Kaste kuuluu vain heille, jotka tulevat ”särkynein sydämin ja murtunein mielin” ja ovat ”todella tehneet parannuksen kaikista synneistään”. Pienten lasten kastaminen on kiellettyä, sillä he ”ovat eläviä Kristuksessa” ja pelastuvat Jumalan armosta. Myös ympärileikkaus on Kristuksen sovitustyön kautta käynyt tarpeettomaksi.

Seurakunnan kokoukset tapahtuvat Pyhän hengen johdatuksella. Kokoontumisissa paastotaan, rukoillaan ja keskustellaan uskonasioista. Pahantekijät erotetaan seurakunnasta, mikäli kolme kirkon jäsentä todistaa tapahtuneesta synnistä vanhinten edessä. Anteeksi on kuitenkin annettava kaikille, jotka sitä vilpittömästi pyytävät ja tekevät parannuksen. Pyhän hengen avulla kristityt voivat erottaa hyvän pahasta. Pyhän hengen kautta he saavat myös armolahjoja sekä varmuuden Mormonin kirjan totuudesta.

Moronin kirjan loppupuolella kerrotaan Mormonin ennen kuolemaansa pitämästä saarnasta ja lainataan kirjettä, jossa Mormon kehottaa poikaansa luottamaan Jeesukseen ja rukoilemaan syntisten puolesta. Kirjan lopussa Moroni arvelee menevänsä pian ”lepoon Jumalan paratiisiin, kunnes minun henkeni ja ruumiini yhdistyvät jälleen” ja hän on kohtaava Jumalan viimeisellä tuomiolla.

Uskonnollinen merkitys

Lähetyssaarnajat kehottavat usein mormonismista kiinnostuneita kysymään Jumalalta, onko Mormonin kirja aito, ja viittaavat Moronin kirjan jakeisiin 10:4–5:

»minä tahtoisin kehottaa teitä kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta; ja jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla. Ja Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää totuuden kaikesta.»

”Moronin lupaus” on koko Mormonin kirjan tunnetuimpia kohtia. Monet lähetyssaarnaajat osaavat kyseisen katkelman ulkoa.

Historioitsija David F. Holland näkee Moronin kirjan keskeisenä teemana lahjan teologian. ”Lahjan” ja ”antamisen” kaltaiset sanat toistuvat lyhyessä kirjassa noin 30 kertaa. Toinen toistuva aihe on Moronin huoli oman kirjoitustyönsä puutteista sekä pelko siitä, että kun pakanat aikanaan saavat Mormonin kirjan käsiinsä, he eivät ota sitä vakavasti. Holland huomauttaa, että Moroni antaa ohjeita kirkon järjestämiseen vaikka on kansansa viimeinen; ne eivät ole Moronin aikalaisia vaan tulevaisuutta varten.

Arviointia

Katso myös: Mormonin kirjan historiallisuus

Mormonismin perustaja Joseph Smith kertoi kääntäneensä Mormonin kirjan muinaisista kultalevyistä, ja myöhempien aikojen pyhien liikkeen kannattajat ovat perinteisesti katsoneet kirjan kuvaavan todellisia tapahtumia. Kertomuksen tueksi ei kuitenkaan ole tieteellistä näyttöä, ja sekulaarit tutkijat pitävät sitä 1800-luvun tuotteena.

Moronin kirja on Mormonin kirjan sisäisen kronologian viimeinen, mutta sitä ei saneltu viimeisenä, sillä kirjan lopun saneltuaan Smith saneli vielä kuusi ensimmäistä kirjaa (1. Nefi – Omni). Brent Lee Metcalfe (1993) näkee teologisen ja tarinallisen jatkuvuuden Moronin kirjan teemojen sekä myöhemmin saneltujen osuuksien välillä. Esimerkiksi Mormonin kirjan loppuosan kehittynyt kristologia on läsnä myös Nefin kirjoissa mutta ei kertomuksen puoliväliin sijoittuvissa Moosian ja Alman kirjassa, jotka saneltiin ensimmäisinä.

Lähteet

• Metcalfe, Brent Lee (toim.): New Approaches to the Book of Mormon: Explorations in Critical Methodology, s. 395–444. Salt Lake City, Utah: Signature Books, 1993. ISBN 1-56085-017-5 Internet Archive (viitattu 2.3.2023). (englanniksi)

Kirjallisuutta

• Holland, David F.: Moroni: a brief theological introduction. Provo, Utah: Brigham Young University, Neal A. Maxwell Institute, 2020. ISBN 978-0-8425-0013-5 (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Moronin kirja Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon verkkosivuilla.