Tämä on lupaava artikkeli.

Munck af Fulkila

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Sisältää yksityishenkilöiden julkaisuja
Munck af Fulkila
Munck af Fulkila -aatelissuvun vaakuna
Munck af Fulkila -aatelissuvun vaakuna
Alkuperä Häme
Ruotsi Ruotsin ritarihuone
Introdusoitu 1627
Numero 130

Munck af Fulkila (ruots. [mɵnk av ”fʊlkila]) ollut nimenä kahdella Suomessa esiintyneellä suvulla. Nimeä Munck af Fulkila (Uskelan Fulkkilan kylän mukaan) alun perin kantanut vanhempi aatelissuku sammui jo 1700-luvun lopulla. Samaa nimeä nykyisin kantava nuorempi suku on lähtöisin Somerolta, ja sen yksi haara aateloitiin 1600-luvulla nimellä Munck af Sommernäs. 1700-luvulla Ruotsin ritarihuoneessa tapahtuneen sekaannuksen takia suvut yhdistettiin virheellisesti toisiinsa, eikä virhettä huomattu ennen kuin 1900-luvulla. Tämän seurauksena myös Somerolta peräisin oleva Munck-suku kantaa nimeä Munck af Fulkila.[1]

Vanhempi Munck-suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhemman Munck-suvun kantaisäksi ehdotetaan Sääksmäen voutia Paavali Antinpoika (tunnettu myös nimellä Paavali kirjuri, k. joskus välillä 1575–1584). Hänen poikansa oli Turun linnanvouti, tuomarinsijainen, Vehmaan Nuhjalan ja Huovarin sekä Uskelan Fulkilan omistaja, nimellä Munck af Fulkila vuonna 1585 aateloitu Mikael Paavalinpoika Munck (myös Mickel Pålinpoika Munck), joka mestattiin Turun verilöylyssä vuonna 1599.[2][1][3] Hänen poikansa oli Käkisalmen käskynhaltija, Fulkkilan ja Nuhjalan kartanoiden omistaja, eversti Hans Munck (k. 1635)[4] ja tyttärensä Margareta Munck (k. 1677), Someron Jurvalan kartanon emäntä ja Someron Lahden kartanon perustaja[5][6]. Hans Munckin poika oli Turun hovioikeuden presidentti Johan Munck (1614–1663).[4] Suku sammui miehen puolelta vuonna 1778.[1]

Nuorempi Munck-suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hirsjärven kartano Somerolla oli pitkään Munckien sukukartanona. Nykyinen päärakennus on vuodelta 1842.

Nuoremman suvun kantaisä oli tanskalaissyntyinen ratsumies Anders Joninpoika Munck (n. 1580–1634), Wolmarin käskynhaltija, Someron Hirsjärven kartanon perustaja ja omistaja, joka oli syntyjään tanskalaista tai holsteinilaista aatelia. Vuonna 1611 hän suoritti ratsupalvelusta kahden Someron Hirsjärven kylän talon puolesta. Munck ansioitui sotilaana ja sai ansioistaan vuonna 1626 Someron Harjun, Palikaisten ja Hirsjärven kylät ostorälssinä ja 1628 tilan Liivinmaalta.[7][8][9]

Aatelisarvon Ruotsissa nimellä Munck af Sommernäs (vrt. Sommarnäs, suom. Somerniemi) sai kuitenkin vasta vuonna 1657 (toisen tiedon mukaan 1649) hänen nuorempi poikansa Anders (k. 1687), Someron Palikaisten herra, mutta ei jostain syystä vanhempi poika Johan (k. 1639). Näistä Andersin sukuhaara, aateloitu suku Munck af Sommarnäs, sammui jo tämän lapsiin joskus vuosina 1678–1681, mutta Johanista alkanut sukuhaara jatkui ja elää edelleen.[7][8] Aikojen kuluessa tieto tämän sukuhaaran alkuperästä hämärtyi ja sen jäsenet nauttivat aatelisia oikeuksia olematta tosiasiassa Ruotsin ritarihuoneen kirjoissa. 1700-luvulla suku vihdoin yhdistettiin virheellisesti ritarihuoneen kirjanpidossa toiseen Munck-sukuun nimellä Munck af Fulkila. Kun virhe 1900-luvulla huomattiin, muutoksia suvun asemaan ei enää tehty.[7][1]

Somerolla suku omisti säterin oikeuksia vuodesta 1628 nauttinutta Hirsjärven kartanoa vuoteen 1840. Suvun muita kartanoita Somerolla olivat Anders Joninpoika Munckin läänityksiin kuuluneet, mutta avioliittojen kautta muille suvuille joutuneet Harju vuoteen 1649 ja Palikainen vuoteen 1678[7][10] sekä lisäksi Someron Ihamäki eli Hovila 1660-luvulta vuoteen 1707 ja uudelleen vuosina 1796–1825[11] ja puolet Someron Kimalasta vuosina 1769–1796[12]. Muualla suku omisti Härkälän kartanon Vihdissä vuosina 1691–1781 ja Irjalan kartanon niin ikään Vihdissä 1700-luvun alkupuolelta vuoteen 1859.[13][14]

Suvun jäseniä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suvun 1800- ja 1900-luvulle jatkuneet haarat polveutuvat Johan Munckin pojan eversti Anders Munckin (1638–1675) pojista, Someron Hirsjärven kartanoa omistaneesta kornetti Anders Erik Munckista (k. 1709 vankeudessa Venäjällä) ja Vihdin Härkälän kartanon omistajaksi avioliiton kautta tulleesta ratsumestari Clas Munckista (k. 1716 vankeudessa Siperiassa). Sukuhaarojen myöhempien kotikartanoiden mukaan ensin mainittua haaraa on sanottu Hirsjärven ja viime mainittua Ihamäen suvuksi.[15][16]

Näistä Hirsjärven suku jakautui Anders Erik Munckin pojista kolmeen haaraan. Vanhimpaan haaraan kuuluivat hovioikeudenneuvos Karl Fredrik Munck (1819–1900) ja tämän veljenpoika, kenraalimajuri ja todellinen valtioneuvos Lennart Fritiof Munck (1852–1941), joka toimi Mikkelin läänin kuvernöörinä ja vuosina 1918–1919 Suomenlinnan komendanttina ja varuskunnan päällikkönä. Keskimmäisen sukuhaaran jäsen oli senaattori Adolf Fredrik Munck (1800–1886). Nuorimpaan haaraan kuuluivat vuonna 1778 vapaaherralliseen säätyyn korotetut kolme veljestä: Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherra, vapaaherra Johan Henrik Munck (1748–1817)[17]; tämän veli, kamarirevision puheenjohtaja, hovitallimestari ja sittemmin kreivi, Ruotsin kuningas Kustaa III:n suosikki, Adolf Fredrik Munck (1749–1831)[1][18][19]; sekä veljeksistä nuorin, Kustaa IV Aadolfin hovimarsalkka, Tukholman käskynhaltija, vapaaherra Otto Magnus Munck (1764–1853)[20][15]. Näistä Johan Henrik Munckin poika oli Helsingin yliopiston sijaiskansleri, jalkaväenkenraali ja vapaaherra Johan Reinhold Munck (1795–1865).[21][22] Hänen poikansa oli Hausjärven Erkylän kartanon omistaja Carl Otto Alexander Munck (1853–1927)[15], jonka tytär oli jääkäripataljoona 27:n sairaanhoitaja, vapaaherratar Ruth Munck (1886–1976)[23][a]. Johan Reinhold Munckin tytär oli Minette Donner (o.s. Munck, 1848–1922), kielitieteilijä ja senaattori Otto Donnerin puoliso ja tutkimusmatkailija ja kielitieteilijä Kai Donnerin äiti.[24]

Nuoremman, Someron Ihamäen suvuksi sanotun sukuhaaran tunnettuja jäseniä olivat Someron Ihamäen kartanon omistaja, Ruotsin laivaston everstiluutnantti Carl Johan Munck (1758–1815)[11][12][15] sekä tämän pojat, Suomessa vaikuttanut everstiluutnantti August Carl Ludwig Munck af Fulkila (1789–1869)[25] ja Ruotsissa vaikuttanut eversti Carl Jacob Munck (1808–1882)[15]. August Carl Ludvig Munckin poika oli kontra-amiraali Alexander Munck af Fulkila (1832–1892)[26] ja tämän poika kenraalimajuri Viktor Ernst Fredrik Munck af Fulkila (1867–1929)[27]. Carl Jakob Munckin tytär oli Ruotsin prinssi Oscarin puoliso Ebba Munck (1858–1946).[15][28]

Muita Munck-sukuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita Munck-sukuja ovat ruotsalainen aatelissuku Munck af Rosenschöld[29] sekä Säämingissä vaikuttanut suomalainen Munck-niminen rälssisuku[30]. Munk-niminen aatelissuku on lisäksi Tanskassa, ja nuoremman Munck af Fulkila -suvun sanotaan polveutuvan tästä.[1]

Huomiolista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Yksikön vahvuuteen ei virallisesti kuulunut naisia. Silti sekä Ruth Munck että hänen kollegansa Saara Rampanen ovat poikkeuksellisesti merkitty jääkärimatrikkeliin ja luettu jääkärijoukkoon.lähde?

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aaltonen, Esko (toim.): Someron historia II. Forssa: Kustantaja tuntematon, 1958.
  • Carpelan, Tor: Ättartavlor för de på Finland riddarhus inskrivna ätterna. (Andra bandet H–R) Helsinki: Frenckellska tryckeri aktiebolagets förlag, 1958. (ruotsiksi)
  • Munck (1500–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Munck af Fulkila Ätt- och vapendatabas, Ruotsin ritarihuone. (ruotsiksi) Viitattu 9.1.2010.
  2. ↑ Tietosanakirja, Tietosanakirja-osakeyhtiö 1909–1919.
  3. ↑ Munck, Mickel Pålinpoika Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. ↑ a b Munck, Hans Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  5. ↑ Someron historia II 1958: s. 14–15. (Someron kartanot kirj. Y. S. Koskimies) Teoksen Jurvalan kartanoa koskeva osa Pertti Toukkarin sivuilla. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 11.1.2010.
  6. ↑ Someron historia II 1958: 67. (Someron kartanot kirj. Y. S. Koskimies) Teoksen Lahden kartanoa koskeva osa Pertti Toukkarin sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 11.1.2010.
  7. ↑ a b c d Someron historia II 1958: s. 58–67. (Someron kartanot kirj. Y. S. Koskimies) Teoksen Hirsjärven kartanoa koskeva osa Pertti Toukkarin sivuilla. Viitattu 11.1.2010.
  8. ↑ a b Munck, Anders Joninpoika Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  9. ↑ Jutikkala, Eino & Gabriel Nikander (toim.): Suomen kartanot ja suurtilat III, s. 24–25. Helsinki: Kivi, 1945. Teoksen Hirsjärveä koskeva osuus Pertti Toukkarin sivuilla (viitattu 13.1.2010).
  10. ↑ Carpelan 1959: s. 735–736
  11. ↑ a b Someron historia II 1958: 31. (Someron kartanot kirj. Y. S. Koskimies) Ihamäen kartanoa koskeva osa Pertti Toukkarin sivuilla. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 11.1.2010.
  12. ↑ a b Someron historia II 1958: s. 79–86.
  13. ↑ Pipping, J. A.: Beskrifning öfwer Wichtis Socken, s. 33–35, 39–40. Helsinki: Frenkell & Son, 1845. (ruotsiksi)
  14. ↑ Soikkeli, Kaarle: Vihti. kuvauksia Vihdin kunnan luonnosta, historiasta ja kansan elämästä I osa, s. 412–413. Helsinki: K. F. Puromies, 1929.
  15. ↑ a b c d e f Munck (1500–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  16. ↑ Carpelan 1958: 735–736.
  17. ↑ Munck, Johan Henrik Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  18. ↑ Munck, Adolf Fredrik Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  19. ↑ Reitwiesner, William Addams: The Ancestry of Adolf Fredrik greve Munck (1749–1831) wargs.com. William Addams Reitwiesner. Viitattu 11.1.2010.
  20. ↑ Carpelan 1958: 746
  21. ↑ Munck, Johan Reinhold Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  22. ↑ Johan Reinhold Munck Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  23. ↑ Munck, Ruth Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  24. ↑ Donner, Minette (1848–1922) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  25. ↑ Kotivuori, Yrjö: August Karl Ludvig Munck . Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
  26. ↑ Alexander Munck af Fulkila Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  27. ↑ Viktor Ernst Fredrik Munck af Fulkila Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  28. ↑ Carpelan 1958: 747–751.
  29. ↑ Munck af Rosenschöld Ätt- och vapendatabas, Ruotsin ritarihuone. (ruotsiksi) Viitattu 19.1.2010.
  30. ↑ Hormia, Yrjö: Talonpoikaistuneita säätyläissukuja Säämingissä. Genos, 1953, 23. vsk, s. 1–11. Helsinki: Suomen sukututkimusseura. Artikkelin verkkoversio Suomen sukututkimusseuran sivuilla. Viitattu 12.1.2010. (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Munck_af_Fulkila&oldid=22616522”