Oralismi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Oralismi eli puhemenetelmä on kuurojen opetuksen suuntaus, joka painottaa puhumisen ja huuliltalukemisen tärkeyttä. Oralismin kantava ajatus on se, että ajattelu ja henkinen kehitys voi tapahtua pelkästään puhekielen kautta. Oralismi oli Suomen kuurojenkouluissa vallitseva opetuskäytäntö 1800-luvun lopusta noin 1970-luvulle.

Vuonna 1880 pidettyä Milanon kongressia pidetään oralismin vertauskuvallisena alkamispisteenä. Kongressi kannusti vahvasti puhemetodin käyttöä ja tyrmäsi viittomakielen käytön kokonaan. Suomessa periaatepäätös puhemenetelmään siirtymisestä tehtiin jo vuonna 1877, mutta virallisesti se otettiin käyttöön vasta vuonna 1892.[1][2]


Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Eeva Salmi, Mikko Laakso: ”Milanon kongressi - eläköön puhe!”, Maahan lämpimään, Suomen viittomakielisten historia, s. 154. Kuurojen Liitto ry, 2005. ISBN 952-5396-30-4
  2. ↑ Eeva Salmi, Mikko Laakso: ”Helsingin kokous”, Maahan lämpimään, Suomen viittomakielisten historia, s. 152. Kuurojen Liitto ry, 2005. ISBN 952-5396-30-4
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Oralismi&oldid=22800821”