Orgaaninen arkkitehtuuri
Orgaaninen arkkitehtuuri on eräs ryhmä modernin arkkitehtuurin tyylilajeja, joka kehittyi art nouveausta ja oli pohjana muun muassa funktionalismin synnylle. Orgaaninen arkkitehtuuri sisältää yleensä monenlaisia teemoja, joihin voi liittyä esimerkiksi tietty rakennuksen muoto ja koko.[1] Viime vuosikymmeninä moderni arkkitehtuuri on jälleen ottanut käyttöön monia orgaanisen arkkitehtuurin keskeisiä periaatteita.
Tyylin lähtökohtana on usein elävä luonto, joka tarjoaa ideoita, esteettisiä muotoja ja rakenteellisia ratkaisuja rakennusten ulkoisten muotojen sekä sisäisten toimintojen tarkoituksenmukaiselle suunnittelulle. Myös ajatuksen siitä, että funktio (toiminto, käytännöllisyys) ohittaa muodon tärkeyden suunnittelussa, esittivät ensimmäisinä orgaanisen arkkitehtuurin edustajat, Louis Sullivan etunenässä, pohjustaen näin funktionalismin syntyä.[2]
Merkittäviä edustajia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Louis Sullivan
- Frank Lloyd Wright
- Antoni Gaudí
- Rudolf Steiner
- Erich Mendelsohn
- Reima Pietilä
- Raili Pietilä
- Ivan Taslimson
- Friedensreich Hundertwasser
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Orgaaninen arkkitehtuuri-tila, muoto ja materiaalit 3.2.2023. Bryggman-säätiö. Viitattu 12.4.2024.
- ↑ Reetta Paananen: Orgaaninen arkkitehtuuri Prezi. Viitattu 12.4.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Erkki Pirtola: Ulos kenkälaatikoista (Arkistoitu – Internet Archive). Voima 7/2005.