Peltopyy
| Peltopyy | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kanalinnut Galliformes |
| Heimo: | Aitokanat Phasianidae |
| Suku: | Peltopyyt Perdix |
| Laji: | perdix |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Perdix perdix |
|
 |
|
| Katso myös | |
Peltopyy eli vanhoilta nimiltään turkinpyy ja peltokana[3] (Perdix perdix) on fasaanin sukuinen kanalintulaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Peltopyy on tanakka kanalintu, jonka selkäpuoli on ruskeankirjava, vatsapuoli harmahtava. Naama on oranssinsävyinen. Nuori lintu on kauttaaltaan ruskea, kunnes alkusyksyllä sulkii vanhan linnun pukuun. Laulua kuulee varsinkin kevätöisin. Se on lyhyt, terävä kirkaisu, jota kummatkin sukupuolet voivat esittää. Peltopyy on melko utelias, mutta se yleensä välttelee ihmisasutuksia. Joskus sitä tavataan myös pihapiireissä, mutta ei tiiviisti asutuissa paikoissa, kuten (suur)kaupungeissa.
Peltopyyn pituus on keskimäärin 29–35 cm, siipien kärkiväli 52–57 cm, paino 350–450 g.
Vanhin suomalainen rengastettu peltopyy on ollut vähintään 3 vuotta 6 kuukautta 7 päivää vanha.[4]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Peltopyitä tavataan liki koko Euroopassa ja läntisessä Aasiassa. Se on levinnyt istutettuna myös Pohjois-Amerikkaan. Peltopyykanta pienenee sopivan elinympäristön vähentyessä, mutta kanta ei Suomessa ole vakavasti uhanalainen. Suomessa pesii vain noin 4000 paria, koko Euroopassa 1,7–3 miljoonaa paria. Suomessa peltopyy esiintyy harvalukuisena länsi- ja etelärannikolla[5].
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pesä on maassa, tavallisesti pellon pientareella korkean heinikon suojassa. Peltopyy tekee 10–29 munaa maahan rakentamaansa pesään. Haudonta-aika on noin 25 päivää, vain naaras hautoo. Poikaset ovat pesäpakoisia joten ne lentävät tyydyttävästi jo 2-viikkoisina.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Peltopyyn pääravintoa ovat siemenet, mutta varsinkin poikaset syövät hyönteisiä proteiininlähteenä. Peltopyy käy säännöllisesti ruokintapaikoilla[5].
Nimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tieteellinen nimi perdix tulee latinan ja kreikan peltopyytä tarkoittavasta sanasta perdix.[6] Vanhoja suomalaisia nimiä ovat Lönnrotin mukaan metsäkana, peltokana, keisarinkana, Englandinkana, Ryssänkana, Turkinpyy ja peltopyy.[7] Kivirikko (1927) antaa varsinaiseksi nimeksi "Turkinpyy" ja varianteiksi mm. Tanskanpyy (Loimaalta), rappikana (Laihia) ja peltoteeri (Merimasku).[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Häkkinen, Kaisa: Linnun nimi. Teos, 2011. ISBN 978-951-851-434-6
- Jobling, James, A.: The Helm Dictionary of Scientific Bird Names. Christopher Helm, 2010. ISBN 978-1-4081-2501-4
- Kivirikko, K. E.: Suomen linnut. Toinen osa. Wsoy, 1927.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Perdix perdix IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 568. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 24.7.2021).
- ↑ Pieni Tietosanakirja 1925–1928, s. 711
- ↑ Lintujen ikäennätykset Luomus. 28.5.2019. Viitattu 19.7.2020.
- ↑ a b Laine, Lasse: Suomen Luonto-opas, s. 210. WSOY, 2000.
- ↑ Jobling, 2010
- ↑ Häkkinen, 2011, s. 304
- ↑ Kivirikko, 1927, s. 520
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Markus Varesvuo ja Pertti Koskimies: Metson suku – Suomen kanalinnut. Docendo, 2015. ISBN 978-952-291-164-3
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- BirdLife Suomi: Peltopyy, maalaismaiseman palleroinen (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf-tiedosto)
- Peltopyy Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Peltopyy (Perdix perdix)
- ITIS: Perdix perdix (englanniksi)
- Erkki Pulliainen. Peltopyy. Ochre Chronicles 2007.