Pertti Virtaranta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pertti Virtaranta haastattelee Oulangan murteen puhujaa vuonna 1966.

Erkki Pertti Ilmari Virtaranta (20. toukokuuta 1918 Karkku – 9. heinäkuuta 1997 Helsinki) oli suomalainen kielitieteilijä, merkittävä itämerensuomalaisen kulttuurin tutkija ja tallentaja ja Helsingin yliopiston suomen kielen professori.[1] Hän liikkui paljon muun muassa lyydiläisten, karjalaisten (mukaan lukien tverinkarjalaisten), vepsäläisten sekä amerikansuomalaisten parissa. Virtaranta oli Suomen Akatemian jäsen. Virtaranta oli myös vuosina 1968–2005 ilmestyneen kuusiosaisen Karjalan kielen sanakirjan ensimmäinen päätoimittaja.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virtarannan vanhemmat olivat kansakoulunopettajat Vihtori Arvid Virtaranta (1879–1959) ja Sigrid Josefiina Hietaranta (1881–1983). Pertti Virtarannan kotipitäjä oli Karkku, joka on merkitty myös hänen viralliseksi syntymäpaikakseen, vaikka tosiasiassa hän syntyi Raumalla.[2] Virtaranta tuli ylioppilaaksi Tyrvään yhteiskoulusta vuonna 1936 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi vuonna 1943 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1946 sekä osallistui tohtoripromootioon vuonna 1950. Hän toimi suomen kielen lehtorina Lundin yliopistossa Ruotsissa vuosina 1948–1955, Helsingin yliopistossa suomen kielen dosenttina vuosina 1956–1959.[3] Hän oli professori vuosina 1959–1981 ja historiallis-kielitieteellisen osaston dekaani 1969–1975.[1] Hän sai akateemikon arvonimen vuonna 1990.[4]

Nuoruudessaan Virtaranta perehtyi erityisesti satakuntalaisiin murteisiin, joiden historiasta kirjoitti väitöskirjansa Länsiyläsatakuntalaisten murteiden äännehistoria. Suurelle yleisölle hän tuli tutuksi lukuisista toimittamistaan teoksista, joissa suomen murteiden ja karjalan puhujat kertovat värikkäästi menneisyydestä ja talonpoikaiselämän kiinnostavista tapahtumista. Monet teoksistaan hän toimitti yhdessä vaimonsa, filosofian maisteri Helmi Virtarannan kanssa, joka myös oli kielen- ja kansanperinteen tuntija. Helmi Virtaranta antoi nimen hyvin monille miehensä teoksille. Toimiessaan Lundin yliopiston lehtorina Virtaranta kävi usein haastattelemassa Ruotsiin paenneita inkeriläisiä.

Helsingin yliopiston professorina Virtaranta perusti Suomen kielen nauhoitearkiston vuonna 1959.[5]

Virtarannan keskeisiin tutkimushankkeisiin kuuluu myös Karjalan kielen sanakirja, jonka päätoimittajana hän työskenteli lähes kolmekymmentä vuotta, 1955–1983.[4]

Virtaranta oli yksi Sastamalassa vuosittain järjestettävien Vanhan kirjallisuuden päivien aloitteentekijöistä vuonna 1985.

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Länsiyläsatakuntalaisten murteiden äännehistoria I: Konsonantit. (Diss) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1946.
  • Vanha kansa muistelee. (Valokuvat Eino Nikkilä) Helsinki: WSOY, 1947.
  • Hämeen kansa muistelee. Porvoo: WSOY, 1950.
  • Sana ei sammaloidu. Porvoo: WSOY, 1953.
  • Elettiinpä ennenkin. Vammala: Tyrvään Sanomat, 1953.
  • Länsiyläsatakuntalaisten murteiden äännehistoria II: Vokaalit. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1957.
  • Vienan kansa muistelee. Porvoo: WSOY, 1958.
  • Tverin karjalaisten entistä elämää. Porvoo: WSOY, 1961.
  • Lyydiläisiä tekstejä I–III. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1963–1964.
  • Suomen kansa muistelee. Porvoo: WSOY, 1964.
  • Virtaranta, Pertti – Soutkari, Pentti: Näytteitä Suomen murteista. (Tietolipas 34) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1964.
  • F. E. Sillanpään puhetta. Helsinki: Otava, 1967.
  • Virtaranta, Pertti – Soutkari, Pentti: Suomalainen murrelukemisto. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1968.
  • Annastuuna aikanansa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1969.
  • Kultarengas korvaan. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1971.
  • Polku sammui. Helsinki: Kirjayhtymä, 1972.
  • Someron murrekirja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1973.
  • Tyrvään murrekirja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1976.
  • Lyydiläisiä tekstejä IV. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1976.
  • Vienan kyliä kiertämässä. Helsinki: Kirjayhtymä, 1978.
  • Karjalaisia kulttuurikuvia. Espoo: Weilin+Göös, 1981.
  • Länsi-Kannaksen murrekirja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1982.
  • Viljakkalan murrekirja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1983.
  • Lyydiläisiä tekstejä V. Helsinki: Suomalais-ugrilainen Seura, 1984.
  • Virtaranta, Helmi – Virtaranta, Pertti: Kauas läksit karjalainen. Porvoo: WSOY, 1986.
  • Karkun murrekirja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1986.
  • Tampereen murrekirja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1987.
  • Suru virret suuhun tuopi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1989.
  • Kulttuurikuvia Karjalasta. Espoo: Weilin+Göös, 1990.
  • Tverinkarjalaisista nimistä. Helsinki: Suomalais-ugrilainen Seura, 1992.
  • Amerikansuomen sanakirja. Turku: Siirtolaisuusinstituutti, 1992.
  • Amerikansuomi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1993.
  • Elettiinpä ennenkin. (Kuvitukseltaan uusittu laitos) Vammala: Tyrvään Sanomat, 1993.
  • Virtaranta, Pertti – Yli-Paavola, Jaakko: Kynällä kylmällä, kädellä lämpimällä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1993.
  • Virtaranta, Pertti – Yli-Paavola, Jaakko: Suomeen suostuneita. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995.
  • Virtaranta, Pertti – Yli-Paavola, Jaakko: Hauska tutustua: Amerikansuomalaisia tapaamassa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1996.
  • Virtaranta, Pertti – Yli-Paavola, Jaakko: Suomalaismetsissä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997.
  • Virtaranta, Helmi – Virtaranta, Pertti: Ahavatuulien armoilla: Itkuvirsiä Aunuksesta. Helsinki: Suomalais-ugrilainen Seura, 1999.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Pertti Virtarannan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa. (Maksullinen artikkeli.)
  2. ↑ Vesterbacka, Marko (toim.): Virtaranta 1918, s. 5. Warelia, 2018. ISBN 978-952-5940-43-5
  3. ↑ Kuka kukin on 1978, s. 1105. Runeberg.org.
  4. ↑ a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 825–826. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  5. ↑ Puhutun kielen aineistot Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 27.2.2022.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Heikkinen, Marjatta – Heikkinen, Reijo (toim.): Tie Vienaan: Akateemikko Pertti Virtarannan elämäntyölle omistettu muistojulkaisu. Kajaani: Kajaanin Lönnrot-instituutti, 1999. ISBN 951-98-272-0-X
  • Itkonen, Terho: Kuusikymmenvuotias Pertti Virtaranta. Kalevalaseuran vuosikirja, 1978, 58. vsk, s. 5–24, 330–338. ISSN 0355-0311
  • Leino, Pentti: ”Virtaranta, Pertti (1918–1997)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 630–632. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Teoksen verkkoversio.
  • Torikka, Marja – Yli-Paavola, Jaakko (toim.): Täyttä työtä: Akateemikko Pertti Virtarannan satavuotismuisto. Helsinki: Karjalan sivistysseura, 2018. ISBN 978-952-7193-16-7

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pertti_Virtaranta&oldid=22162380”