Pk-yritys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pk-yritys eli pieni tai keskikokoinen yritys on käsite, jolla kuvataan tyypillisesti alle 250 työntekijän yrityksiä. Ryhmään lasketaan kuuluvaksi alle 10 työntekijän mikroyritykset, 10-50 työntekijän pienet yritykset sekä keskisuuret 50–250 työntekijän yritykset.[1] Valtaosa Suomen n. 295 000 yrityksestä oli vuonna 2020 pk-yrityksiä: alle 10 hengen yrityksiä on 93 prosenttia, joista suurin osa oli yksinyrittäjiä. Pk-yrityksiä suurempia suuryrityksiä oli vuonna 2020 ainoastaan 662 kappaletta.[2]

Määritelmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pk-yrittäjyydestä käytetään Euroopan unionissa lyhennettä SME. Yhdysvalloissa pk-yrityksistä käytetään lyhennettä SMB. Yhdysvalloissa luokkaan luokitellaan Euroopasta poiketen alle 500 henkilön yritykset. Ranskassa pk-yrityksistä käytetään lyhennettä PME joka tarkoittaa Petites et Moyennes Enterprises. Euroopan unionin määritelmän mukaan pk-yritykset jaetaan kolmeen luokkaan:[3][4]

  1. Mikroyrityksiin, joissa on alle 10 työntekijää ja jonka liikevaihto on alle 2 miljoonaa euroa.
  2. Pieniin yrityksiin, joissa on alle 50 työntekijää ja jonka liikevaihto on alle 10 miljoonaa euroa.
  3. Keskikokoisiin yrityksiin, joissa on alle 250 työntekijää ja jonka liikevaihto on alle 50 miljoonaa euroa.

Monet EU-tukiohjelmat on suunnattu pienille ja keskisuurille yrityksille, joten siksi tieto kohderyhmään kuulumisesta voi olla tärkeä.[5]

Euroopan unionissa toimi vuonna 2014 yli 21 miljoonaa pk-yritystä, joisssa työskenteli 88,8 miljoonaa ihmistä. Noin 90 % yrityksistä kuului pk-yrityksiin ja niissä oli kaksi kolmasosaa työpaikoista. Euroopan unioni pitää pk-yritysten merkitystä suurena Euroopan taloudelle, talouskasvulle, kilpailukyvylle ja työllisyydelle. Suuren taloudellisen merkityksen vuoksi pk-yritykset ovat yksi EU-politiikan keskeisistä painopisteistä. Euroopan komissio on pyrkinyt edistämään yrittäjyyttä ja parantamaan pk-yritysten liiketoimintaympäristöä.[3]

Pohjoismaissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskan noin 300 000 yrityksestä vuonna 2019 oli noin 99 % pk-yrityksiä ja tanskalaisten yritysten työntekijöistä kaksi kolmasosaa työskentelee pk-yrityksissä. Tanskalaiset pk-yritykset työllistävät siis lähes miljoona ihmistä. Tanskalaisten mikroyritysten kansainvälisyys on rajallista, mutta keskisuuret yritykset ovat yhtä kansainvälistyneitä kuin suuret yritykset. Tanskassa pk-yritysten haasteet ovat erityisesti ammattitaitoisen ja korkeasti koulutetun työvoiman riittävyydessä. Monet tanskalaiset pk-yritykset ovat järjestäytyneet SMV Danmarkiin.[4]

Suomessa toimi vuonna 2020 294 303 pk-yritystä. Määrä on ollut laskussa, sillä vuonna 2012 pk-yrityksiä oli vielä 315 566 kappaletta.[6] Alle 10 työntekijän yrityksiä näistä oli 274 562 joista yksinyrittäjiä 194 000. Vuosina 2001–2019 pk-yrityksiin syntyi työpaikkoja 160 646 ihmiselle. Kaikkien suomalaisten yritysten liikevaihdosta 57,5 % syntyi pk-yrityksissä ja pk-sektorin osuus bruttokansantuotteesta on runsas 40 prosenttia.[2] 115 000 yritystä on järjestäytynyt Suomen Yrittäjiin.[7]

  1. Miten mikro- ja pk-yritys määritellään? Elikeinoelämän keskusliitto. 24.1.2018. Viitattu 3.5.2023.
  2. a b Yrittäjyys Suomessa Suomen Yrittäjät. Viitattu 5.3.2023.
  3. a b Käyttöopas – Pk-yrityksen määritelmä Euroopan komissio. 2015. Viitattu 3.5.2023.
  4. a b Erik Rasmussen: Små og mellemstore virksomheder (SMV) Den Store Danske. 19.2.2023. Arkistoitu 20.2.2023. Viitattu 3.5.2023. (tanskaksi)
  5. SME Definition European Commission: Internal Market, Industry, Entrepreneurship and SMEs. Viitattu 3.5.2023. (englanniksi)
  6. Tilastokeskus: Yritysrekisterin vuositilasto 2012
  7. Tietoa yrittäjistä Suomen Yrittäjät. Viitattu 3.5.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]