Pteranodon
Pteranodon | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Luokka: | Matelijat Reptilia |
Lahko: | Pterosauria |
Alalahko: | Pterodactyloidea |
Heimo: | Pteranodontidae |
Suku: |
Pteranodon Marsh, 1876 |
Lajit | |
|
|
Katso myös | |
Pteranodon (kreikaksi πτερόν (pteron, ”siipi”) ja ἀνόδων (anodon, ”hampaaton”) oli Pohjois-Amerikassa myöhäisellä liitukaudella (noin 90–70 miljoonaa vuotta sitten) elänyt Pterosaurus.[1]
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pteranodon oli suurikokoinen pterosaurus, joka oli 1,83 metrin pituinen ja joiden siipiväli oli jopa 9 metriä. Ne elivät noin 70–100 miljoonaa vuotta sitten myöhäisellä liitukaudella.[2] Ne painoivat, jopa 20–93 kilogrammaa.[3] Urokset olivat selvästi suurempia kuin naaraat. Niiden uskottiin olevan suurimpia pterosauruksia aina 2000-luvun lopulle saakka, kunnes niitä suuremmat Azhdarchid pterosaurukset löydettiin.[4] Niiden kallot ovat 78 senttimetrin pituiset.[5]
Harja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pteranodonilla oli päässään suuri harja, jota ehkä käytettiin apuna parittelumenoissa. Uroksilla on ehkä ollut suurempi harja kuin naarailla, mikä olisi johtanut siihen että ne olisivat käyttäneet suurta harjaa apuna naaraan havittelussa.[6]
Nokka ja hampaat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pteranodonin nokka ei sisältänyt hampaita. Niiden nokat olivat hoikkia ja todennäköisesti erittäin terävät, joten niitä käytettiin todennäköisesti saalistuksessa.[6] Niillä oli myös erilainen purenta nokkansa johdosta.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikka Pteranodonilla ei ollut hampaita, se oli lihansyöjä. Paleontologit tietävät, että Pteranodon söi lihaa, koska sen fossiileja on löydetty merialueiden lähistöiltä, mikä osoitti, että se söi merieläimiä muun muassa rapuja ja kaloja. Pteranodon söi saaliinsa kokonaisuudessaan, kuten pelikaani.[1][7]
Fossiilit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sen nimesi Paleontologi Othniel Charles Marsh vuonna 1876. Hän löysi Pteranodonin Kansasista. Myöhemmin löytöjä on tehty myös Alabamasta, Nebraskasta, Wyomingista ja Etelä-Dakotasta.[2][7]
Lentäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tutkimusten mukaan Pteranodon lensi samalla tavalla kuin nykyajan albatrossit.[8] Tämä perustuu siihen, että Pteranodonilla oli samanlainen ”kuvasuhde” joka oli samanlainen kuin albatroseilla.[8] Ne pystyivät lentämään pitkiä matkoja, hyödyntäen siipiänsä ne käyttivät myös siipiänsä paetakseen petoeläimiltä.[9] Koska Pteranodonit olivat painavia niiden oli vaikeampi nousta ilmaan.[10]
Elokuvakulttuurissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pteranodon esiintyy elokuvissa muun muassa elokuvissa Kadonnut maailma: Jurassic Park, Jurassic Park III, Jurassic World ja Jurassic World: Kaatunut valtakunta.
Jurassic Park III:n pteranodoneissa on löydettävissä paljon anatomisia ja teknisiä virheitä, kuten tarttumakykyiset jalat, lekuttelukyky sekä kyky kantaa ihmistä ilmassa. Niille annettiin myös hampaat, vaikka nimi pteranodon tarkoittaa ”siivekästä ja hampaatonta”.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Pteranodon Prehistoric Wildlife. Viitattu 2.3.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Pteranodon Encyclopaedia Britannica. Viitattu 23.2.2019. (englanniksi)
- ↑ Pteranodon New Dinosaurs. Viitattu 23.2.2019. (englanniksi)
- ↑ Éric Buffetaut: Evolution and Palaeobiology of Pterosaurs. The Geological Society, 2003. ISBN 1-86239-143-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 2.3.2019). (englanniksi)
- ↑ Pteranodons Oceansofkansas.com. 12.5.2014. Viitattu 2.3.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Joseph Castro: Pterodactyl, Pteranodon & Other Flying 'Dinosaurs' Live Science. 18.3.2016. Viitattu 2.3.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Pteranodon Dinopit. Viitattu 2.3.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Witton, M.P.; Habib, M.B.: On the Size and Flight Diversity of Giant Pterosaurs, the Use of Birds as Pterosaur Analogues and Comments on Pterosaur Flightlessness PLoS ONE. 15.11.2010. Viitattu 2.3.2019. (englanniksi)
- ↑ How Did Pterosaurs Fly? American Museum of Natural History. Viitattu 2.3.2019. (englanniksi)
- ↑ Pterosaurs should have been too big to fly – so how did they manage it? The Conversation. 30.6.2016. Viitattu 2.3.2019. (englanniksi)