Raimo Ilaskivi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Raimo Ilaskivi
Ilaskivi vuonna 1982
Ilaskivi vuonna 1982
Helsingin kaupunginjohtaja
1979–1991
Edeltäjä Teuvo Aura
Seuraaja Kari Rahkamo
Kansanedustaja
1962–1975
Henkilötiedot
Syntynyt26. toukokuuta 1928 (ikä 96)
Ruokolahti
Arvonimiylipormestari (1980)
Puoliso Airi Ellen Uimonen (1957–)
Tiedot
Puolue Kokoomus

Raimo Ilaskivi (vuoteen 1947 Hämäläinen; s. 26. toukokuuta 1928 Ruokolahti) on suomalainen poliitikko. Hän toimi kokoomuksen kansanedustajana (1962–1975), Helsingin kaupunginjohtajana (1979–1991), europarlamentaarikkona (1996–1999) ja puolueensa presidenttiehdokkaana (1994).[1]

Ilaskiven poliittista uraa leimasi markkinatalouden puolustaminen, mutta hän myös arvosteli kasinotaloutta.[2][3][4][5][6]

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Raimo Ilaskivi lapsena.

Raimo Ilaskivi syntyi Tainionkosken Niskalammilla 26. toukokuuta 1928. Hänen isänsä oli Enso-Gutzeitin metsäosaston konttoripäällikkö Ragnar Alfred Hämäläinen ja äiti kansakoulunopettaja Elli Aleksandra Lahtinen.[1] Kenraaliluutnantti Einar Hämäläinen oli hänen setänsä.[7] Ilaskivi syntyi valekuolleena, mutta kätilö sai hänet hengittämään. Asiasta pelästyneet vanhemmat veivät hänet lastenlääkäri Arvo Ylpön tarkastettavaksi Helsinkiin, missä hänet todettiin terveeksi. Raimon ollessa 4-vuotias perheeseen syntyi toinen lapsi, Virpi.[8]

Ilaskivi harrasti nuorena viulunsoittoa ja oli mukana yhteiskoulun teinikunnan viihdytyskiertueissa Rauhan sotasairaalassa. Ilaskiven isä oli toiminut suojeluskunnan paikallispäällikkönä ja ollut linnoitustöissä Kannaksella. Hänen äitinsä toimi lottana. Talvisodan aikana Ilaskivi oli äitinsä ja sisarensa kanssa paossa ensin Puumalassa ja sitten Siikaisissa. Jatkosodan aikana hän oli koulun kesälomat työvelvollinen. Ilaskiven isä toimi hävittäjälaivueen tiedustelu-upseerina.[8] Sodan kahtena viimeisenä kesänä Ilaskivi toimi suojeluskunnan lähettinä.[9] Sotien jälkeen perhe muutti isän työn mukana Raumalle.[8]

Opinnot ja työura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilaskivi valmistui ylioppilaaksi Rauman lyseosta vuonna 1947. Hän jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa ja valmistui valtiotieteiden maisteriksi vuonna 1950 ja lisensiaatiksi 1954.[1] Pääaineena Ilaskivellä oli kansantaloustiede ja sivuaineina finanssioppi ja tilastotiede.[10] Vuosina 1952–1953 Ilaskivi toimi Helsingin yliopistossa kansantaloustieteen assistenttina.[1] Lukuvuoden 1953–1954 hän valmisteli lisensiaatintyötään ja väitöskirjaansa Asla-stipendiaattina Chicagon yliopistossa.[11] Ilaskivi väitteli valtiotieteiden tohtoriksi vuonna 1958 väitöskirjalla Finanssijärjestelmän automaattinen vastavaikutus suhdanteiden vaihtelussa.[1] Hän toimi Helsingin yliopiston kansantaloustieteen dosenttina 1959–1979.[1]

Vuosina 1951–1954 Ilaskivi toimi Pohjoismaiden yhdyspankissa tilastovirkailijana. Vuodesta 1954 hän työskenteli Suomen Pankkiyhdistyksessä ensin tiedotusosaston päällikkönä (1954–1960), sitten asiamiehenä (1961–1972) ja lopulta toimitusjohtajana (1972–1979). Ilaskivi toimi myös Suomen Teollisuuspankin toimitusjohtajana (1957–1979), Helsingin arvopaperipörssin ensimmäisenä varajohtajana (1961–1964) ja johtajana (1964–1979) sekä Vientiluotto Oy:n toimitusjohtajana (1956–1962).[1]

Politiikka ja luottamustoimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilaskivi oli Helsingin kaupunginvaltuutettu vuosina 1957–1979 ja kaupunginhallituksen jäsen 1959–1979.[1] Vuonna 1958 hän toimi pääministerin sihteerinä. Ilaskivi valittiin kansanedustajaksi eduskuntavaaleissa 1962. Hän istui eduskunnassa vuoteen 1975 ja oli kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja vuosina 1972–1973 ja 1974–1975. Ilaskivi johti myös pankkivaliokuntaa vuosina 1966–1969. Presidentin valitsijamiehenä hän toimi vuosien 1968, 1978 ja 1982 vaaleissa. Ilaskivi valittiin vielä eläkeläisenä Euroopan parlamenttiin vuosiksi 1996–1999.[1]

Monet Ilaskiven tehtävät päättyivät, kun hänet valittiin vuonna 1979 Helsingin kaupunginjohtajaksi. Hän hoiti tehtävää vuoteen 1991. Vuonna 1980 hänelle myönnettiin ylipormestarin arvonimi.[1] Ilaskivi oli kokoomuksen presidenttiehdokkaana vuoden 1994 vaaleissa ja sai neljänneksi eniten ääniä.

Monien virkojen, toimien ja luottamustoimien ohella Ilaskivellä on ollut useita eri yritysten hallintoneuvostojen ja hallitusten jäsenyyksiä.[1]

Kunniamerkit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilasikivi on palkittu lukuisilla koti- ja ulkomaisilla kunniamerkeillä

Vuosina 1999–2009 Ilaskivi oli kansainvälisen, ekumeenisen, Aleksandrian ja koko Afrikan patriarkan ja paavi Theodoros II:n suojeleman Konstantinus Suuren Ritarikunnan kansleri. Vuonna 2009 hänet kutsuttiin Ritarikunnan varasuurmestariksi. Suojelija on myöntänyt hänelle ainoana evankelis-luterilaisen kirkon jäsenenä korkeimman maallikolle suotavan arkontin arvon.[12]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Finanssijärjestelmän automaattinen vastavaikutus suhdanteiden vaihtelussa. (Väitöskirja) Helsinki: Helsingin yliopisto, 1958.
  • Rahapolitiikka ja taloudellinen tasapaino Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Helsinki: Kansantaloudellinen yhdistys, 1959.
  • Me ja mahdollisuutemme. Helsinki: Kirjayhtymä, 1969.
  • Välikysymys. Helsinki: Kirjayhtymä, 1971.
  • Hyvät ja pahat eli ajatuksia tiestä sosialismiin. Helsinki: Kirjayhtymä, 1974. ISBN 951-26-0944-4
  • Huomisen haasteet: Ajatuksia 1980-luvulle siirryttäessä. Helsinki: Kirjayhtymä, 1979. ISBN 951-26-1738-2
  • Helsingin herrat. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07605-1
  • Kolme elämää: Ajatuksia menneestä aikajanasta ja tulevasta. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-11648-7

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ilaskivi, Raimo: ”Koti ja kokemukset kasvattivat porvariksi”, Miten meistä tuli kansanedustajia? s. 89–98. (Toimittanut Markku Aaltonen) Seinäjoki: Veterator, 2007. ISBN 978-952-99820-0-4

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k Raimo Ilaskivi Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. ↑ Mölsä, Seppo: Rakentamisen musta kirja – rötösherroja ja kartellien solmijoita Rakennuslehti. 13.1.2017. Helsinki: Sanoma Tekniikkajulkaisut Oy. Viitattu 29.1.2017.
  3. ↑ Haapakoski, Kati: Kriisinjälkeen Taloussanomat. 28.10.2001. Helsinki: Iltasanomat. Viitattu 29.1.2017.
  4. ↑ Vesikansa, Jyrki: Ilaskivi, Raimo Kokoomusbiografia. 15.2.2013. Espoo: Porvarillisen Työn Arkisto. Viitattu 29.1.2017.
  5. ↑ Ruostetsaari, Ilkka: Suomi 1990-luvun murroksessa (PDF) (Ilkka Ruostetsaaren teoksen Valta muutoksessa 1. lukuun liittyvä oheismateriaali) 17.9.2012. Tampere: Tampereen yliopisto, Johtamiskorkeakoulu. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 29.1.2017.
  6. ↑ Haavikko, Anna-Liisa – Mattila, Kirsi & Kaivanto, Arto: Raimo Ilaskivi – pankkimies, joka puolusti vapaita markkinoita ET-lehti. 4.4.2016. Helsinki: Sanoma. Viitattu 29.1.2017.
  7. ↑ Ragnar Ilaskivi geni-profiili geni.com. Viitattu 7.9.2024.
  8. ↑ a b c Tienhaara, Hilkka: Raimo Ilaskiven lapsuusmuistot Iltalehti.fi. 26.2.2007. Arkistoitu 7.4.2016. Viitattu 24.3.2016.
  9. ↑ Ilaskivi 2007, s. 90.
  10. ↑ Ilaskivi 2007, s. 93
  11. ↑ Ilaskivi 2007, s. 96
  12. ↑ a b Kolbe, Laura: ”Ilaskivi, Raimo (1928–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 288–290. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2 Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Helsingin vaakuna Edeltäjä:
Teuvo Aura 		Helsingin kaupunginjohtaja
1979–1991 		Seuraaja:
Kari Rahkamo
Edeltäjä:
Harri Holkeri 		Kansallisen Kokoomuksen presidenttiehdokas
1994 		Seuraaja:
Riitta Uosukainen
Kokoomuksen ehdokkaat Suomen presidentinvaaleissa

Valitsijamiesten vaali
1925: Hugo Suolahti | 1931: P. E. Svinhufvud | 1937: P. E. Svinhufvud | 1940: P. E. Svinhufvud | 1950: J. K. Paasikivi | 1956: Sakari Tuomioja | 1968: Matti Virkkunen | 1978: Urho Kekkonen | 1982: Harri Holkeri | 1988: Harri Holkeri
Eduskunnan suorittama vaali
1946: J. K. Paasikivi
Suora kansanvaali
1994: Raimo Ilaskivi | 2000: Riitta Uosukainen | 2006: Sauli Niinistö | 2012: Sauli Niinistö | 2018: Sauli Niinistö | 2024: Alexander Stubb

Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Raimo_Ilaskivi&oldid=22741910”